Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Näin Satakunnassa juhlittiin itsenäisyyspäivää – ilmassa oli hartautta ja riemua

Nuorten miesten rivit Luvian sankarihautausmaalla hiljensivät ja herkistivät jokaisen paikalla olijan. Jokaisella sankarihaudalla seisoi menehtyneen sankarivainajan ikäinen mies. Kolmessa rivistössä seisoneiden miesten määrä kertoi yksinkertaisen eleettömästi, miten paljon silloisesta Luvian kunnan väestä menetettiin sotatantereilla. Nuorin luvialaisista sankarivainajista oli 18-vuotias, vanhin 41-vuotias. –Ihan parhaassa iässä olevia miehiä, murehti paikalle tullut Aira Hermonen liikuttuneena. Häneltä kaatui sodassa eno ja puolisolta Simo Hermoselta veli. –Miten nuoria he olivatkaan, mietti myös Marjatta Koski katsellessaan suoraryhtistä rivistöä sankarihaudoilla. Näky sai hänet miettimään omaa, jo edesmennyttä isäänsä, ja tämän sodassa viettämiä viittä vuotta. Hetki aurinkoisena itsenäisyyspäivänä sankarihaudoilla sai pohtimaan isänmaamme vapauden kallista hintaa. Veteraanit olivat kunniavieraina Reposaaren Junnilassa, jossa yhteisen itsenäisyyspäivän juhlan järjestivät Meri-Porin seurakunta, partiolippukunta Saarenkiertäjät ja Lions Club Pori/Meri-Pori. Veteraaneja oli Meri-Porin alueelta kutsuttu kolmisenkymmentä, mutta vain kuuden terveys salli mukanaolon. –Pidimme hyvänä ajatuksena järjestää yhteinen juhla sen sijaan, että jokainen olisi järjestänyt omansa, teologi Anna Kasvinen kertoi. Kaikille mukanaolijoille oli tarjolla lohisoppaa ja kakkukahvit. Paikalla oli veteraanien lisäksi muutakin kirkkoväkeä ja partiolaisia. Reposaaressa niin kuin kaikkialla muuallakin Suomessa jumalanpalvelukset alkoivat poikkeuksellisesti Finlandialla. Itsenäisyyspäivä on ollut jo peräti 70 vuotta lasten kuusijuhlapäivä Satakunnan pelastuslaitoksella. Tosin aikojen alussa juhla oli kaksiosainen, ensin juhlivat lapset ja kun heidät oli viety kotiin, aikuiset jatkoivat tanssiaisten merkeissä. Nykyään pelastuslaitoksen liikuntasaliin kokoontuvat vain lapset, joiden viihtyvyydestä pääosan kantaa vuorotellen kulloinkin työvuorossa oleva porukka. Tänä vuonna oli varauduttu sadan hengen vierasjoukkoon, ja niinpä vilinää ja reipasta menoa riitti iltapäivän tunteina komean joulukuusen luodessa tunnelmaa hämärään saliin. Juhlassa oli mukana henkilökunnan lapsia ja perheitä. –Juhlaväkeä on ollut joskus pienimmillään vain parikymmentä, mutta sen ei annettu katkaista perinnettä vaan päätettiin jatkaa. Nythän tätä väkeä taas riittää, kertoi yksi juhlan puuhamiehistä, paloesimies Janne Karttunen katsellessaan tyytyväisenä ympärillä hyörivää lapsijoukkoa, mukana myös kaikki Karttusen kolme tytärtä. Kaikki lapset kertoivat viihtyneensä leikkien ja temppuradan parissa, vaikka illan tärkein vieras eli Joulupukki ei ollut vielä ehtinytkään paikalle. Pelastuslaitoksen lastenjuhlassa täytyy olla jotain erityistä, sillä Joulupukki on jaksanut jo 20 vuotta vierailla juuri näissä juhlissa ennen jouluaaton ruuhkaa.