Jacques Cousteau matkasi kohti tuntematonta Calypso-laivallaan, suomalaiset meribiologit tekevät saman sup-laudalla

Metsähallituksen meribiologien mukaan Kokemäenjoen suistosta ja fladoista eli matalista merenlahdista tiedetään yllättävän vähän.

Veera Korhonen
Jacques Cousteau matkasi kohti tuntematonta Calypso-laivallaan, suomalaiset meribiologit tekevät saman sup-laudalla

Metsähallituksen luontokartoittajat Heini Ukkonen ja Anna Lyssenko tutkivat vedenalaista luontoa Kuuminaistenniemellä, Selkpuoran rannan läheisyydessä.

Jukkapekka VarjonenPori

Seisten melottava sup-lauta on mukava vapaa-ajan väline.

Suomalaiset meribiologit havaitsivat viime kesänä, että laudasta on merkittäväksi ammatilliseksi apuvälineeksi.

–Jos sukeltamalla etenet matalikolla, niin pieni räpylän liike voi sekoittaa ja samentaa veden. Sup-laudalla pystyt liikkumaan todella matalalla. Tutkimusvälineet ovat kätevästi laudan päällä, kertoo suunnittelija Jamina Vasama Metsähallituksesta.

Metsähallituksen meribiologit ovat loppukesän ajan kartoittaneet Selkämeren vedenalaista luontoa Porissa ja Luvialla. Ensi viikolla kartoitusmatka jatkuu Merikarvian Ouraan.

Vasama kuvailee työtä perustutkimukseksi, jossa kartoitetaan vähemmälle huomiolle jääneitä alueita, lajeja ja luontotyyppejä sekä etsitään harvinaisia vesikasvilajeja.

Kartoituksen painopisteinä olevat luontotyypit ovat rannikon laguunit sekä vedenalaiset hiekkasärkät.

Suomessa vedenalaista luontoa ryhdyttiin kartoittamaan 2000-luvun alussa. Sysäyksenä oli ihan puhdas tiedon puute verrattuna siihen, kuinka hyvin vedenpäällinen luonto tunnettiin.

Tämän seurauksena käynnistyi Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden kartoitushanke Velmu, jossa kerättiin 12 vuotta tietoa pinnan alta.

Suururakan lopputulosta voi tarkastella internetistä, jonka Velmu-karttapalvelussa on aineistoa 96 500 videopisteeltä ja 23 200 sukelluspisteeltä sekä tuhansilta pohjaeläin- ja kalanpoikasnäytepisteiltä.

Vaikka dataa on siis kertynyt jo paljon, riittää rannikolla yhä paljon kartoitettavaa.

Vasaman mukaan esimerkiksi Kokemäenjoen suistoa on tutkittu varsin vähän.

Jokisuiston ravinteikas ja samea vesi tosin hankaloittaa kartoitusta.

–Olemme etsineet ruovikoista taskuja, joissa on todella kirkas vesi. Käytämme sameissa vesissä myös heittoharaa, jonka piikit keräävät kasvillisuutta.

Veera Korhonen
Luontokartoittaja Heini Ukkonen esittelee heittoharaa.

Luontokartoittaja Heini Ukkonen esittelee heittoharaa.

Selkämeren rannikolla meribiologeja kiinnostavat myös fladat eli maankohoamisen seurauksena lahdesta altaaksi muodostuvat matalat lahdet.

Vasaman mukaan niitä on alettu tutkia laajamittaisesti vasta parina viime vuonna.

–Kukaan ei ole oikein osannut kääntää katsetta niihin. Ehkä se johtuu siitä, että niihin on ollut vaikea päästä. Pari viikkoa sitten kävelimme yhden metsän ja pellon läpi ennen kuin pääsimme lahdenpohjukkaan.

Meribiologien työllä on melkoinen sädekehä ranskalaisen merentutkijan ja dokumentaristin Jacques Cousteaun (1910–1997) ansiosta.

Suomalaisilla meribiologeilla ei kuitenkaan ole Calypso-laivaa ja sukellusvenettä, jolla sukelletaan kymmenien metrien syvyyteen seuraamaan miekkavalaan elämää.

Eikä ole tarvettakaan. Vasaman mukaan meribiologit eivät juuri sukella yli 20 metrin syvyyteen, sillä vesikasvit ja suurin osa levistä loppuvat 10 metrin jälkeen.

–20 metrin syvyydessä ei ole juuri muita kuin simpukka- ja pohjaeläinyhteisöjä. Jos tarvitsemme tietoa syvältä merenpohjasta, käytämme veneestä laskettavaa kouranoudinta.

LuontokartoittajaHeini Ukkonen suppailee taitavasti Kuuminaistenniemellä samalla kun hieman kauempana Selkpuoran rannasta luontokartoittaja Anna Lyssenko kartoittaa merenpohjaa sukeltamalla.

Sup-laudan päällä on vesikiikari, maski ja snorkkeli, vedenkestävä kirjoitusalusta, gps-laite koordinaatteja varten sekä näytepurkit.

Ukkonen kertoo etsineensä kartoituksen yhteydessä muun muassa uhanalaisia näkinpartaisniittyjä ja meriajokasniittyjä. Tältä alueelta löytyi kuitenkin vain näkinpartaisia. Aluetta hän kuvaa monimuotoiseksi ja vettä kirkkaaksi.

–Punanäkinparta kasvaa vain kirkkaassa vedessä. Näitä ei olisi, jos meri olisi huonossa kunnossa. Osa näistä puhdistaa ja kirkastaa vettä suodattamalla vedestä ravinteita ja sitomalla niitä itseensä.

Ukkonen esittää yhä kasvia.

–Tämä vaikuttaa karvanäkinparralta, mutta olisiko sittenkin mukulaparta? Harvinainen siloparta se ei ainakaan ole. Tarkastan illalla mikroskoopilla, mikä näkinparroista on kyseessä, sillä näitä on parikymmentä eri lajia.

Veera Korhonen
Vasta mikroskoopila selviää, onko kuvan kasvi karvanäkinparta.

Vasta mikroskoopila selviää, onko kuvan kasvi karvanäkinparta.

Lyssenko puolestaan käy läpi luontotyypin neliön alueelta. Kartoituspaikka on helppo hiekkapohja, muuten hän kirjaisi muistiin jopa kivien koon.

Hankalimmat kasvit hän pistää näytepurkkiin.

Ukkonen esittää puolestaan yhtä kasvia.

–Tämä näyttää ahvenvitalta, mutta onkin kahden kasvin risteymä. Jos emme tunnista kasvia, lähetämme Helsinkiin kasvimuseoon.

Kasvinäytteen ottaminen vaatii sukeltajalta rauhallisuutta, sillä liian riuhtova tapa vain sekoittaa veden. Jokainen mukana oleva esine on narulla kiinni sukeltajassa, muuten kynä ja näytepullojen korkit leviävät pitkin merta.

Lyssenkon arvion mukaan sukelluspuvussa voi tehdä kartoitustyötä snorkkelin ja maskin kanssa noin 3,5 tuntia kerrallaan. Sitten alkaa tulla kylmä, jano ja nälkä.

Veera Korhonen
Meribiologiksi opiskeleva Anna Lyssenko kertoo, että vedessä voi tehdä sukelluspuvussa kartoitustöitä noin 3,5 tuntia. Sitten tulee kylmä, nälkä ja jano.

Meribiologiksi opiskeleva Anna Lyssenko kertoo, että vedessä voi tehdä sukelluspuvussa kartoitustöitä noin 3,5 tuntia. Sitten tulee kylmä, nälkä ja jano.

Haastatteluhetkellä tutkijat eivät kuitenkaan työtään valittaneet. Elokuinen merenranta oli lempeässä auringon paisteessa kauneimmillaan.

–Kenttähommat ovat meidän työmme kohokohtia. Tästä näkymästä haaveilemme talvisin, huokaa meribiologi Jamina Vasama.

Korjattu otsikkoa 22.8. klo 10.32.


Kommentit (3)

  • Nimetön

    Mä todellakin toivon ettei meribiologimme käyttäydy samalla tavalla kuin Jacques Cousteau. Varsinkin alussa Cousteau ei kyllä välittänyt yhtään meren eläimistä – käytti mm. dynamiittia kalakantojen selvittämisessä, tappoi lukuisia eläimiä ihan vaan saadakseen hienoja kohtauksia elokuviinsa, ja myös vangitsi eläimiä ja heitti häkkeihin.
    Myöhemmin hän kuitenkin kyllä alkoi suojelemaan merta ja sen asukkaita, mutta ennen sitä hän oli enemmänkin viihdyttäjä kuin biologi.

  • Nimetön

    Kyllä sillä punapipolla oli myös sukellusvene. Nimeä en tiedä, mutta ei jutussa taidettu sukellusveneen nimeä mainitakaan.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös