Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kosti Rasinperä muistaa, kenen tulevan jääkiekkoilijalegendan pöytään Mauno Koivisto halusi päästä viimeisenä päivänään tasavallan presidenttinä

Satakunnan Kansa kysyi eilen lukijoiden muistoja perjantaina menehtyneestä presidentti Mauno Koivistosta. Suomen Olympiakomitean pitkäaikainen pääsihteeri Kosti Rasinperä muistaa Koiviston erityisesti vuoden 1994 olympialaisten yhteydestä. Mauno Koivistolle Lillehammerin olympialaiset olivat siitä merkittävät, että ne olivat hänelle samalla viimeinen ulkomaanmatka Suomen tasavallan presidenttinä. Rasinperän muistoissa Koivisto esittäytyy juuri sellaisena osin omapäisenä koko kansan Manuna, jollaisena kansalaiset oppivat häntä arvostamaan. Näin Rasinperä kertoo: Viime tipassa Lillehammeriin "Suomen Olympiakomitea oli hyvissä ajoin ennen vuoden 1994 talvikisojen alkua tiedustellut tasavallan presidentin kansliasta, mahtavatko Koivistot olla tulossa kisatapahtumia seuraamaan Lillehammeriin. Vastaus tuli saman tien: eivät ole lähdössä. Viimeiset kisapäivät olivat käsillä, kun adjutantti, eversti Kari Kasurinen soitti ilmoittaen, että presidenttipari olisi sittenkin tulossa kisakaupunkiin. He haluaisivat, paitsi seurata kisoja, tavata ja hyvästellä sekä Norjan että Ruotsin kuninkaalliset. Koivistot olivat tulossa jo ylihuomenna, 26. helmikuuta, viimeistä edellisenä kisapäivänä. Pyysin Kasurista välittämään tervetulotoivotuksemme, vaikka hyvin tiesin, että edessä oli iso ongelma: löytää presidenttiparille kelvollinen majoituspaikka. Kisojen seuraaminen sai Tapani Ilkan ja omalta osaltani siltä päivältä jäädä, suuntasimme kaupungin ainoaan hotelliin, Hotelli Lillehammeriin. Tiesimme talon olevan tupaten täynnä arvovaltaisia vieraita, ja kukapa heistä huoneensa päättäjäispäivän aattona jättäisi. Ei siis ollut mikään yllätys, että ainuttakaan huonetta ei ollut vapaana. Emme voi auttaa, oli hotellin lyhyt toteamus. Käännyimme kisajärjestäjien puoleen, ja he lupasivat tiedustella, josko kaupungista löytyisi presidentille riittävän tasokas yksityiskoti. Pari tunnin kuluttua tapahtui yllätys: hotelli ilmoitti majoituksen sittenkin järjestyvän. Koivistot voivat asettua hotelliin ja osallistua yhteiselle illalliselle hallitsijapariskuntien kanssa. Koivistojen toivomusten mukaisesti siitä oli tuli kuin perhetapaaminen ystävien kanssa, vailla virallisia muodollisuuksia. Mitä oli tapahtunut, että majoitus järjestyi? Se jäi meille salaisuudeksi." Presidentillä ei ollut mikään kiire Suomeen "Presidentin toivomus oli saada hiihtää rauhallisissa maisemissa, ei latukonein, vaan hiihtämällä tehdyillä laduilla. Mutta mistä me sellaiset löydämme – latukoneiden jälkiä oli kaikkialla! Joukkueemme apulaisattasea, Lillehammerissa asuva suomalaissyntyinen Anja Tande löysi paikallisen hiihtoseuran puheenjohtajan, joka etsi toivotunlaiset ladut. Ehdimme ne jopa kiertää ennen presidentin saapumista. Viimeisenä kisapäivänä, 27.2. hiihdetyssä 50 kilometrin kilpailussa kultaa sai sympaattinen kazakstanilainen, Ruotsissa asunut Vladimir Smirnov , jolle hopeaa saanut Mika Myllylä hävisi lähes puolitoista minuuttia. Kilpailun jälkeen menimme kisakahville maastohiihtopaikan VIP-kahvioon. Presidentti oli loistavalla tuulella, mitään kiirettä poislähtöön hänellä ei ollut, vaikka adjutantti muistutti pariinkin otteeseen, että sovittu lähtöaika oli käsillä ja lentäjät olivat jo odottelemassa. Saimme kuulla hauskoja tarinoita presidenttivuosiensa varrelta, muun muassa. tämän: Tapana on, että eroavan hallituksen ministerit saapuvat jäähyväiskäynnille linnaan ministeriautoillaan, mutta koska eivät poistuessaan enää ole valtioneuvoston jäseniä, ei enää ole autojakaan. Olivat Tellervon kanssa joskus ikkunaverhoja hieman raottamalla seuranneet vahtimestarin ja entisten ministereiden suiden ja viittilöivien käsien toimintaa talon rappusilla. Vahtimestari oli usein saanut moneen kertaan selittää syytä autojen puuttumiseen." Viimeisinä vieraina linnassa "Tellervon kanssa keskustelimme hänen lukioajoistaan Huittisissa. Koska Loimankylän Kadotuksentiellä vietämme kesät Kaija-vaimoni isoisän aikoinaan rakentamassa talossa, oli meillä paljon yhteisiä tuttuja asioita. Hänen muistonsa omista kouluajoistaan olivat kaikkea muuta kuin ruusuiset. Arka neitonen Punkalaitumelta kertoi olleensa jonkun opettajansa silmätikkuna ja pelänneensä tätä läpi lukiovuosien. Nämä ajat ahdistivat vieläkin hänen mieltään, hän kirjoitti niistä myöhemmin ja kertoi kokemuksistaan eräässä television keskusteluohjelmassa. Seuraavana päivänä, 28. helmikuuta joukkueemme palasi kotiin ja menimme perinteiselle vastaanotolle presidentinlinnaan. Saliin emme päässeet heti, oli odoteltava edellisten vieraiden poistumista. Kun ovi avautui, osoittautui, että ne edelliset vieraat olivat presidentinlinnan oma henkilökunta, joka hiljaisena joukkona käveli ulos kyyneleitä silmistään pyyhkien. He olivat jättäneet jäähyväisensä, oli tohtori Mauno Koiviston viimeinen päivä Suomen Tasavallan Presidenttinä. Koivisto oli urheilevan kansamme päämiehenä saanut Kansainvälisen Olympiakomitean merkittävimpänä kunnianosoituksena ”Olympic Order in Gold” -käädyt. Olimme varmuudella päivän viimeiset vieraat linnassa. Presidentti oli halunnut kahvipöydässä vierelleen toisen turkulaisen, 19-vuotiaan pronssimitalistin Saku Koivun . Se puolitoistatuntinen tasavallan presidentin linnassa ei milloinkaan unohdu keneltäkään paikalla olleelta", muistelee Kosti Rasinperä.