Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

"Hillda-täti löytyi muodottomaksi palaneena" – Harjunpään kauhea palo tuhosi koko kylän 1920

Tuulisena ja lämpimänä päivänä Harjunpään kylässä irti päässyt tuli ylsi aikoinaan infernaaliseksi tulipyörteeksi, joka nieli satoja rakennuksia. Satakunnan Kansa uutisoi onnettomuudesta heti seuraavana päivänä hämmästyttävän tarkalla journalismilla. Julkaisemme uutisen autenttisena. Satakunnan Kansa 18.5.1920 Hirwittäwä tulipalo. Ulwilan Harjunpään kylä palanut melkein kokonaan poroksi. Nelivuotias poikanen aiheutti tulitikuilla leikkiessään tulipalon, joka muutamassa tunnissa tuhosi toistasataa asuinrakennusta ja lukuisia ulkohuoneita. Suuret määrät rahaa, irtainta omaisuutta ja karjaa tuhoutui. Ainakin kolme ihmistä jäi liekkien uhriksi, ja monet saiwat palohaawoja. Tulipalon aiheuttamat wahingot suunnattomat. Useita satoja ihmisiä jäänyt kodittomiksi. Eilen iltapäiwällä kohtasi Ulwilan pitäjän Harjunpään kylää hirwittäwä onnettomuus, jonka uhriksi joutui koko kylä. Ainoastaan kylän yläpäästä olewat harwassa olevat rakennukset jäiwät paikoilleen. Kaikki muut kylän asumukset, joiden luku nousee toiselle sadalle, häwitti tuli muutamassa tunnissa maan tasalle. Miten tuli sai alkunsa. Klo kolmen tienoissa iltapäiwällä oli mäkitupalaisen Anton Järwisen 4-wuotias pikkupoika päässyt liwistämään tuwasta ulkosalle. Tällöin oli torpassa ainoastaan Järwisen waimo ja iäkäs, 80-wuotias mummo. Pikku poika, Otto Sakari , oli saanut tuwasta lähtiessään siepatuksi uuninolkamukselta tulitikkulaatikon. Pihalla oli hirsistä rakennettu nawetta ja tämän yhteydessä kimpilaudoista pystytetty rehuwaja. Tänne meni pikku poika ja omien sanojensa mukaan kaikessa wiattomuudessaan pisti tulen olki- ja heinäpehkuihin, sanoen luulleensa, että tuuli kyllä sammuttaa tulen. Tuli saa heti alussa hirwittäwän vauhdin. Järwisen torpan ulkorakennukset oliwat silmänräpäyksessä ilmitulessa. Tällöin nähtiin torpan pikku pojan syöksywän ulos nawettarakennuksesta. Koko kylässä oli tällä hetkellä mieswäkeä kotosalla ainoastaan hywin wähän, sillä kaikki työhön kykenewät olivat peltotöissä; taloissa oli ainoastaan wanhuksia, naisia ja lapsia. Järwisen torppa on kylän itäpäässä ja melkein ensimmäisiä asumuksia siellä päin. Palon syttyessä wallitsi raju itätuuli, joka puhalsi woimakkaasti kylän suuntaan. Kaukana wainiolla olewat miehet, nähdessään tulen päässeen walloilleen, kiiruhtiwat kylään. Mutta tuli lewisi talosta taloon salaman nopeudella, niin että noin 15 minuutin kuluttua nähtiin olewan tulessa useitten kymmenien asumusten. Kylän alapäässä olewat rakennukset, joihin Järwisen torpasta on kilometrin matka, syttyiwät samaan aikaan kuin kylän keskelläkin olewat rakennukset. Tuli lewisi yhä niin suurella woimalla ja nopeudella talojen ja torppien sammaltuneita pärekattoja pitkin, että yllätetyt ihmiset kerkisiwät hädintuskin pelastautua hengissä syöksymällä ulos palawista taloista. Koko kylä yhtenä tulimerenä. Noin puolen tunnin kuluttua oli kylä yhtenä tulimerenä, joka ryskyi ja rätisi, nostaen ilmaan suunnattomia tulenkielekkeitä ja sawupatsaita. Tällöin oli mahdoton saada enää selwille mitkä talot oliwat tulessa. Näytti siltä, ettei yksikään rakennus olisi pelastettavissa tässä häwityksen kauhistuksessa. Niinikään oli sangen epätietoista oliwatko kaikki ihmiset päässeet pelastumaan tulimeren keskeltä, sillä nyt oli enää mahdoton päästä maantietäkään pitkin kylän alapäästä yläpäähän. Sammutustyö käy mahdottomaksi. Sammutustyö käwi jo alunpitäen tuiki hankalaksi, kun mieswäkeä ei ollut heti saapuwilla. Tämän lisäksi oliwat sammutuswälineet mitä alkuperäisimmässä kunnossa. Ruiskuja oli wähän ja sammutustyössä ei ollut minkäännäköistä johdonmukaisuutta. Kukin koetti pelastaa omaa taloaan ja omaisuuttaan sen werran kuin wielä pelastettawissa oli. Wettä oli kyllä saatawissa jonkun matkan päässä olewasta joesta, mutta astioista oli suuri puute, sillä ne oliwat jääneet liekkeihin. Sen lisäksi oli koko kylän wäestö aluksi niin yllätetty ja järkytetty, että yleinen sekasortoisuus pyrki wallitsemaan juuri silloin kuin palo oli päässyt laajimmalle lewiämään. Woimakas tuuli ja pyörremyrsky edistäwät tulen waltaa. Kuten edellä jo kerroimme, wallitsi palon syttyessä ankara tuuli, joka yhä kiihtyi, muodostaen wihdoin palon parhaillaan raiwotessa suorastaan pyörremyrskyksi. Sen lisäksi oli koko päiwän wallinnut tukahduttawan kuuma päiwänpaiste kuumentanut asumusten seinät niin, ettei mikään woima enää mahtanut estää koko kylää tuhoutumasta. Palaneet rakennukset. Harjunpään kylässä asuwien ihmisten lukumäärä on arwiolta noin 800 henkeä, jotka melkein järjestään joutuiwat taivasalle saamatta pelastetuksi edes mitättömintäkään osaa omaisuudestaan. Palaneet talot oliwat: Wanhatalo,Iso-Anttila, Wähä-Anttila, Iso-Tuomola, Yli-Tuori, Ala-Tuori, Loukkula, Frans Kreula, Anton Perttula, Uusitalo ja kansakoulurakennus. Tämänlisäksi paloi noin toista sataa torppaa ja muuta wähäisempää asumusta. Porista Kullaalle wiewän tien molemmalla puolella Harjunpään kallion kupeessa olewat talot paloiwat kaikki noin kilometrin pituudelta. Kuin ihmeeksi jäi tulen keskelle seistä törröttämään pari kolme pikku torppaa. Kaikkialla muualla liekehti, ryskyi ja räiskyi kammottawa tulimeri, jonka keskestä piipottiwat lukemattomat uunien ja sawutorwien jätteet. Mitä tulen tuholta säästyi. Palamatta jäi koko wankkaan ja wauraaseen kylään wain muuatmia taloja, nimittäin Saarholman talo,joka sattui olemaan tuulen yläpuolella, Sippolan kruununpuustelli, josta paloi renkitupa, mutta päärakennus säästyi, Nissilä, Nikolai Kreula, Mattila sekä arwiolta toista kymmentä torppaa. Niin ikään jäi palamatta kylän työwäenyhdistyksen talo. Oli onni, että kylää ympäröiwät metsät oliwat wielä niin tuoreet, että ne rajoittiwat tulen Harjunpäähän, estäen palon lewiämisen lähikyliin. Karjaa jää liekkeihin Kaikissa taloissa oliwat lehmät, lampaat ja siat navetoissa tulen syttyessä. Joistakin taloista ehdittiin ne päästää irti kytkyestä. Mutta hywin monessa paikassa jäiwät lehmät, joistakin hewosiakin, kanat ja siat karsinoihinsa, johon ne tukehtuiwat sawun täyttäessä kaikki paikat ja palaneitten kattohirsien seinien wiimein sortuessa. Niistäkin taloista, joista karja oli ehditty päästä irti, joutuiwat nämä tulen uhreiksi. Loukkulan talosta, jonka omistaa tri Wilhelm Rosenlew paloi 10 lehmää, varsa, sonni ja hieho. Siellä täällä näkyi kuolleita kotieläimiä. Tulenleikkien keskeltä kuului palawien eläinten surkeita hätähuutoja. Ampumalla koetettiin pelastaa eläimiä hirwittäwistä kärsimyksistä. Ainakin kolme ihmishenkeä tuhoutuu. Eilisiltaan mennessä saatiin selwille, että ainakin kolme ihmishenkeä oli hirwittäwä tulipalo wienyt uhrikseen. Keskeltä kylää kallion seinämän wierestä löydettiin koko kylän rakastama iäkäs 73-wuotias neiti Hilda Karhenius , kyläläisten keskuudessa tunnettu nimellä Hilda-täti, aulis ja hyväsydäm. wanhus liekkien julmasti runtelemana ja polttamana. Mummo oli pikku tuwastaan yrittänyt lähteä tulta pakoon, ensin yritettyään turhaan asuntoaan sammuttaa, mutta parinkymmenen metrin päässä asunnostaan joutui hän joka puolelta liekkien saartamaksi, jolloin tuli tarttui hänen waatteisiinsa ja wanhus sortui hengettömänä ojan reunalle, johon hän hädissään wettä etsien oli sortunut. Wasta palon alkaessa wähän tyyntyä, saatiin hänet muodottomaksi palaneena kannetuksi pois sawuawien raunioiden keskeltä. Edellisen läheisyydessä paloi 80-wuotias leskimummo Fiina Loukkola, joka asui poikansa Salon torpassa omassa pikku tuwassaan kartanon perillä. Hänkin oli lähtenyt pyrkimään tulta pakoon, yrittäen pelastautua kallioille. Mutta joka puolelta sulkiwat ahnaat liekit hänen tiensä ja wanhus nääntyi, palaen muodottomaksi. Näiden lisäksi paloi wielä torppari Tuomen pikku lapsi, joka oli jäänyt suljettujen owien taakse pääsemättä millään tawoin pelastumaan tulen tieltä. Ainakin kaksi lasta oli wielä myöhään eilisehtoona kadoksissa. Yleisen häwitykse ja sekasorron keskellä heitä ei woitu löytää. Tietämättä näin ollen on toistaiseksi, mikä heidän kohtalonsa on ollut. Surkea näky: tuhoa ja raunioita. Vasta klo 6 jälkeen illalla, kun tuuli kääntyi ja wähän alkoi sataa, rupesi tulen walta heikkenemään. Tällöin puhkesivat onnettomat ihmiset siellä täällä kotinsa raunioilla äänekkäisiin valituksiin. Miltä oli mennyt koko omaisuus wiimeistä waateriepettä myöten, miltä palanut ainut lehmä, lampaat ja muut eläimet. Tolkuttomina, järkyttyneinä ja neuwottomina waelsivat nämä onnettomat palopaikalla kykenemättöminä toimimaan mitään. Siellä täällä kulki äitejä lapsiaan etsimässä, toisaalla waimoja miehiään kyselemässä. Yleinen sekasorto oli niin suuri, että kukaan ei woinut edes huolehtia niistä wähistä eläimistä, joita oli saatu pelastetuks, waan juoksenteliwat ne lewottomina sinne tänne, osa metsiin häwiten. Wahingot arwaamattoman suuret. Kylän palanut omaisuus oli wakuutettu niin mitättömän pienestä, ettei se osapuilleenkaan korwaa tuhoutuneen omaisuuden arwoa. Useimmat talot oli wakuutettu ennen sotaa, sen aikaisenkin omaisuuden mukaan sangen mitättömistä summista. Niinpä oli Wanhatalo vakuutettu wain 56,770 mkasta, Wähä-Anttila 9,00 mk, Ala-Tuori 25,900 mk, kansakoulu 65,700 mk, kiertokouluyhdiistys 5,000 mk, op. Salokankaan irtain omaisuus 4,200 mk, Mäkitalo 7,400 mk, Järwisen torppa, josta asuinrakennus säilyi, 5,700 mk, Fribert Ala-Tuorin irtain omaisuus 2,500 mk, Ulwilan y. m. pitäjäin yhteisestä paloapuyhtiöstä. Tohtori W Rosenlewin omistmat Perttulan ja Loukkolan talot oli wakuutettu Suomen maalaisten paloapuyhtiöstä, edellinen 14,600 mkasta ja jälkimäinen 18,000 mkasta. Samassa yhtiössä oli wakuutettu maist. E. Rosenlewin Uusitalo 8,600 mkasta. Mutta wahingot itse asiassa owat monin kerroin suuremmat. Sitä paitsi tuhosi tuli suuret huomattawat määrät rahaa, sillä melkein useimmissa oli suuria summia pöytälaatikoissa ja kaapeissa, josta ne tietysti joutuiwat tulen saaliiksi. Tässä yhteydessä tulkoon mainituksi opetuksena wastaisen waralle, että pankit rahan säilytyspaikkoina owat kymmenin kerroin warmemmat kuin parhaatkaan kotoiset kaapit ja laatikot, joissa rahaa säilytettäessä tulee kaiken lisäksi suuri korkotappio ja kaikenlaiset onnettomuudet owat monenkin waiwalla hankkimaa rahallista omaisuutta alinomaa uhkaamassa. Siemenski warattu wilja tuhoutuu. Kaikkein suurin ja ikäwin wahinko oli kuitenkin se, että melkein joka talosta paloi siemeneksi warattu wilja melkein wiimeistä jywää myöten. Kysymyksenalaista on, miten nyt kylwetään ne laajat ja wiljawat peltomaat, jotka lewiäwät Harjunpään kylän laiteilla. Tasan 72 wuotta sitten tuhosi tuli ensi kerran Harjunpään kylän. Tulipalopaikalla oli useita semmoisia wanhoja ihmisiä, jotka oliwat jo toisen kerran elämänsä aikana joutuneet tulen kautta menettämään kaiken omaisuutensa. Tasan 72 wuotta sitten helatorstaina, tuhosi nim, tuli puolet Harjunpään kylää. Edellisenä wuonna oli ollut Porin palo. Nopeaan toimintaan palosta kärsineiden auttamiseksi. Murhenäytelmää katselemaan kerääntyneiden ihmisten keskuudesta heräsi kohta ajatus mahdollisesta awustusten järjestämisestä. Sääli waltasi jokaisen, joka oli tilaisuudessa näkemään onnettomien, eåätoiwoisten ihmisten tuskan. Eiwätköhän aina walppaat ja awuliaat lottamme woisi tästäkin tapauksesta ryhtyä awustustoiminnan etunenään, sillä jotain on wiipymättä twehtäwä, kun monet sadat henkilöt owat joutuneet taiwasalle menetettyään koko omaisuutensa. Warsinkin lasten wuoksi olisi tällainen awustustoiminta wälttämätön, Sillä he eiwät nyt yleisen kurjuuden kylässä wallitessa ole tilaisuudessa saamaan edes wälttämätöntä rawintoa, puhumattakaan waatteista, joita heillä näkyi wain harwoilla. JÄLKIPUHE: Kylän lapset pelastuivat Ulvilan Harjunpään kylän lähes kokonaan tuhonneesta palosta on kulunut 97 vuotta. Maanantaina 17. toukokuuta 1920 sattunut Harjunpään kylän palo kosketti satoja ihmisiä vuosia eteenpäin. Palon aiheuttamat vahingot olivat yli kuusi miljoonaa markkaa, mutta omaisuutta kylässä oli vakuutettu vain hieman yli 200 000 markan arvosta. Vähäväkisillä ei ollut lainkaan vakuutuksia. Avustustoimia käynnistettiin välittömästi, ja kotinsa menettäneitä majoitettiin tilapäisesti eri tahoille. Majapaikkoina olivat mm. palolta säästyneet talot, Harjunpään työväentalo, Toejoen koulu ja Ruosniemen sekä Uudenkoiviston palokunnantalot ja Koiviston kartano. Kyläläisiä jäi sittemmin myös pysyvästi asumaan muualle, muun muassa Poriin sekä Isojoenrannalle ja Toejoelle. Pienenä lohtuna kyläläisille oli lasten kohtalo. Myöhempi uutisointi kertoo uhreina vain kahdesta iäkkäästä naisesta. Lukkojen taakse jääneestä lapsesta ei ole mainintaa. Kylän kadoksissa olleet lapset löytyivät.