1918

Kaksi porilaiskohtaloa kauhun keväänä 1918: Erkki Yrjänän hengen pelasti sattuma, Vilho Kaski joutui 15-vuotiaana vangiksi

Valkoisten puolella taistelleen Erkki Yrjänän hengen pelasti sattuma. Punaisten lähettinä toiminut Vilho Kaski joutui 15-vuotiaana vangiksi ja piiskattavaksi. Heidän haastattelunsa tehtiin vuonna 1998, kun Yrjänä täytti 100 vuotta ja Kaski 95.

Satakunnan Museon kokoelmat
Kaksi porilaiskohtaloa kauhun keväänä 1918: Erkki Yrjänän hengen pelasti sattuma, Vilho Kaski joutui 15-vuotiaana vangiksi

Punaisten vetäytyessä huhtikuussa Satakunnasta Rauma tyhjeni punakaartin joukoista 10.4. ja seuraavana päivänä punakaarti alkoi vetäytyä Porista. Lopullisesti punakaarti vetäytyi Porista aamulla 13.4.1918. Vetäytyessään se tuhosi siltoja ja rautateitä mm. Porissa Rosenlewin tehtaan sähkölaitos tuhottiin sekä kuvassa näkyvä rautatieasema sytytettiin palamaan.Kuva: K.E. Klint, Satakunnan Museon kokoelmat. Kuva liittyy Satakunnan Museossa olevaan Satakunta vuotta sitten -näyttelyyn, jossa käsitellään sisällissodan tapahtumia Satakunnassa.

Ville HammarbergPori

Porissa asuva, 100 vuotta täyttävä vapaussoturi Erkki Yrjänä osallistui sisällissotaan Turun seudulla.

Vauraan tarvasjokelaisen Yrjändilän tilan pojan poliittinen katsantotapa oli itsestäänselvyys. Tavoitteena oli venäläisistä vapaa itsenäinen Suomi.

–Kesällä 1917 osallistuin Lapualla kokoukseen, jossa pidettiin puheita venäläisen sotaväen aseistariisunnan puolesta. Kun riisunta sitten myöhemmin toteutettiin, en voinut olla tekijöitä ihailematta. Rohkeita poikia.

Lopullisen yhteenoton näyttäessä selvältä, lähti Erkki Yrjänä Uuteenkaupunkiin yrittääkseen sieltä eteenpäin kohti pohjoista ja valkoista Suomea. Sitä ennen Yrjänä oli lähellä kärähtää punaisten "lentävälle" osastolle, joka kuitenkin piti niin kovaa kiirettä, että lasketti ohi lumi pöllyten.

–Meillä lähtijöillä oli mukana taskuaseet ja jännitys oli huipussaan. Joku yritti toisia teitä, tuntemani Turtola vangittiin maantiellä matkalla pohjoiseen ja vietiin Tampereelle vangiksi aina valtaukseen saakka.

–En kuitenkaan suunnistanut maitse Vaasaan enkä Ahvenanmaan suuntaan, vaan palasin Turkuun, josta junat kulkivat edelleen kohti pohjoista.

–Asemalla lankomies esti minua nousemasta junaan. Hänellä oli tieto punaisten uudesta määräyksestä, jonka nojalla kaikki pohjoiseen matkustavat tutkittiin.

–Jäin pois junasta, mutta kaksi tuttua koulusta juuri valmistunutta poikaa astui siihen. Heidän matkansa loppui Matkun asemalle, jossa punaiset ampuivat heidät ratapihalle. Kohtaloni olisi ollut varmasti sama, minulla kun oli vielä pistooli taskussani.

Koulutoverien ampuminen surettaa Yrjänää vieläkin.

–Asuin toisen kanssa pitkään samassa asuntolahuoneessa.

SK/arkisto
Erkki Yrjänä osallistui sisällissodan jälkeen vielä heimosotiin.

Erkki Yrjänä osallistui sisällissodan jälkeen vielä heimosotiin.

Mönkään menneen pohjoiseen yrityksen jälkeen Yrjänä hakeutui ystävineen pieneen kylään Uudenkaupungin pohjoispuolelle. Kevään aikana he muodostivat Saariston vapaajoukot.

–Liikuimme eri saarissa ja Tampereen valtauksen jälkeen aloimme käydä aluetta läpi saari saarelta.

Kun Turku jäi valkoisille, palasi Yrjänä Tarvasjoelle.

–Kylällä oli punainen valta ollut rauhallista. Lankomiehen olivat vieneet työväentalolle ja lyöneet kerran, mutta hänkin oli päässyt vapaaksi. Talosta olivat vieneet rehuja, leipää ja voita reippaasti.

–Ei siellä kotokulmilla ollut missään vaiheessa mitään jyrkkiä mielipiteitä.

Erkki Yrjänä ei laittanut miekkaansa tuppeen punaisten hävittyä.

–Lähdin Vienanretkelle heimosoturiksi. Siellä sainkin sitten kokea todellisia sotatoimia.

Sitä ennen Yrjänä joutui todistamaan sisällissodan lopun surullista saldoa.

–Matkalla Lahdessa näin nämä surkeat paikat, joissa punaisia pidettiin vankina. Kyllä se oli onnetonta, kun joutuivat sinne nälkään ja kurjuuteen ...

Yrjänälle vuosi 1918 ja punainen Suomi ei herätä enää kiihtymystä.

–Ei se punainen väki niin yksiselitteisesti mitään maanpettureita ollut. Tuntuu siltä, että heidän tekemisiensä suurin ponnin oli Venäjän vallankumous. Vallankumouksen henki oli niin valtava, että se veti suomalaisia mukaansa. Asiat kun eivät silloin olleet niin hyvin

94-vuotias Porin Toukarissa asuva Vilho Kaski muistaa vuoden 1918 tapahtumat päivälleen. Sen, kuinka hänen isänsä sai kuolemantuomion. Sen, kuinka hänet itsensä kyyditettiin 15-vuotiaana vankileirille. Sen, kuinka hänen nelivuotias pikkusiskonsa kuoli välillisesti valkoisten takia keväisessä Porissa.

Kun Vilho Kaskelta kysyy, voisiko hän antaa perheelleen tapahtuneet pahan 80 vuoden jälkeen anteeksi, hänen vastauksensa kertoo paljon: "kukaan ei ole tullut pyytämään".

Vilho Kaskelle liittyminen punakaartin lähetiksi oli aatteellinen valinta. Isän aktiivinen toiminta punaisten riveissä oli tiennäyttäjä myös pojalle.

–En ollut mukana leivän tai palkan vuoksi.

Aseellinen kapina oli porilaisten punaisten mielissä tuolloin ainoa oikeaksi havaittu vaihtoehto.

–Tammikuun alussa Eetu Salin tuli Poriin puhumaan. Täydelle salille hän sanoi, että "te suunnittelette aseellista yhteenottoa, mutta minun aseeni on vaalilippu".

–Salinille suututtiin tuon puheen takia. Häntä pidettiin liki porvarien kätyrinä, muistelee Kaski.

Porissa oli sodan alku rauhallinen.

–Toukarilla oli jo aikaisemmin vain käyty takavarikoimassa Tuorilta kolme haulikkoa. Meistä Toukarin punaisista toistakymmentä lähti Lampaluodon rintamalle puolustamaan Reposaarta Ahlaisista hyökkääviltä valkoisilta. Kotiin jäin ainoastaan minä ja vanhempia miehiä, joista mukana oli ainakin Oskar Långfors.

Punaisten suorittamista kahdesta joukkomurhasta Vilho Kaski muistaa vain Vanhakartanon tapauksen.

–Isä oli lähtenyt Vanhaankartanoon, ja Luodon poika kertoi piirityksestä. Menimme itse katsomaan, kun venäläiset ampuivat tykillä Kyläsaaren koulunmäeltä, josta oli silloin hyvä näkyvyys Vanhankartanon torniin. Kolmen laukauksen jälkeen näimme kun torniin nousi valkoinen lippu.

–Lyseon tapahtumat tiedettiin, mutta Koliahteen tapauksesta meillä ei kukaan tiennyt mitään. Itse kuulin siitä vasta sodan jälkeen.

(Tässä Kaski kertoo siitä, kuinka Vanhakartanon piirityksessä vangitut 11 valkoista teloitettiin Porin lyseon pihalla 6.helmikuuta. "Koliahteen tapauksessa" puolestaan punaiset ampuivat 10. maaliskuuta Porin ja Noormarkun välisellä maantiellä yhteensä kuusitoista A. Ahlström Osakeyhtiön pääkonttorin johtohenkilöä ja muuta virkailijaa.)

SK/arkisto
Vilho Kasken perhe koki vuoden 1918 keväänä kovia.

Vilho Kasken perhe koki vuoden 1918 keväänä kovia.

Valkoiset tulivat Toukarille 13.4. Vilho Kasken isä lähti peräytyvien punaisten matkassa kohti Lahtea. Vain vanhat miehet ja pojat jäivät miespuolisista kotiin.

–Se oli valkoisten kuudes komppania kun saapui. Opettaja Lehmus ryhtyi valkoisten neuvonantajaksi, ja ensitöiksi ammuttiin Oskar Långfors, rauhallinen vanha mies, joka oli sanonut, ettei koskaan kykenisi nostamaan pyssyä toista ihmistä vastaan.

Vilho vietiin "punakaartin aseistettuna ratsulähettinä" kuulusteltavaksi. Nuori punakaartilainen joutui pilkattavaksi ja hakatuksi.

–Pistivät minulle vyölle sapelin, joka ulottui kainalosta maahan, ja päähän punaisella nauhalla varustetun hatun. Sitten minua piiskattiin housut kintuissa akkalauman nauraessa ympärillä. Luutnantti Kanerva huusi piiskaajille, että "lujempaa, lujempaa!"

Kaski kuljetettiin kotiinsa, jossa valkoiset vaativat esille varastettuja tavaroita ja viljoja.

–Sinä päivänä meillä oli leivottu ja leipälaudat olivat seinää vasten nojallaan. Kun lattialautoja ryhdyttiin repimään etsinnöissä, joissa ei tietenkään mitään löydetty, niin laudat kaatuivat pikkusiskon päälle. Hän kuoli seuraavana päivänä verenvuotoon.

–Minut vietiin Cygnaeus-kouluun vangiksi. Muistan vieläkin tyhjän piirustussalin, jossa jouduin olemaan yksin.

Lyhyen vankeuden jälkeen Kaski sai luvan lähteä kotiin pikkusiskonsa hautajaisiin. Samalla reissulla opettaja Lehmus piti Mauseria (=pistooli) pojan ohimolla uhaten ampua, mutta tilanteen pelasti luutnantti Kanerva. Ja taas kuulusteltiin.

"Touhu" Rostedt laittoi minut kaivamaan omaa hautaani. Pidin kuitenkin koko ajan mielessä isän neuvon, että puhu niille vain se, minkä varmuudella todeksi tiedät. Kuulustelujen jälkeen minut vietiin takaisin kaupunkiin, josta jouduin myöhemmin Turun vankileirille. Samassa vankileirijunassa matkaa teki minun tietämättäni 17-vuotias isosiskoni, joka oli tuskin tuntiakaan ollut koko kevään aikana ulkona. Hän sai tuomiokseen kuusi vuotta, tuomion perusteena oli "valtiorikoksen suunnittelu".

Kovin kauaa ei porilaispoika Turussa joutunut kärsimään, mutta nälän hän muistaa jo Porin Cygnaeus-koululta. Siellä väki rohmusi nälkäänsä tunkiolta silakanpäitä ja perunankuoria.

Syksyllä Kaskilla elettiin hiljaista elämää. Perhettä painoi tieto isän saamasta kuolemantuomiosta, ja eläminen oli muutenkin vaikeaa.

–Isän sisko. joka oli ison talon emäntä ja voittajien puolella, tuli vaatimaan koko taloamme hävitettäväksi. Hänen maltillinen miehensä esti aikeet, mutta lehmän täti vei mennessään.

Elämä asettuikin omille uomilleen vasta kun vankileirien väki alkoi kalpeina haamuina palailla kotiin.

–Sisko saapui, ja vihdoin Mannerheimin armahduksen myötä isäkin. Isä ei ollut tullessaan huonossa kunnossa, oli saanut syödäkseen.

Vilho Anton Artturi Kaski ei anna perheensä kärsimää pahaa anteeksi. Pahimmat sisällissodan aiheuttamat arvet ovat silinneet rypyiksi, joissa asuu myös katkeransuloinen huumori.

Hän kertoo, minkä takia on vanhoilla päivillään tullut Satakunnan Kansan lukijaksi.

–Minusta kun on niin mieluisaa lukea porvareiden kuolinilmoituksia.


Kommentit (3)

  • Kaartilainen

    Vilho Kaskelle oma katu!!!!!!!

  • Nimetön

    Asia ei minulle mitenkään kuulu, kunhan vain tiedustelen,
    onko Olli Kaski mahdollisesti Vilho Kaskelle jotain sukua?

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio