Monet alkuaikojen kansakoulunopettajat levittivät toimialueellaan paitsi sivistystä, myös monenlaista taloudellista toimeliaisuutta. Koulutus ja virka antoivat lahjakkaille ihmisille erinomaisen mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Satakunnassa hyvä esimerkki ansioituneesta kansakoulunopettajasta on Kauvatsalla vuonna 1881 työnsä aloittanut Vilho Oksanen.
Kansakoulujen perustaminen pääsi Satakunnassa vauhtiin 1870-luvulla, mutta Kauvatsalla koulua ei vielä tuolloin saatu aikaiseksi. Kiertokoulu pitäjässä oli toiminut vuodesta 1864 lähtien. Maaliskuussa 1880 Kauvatsan kuntakokous teki päätöksen kansakoulun perustamisesta, mutta opetuksen aloittaminen siirtyi syksyyn 1881.
Kauvatsalaiset tiedustelivat tulevaan kouluunsa opettajaa Jyväskylän seminaarista. Tehtävään lupautui Kustaa Vilhelm Oksanen, joka sai tutkintonsa suoritettua sopivasti vuoden 1881 kesäkuussa. Mutta kuka oli tuo mies, jota tuli uransa aikana tunnetuksi Vilho Oksasena?
Gustaf Wilhelm Lindegren syntyi Kaukonpyölissä Perniössä 8. elokuuta 1859. Hänen vanhempansa olivat Anders Josefsson Lindegren ja Erika Sofia Nordström. Perhe, jossa oli Gustafin lisäksi useita muita lapsia, muutti 1870-luvulla äidin kotikulmille Finbyhyn. Siellä Anttinakin tunnetun isän ammatiksi oli kirkonkirjoihin merkitty talollinen.
Ilmeisesti Gustaf Lindegren otti sukunimekseen Oksasen seminaariaikoina. Kun hän syksyllä 1881 muutti pois Finbystä, merkittiin kirkonkirjoihin, että kansakoulunopettaja G.W. Lindegren muutti Huittisiin, jonka kappeli Kauvatsa tuolloin vielä virallisesti oli. Kauvatsalla kirkonkirjoihin merkittiin muuttajaksi kansakoulunopettaja G.W. Oksanen.
Mainittakoon, että Oksasen jälkeen seuraava Kauvatsalle muuttanut henkilö oli lyseolainen Nestor Emil Setälä, joka muutti Kauvatsan pappilaan samana syksynä.
Kauvatsan kansakoulu sai siis vasta 22 vuotta täyttäneen opettajan, ja koulutyö alkoi 6. syyskuuta 1881 27 oppilaan voimin. Koululla ei ollut omaa rakennusta, tarvittavat tilat vuokrattiin Kauvatsankylän Eskolasta, jossa myös opettaja asui.
Syksyllä 1885 koulu aloitti omassa rakennuksessa, jolla tontilla se yhä toimii. Koulun nimi vakiintui myöhemmin Lähteenmäen kouluksi.
Eivät tienneet Kauvatsan kunnallismiehet, millaisen työmyyrän pitäjään houkuttelivat. Vilho Oksanen osoittautui tarmokkaaksi henkilöksi, joka seurasi tarkoin yhteiskunnan kehitystä. Hän innostui uusista asioista ja osasi muuttaa toiveitaan todeksi.
Kauvatsalle tulonsa aikoihin Oksanen oli lukenut lehdistä kesällä 1881 perustetusta Kauhavan Nuorisoyhtiöstä, joka oli Suomen ensimmäinen nuorisoseura. Hän halusi Kauvatsalle samanlaista toimintaa, mutta ei rohjennut ryhtyä yksin nuorisoseuran puuhamieheksi.
Vilho Oksanen perusti Kauvatsalle nuorisoseuran yhdessä Emil Nestor Setälän kanssa.
Samanhenkinen keskustelukumppani löytyi Kauvatsan pappilasta, johon Hämeenlinnan lyseosta valmistunut ylioppilas Emil Nestor Setälä oli muuttanut, kasvatusvanhempiensa Vilhelmiina ja Lauri August Palosen luokse. Nakkilalaislähtöinen pastori Palonen oli paitsi Kauvatsan pappi, myös paikkakunnan sivistysrientojen johtohahmo ja koulun johtokunnan puheenjohtaja.
Oksanen ja Setälä valmistelivat yhdistyksen perustamista, ja syyskuussa 1882 Kauvatsan Nuorisoyhdistys perustettiin kansakoulusalissa. Yhdistyksen tarkoituksena oli siveellisen ja kansallisen yhteishengen kannattaminen ja virkistäminen sekä sivistyksen kohottaminen seudun nuorisossa. Yhdistys oli Suomen toinen nuorisoseura.
Setälä muutti pian pois paikkakunnalta, joten Kauvatsan nuorisoseuran johtaminen jäi Oksasen tehtäväksi. Yhdistyksen toiminta oli alkuvuosina vireää. Se avasi sanomalehtien lukutuvan, perusti torvisoittokunnan ja laulukuoron sekä valmisteli kotiseututyön aloittamista. Oksanen toimi vuonna 1901 nimensä Kauvatsan nuorisoseuraksi muuttaneen yhdistyksen puheenjohtajana vuoteen 1907 saakka.
Vilho Oksasesta tuli vuosien varrella tunnustettu nuorisoseuramies. Hän ajoi aktiivisesti Satakunnan Nuorisoseurojen Liiton perustamista ja toimi sen puheenjohtajana vuosikymmenen ajan.
”Jo vuonna 1886 hän perusti oman opettajankoulutuslaitoksen Kauvatsalle.
Opetustyössäänkään Oksanen ei tyytynyt vain virkansa hoitamiseen. Jo vuonna 1886 hän perusti oman opettajankoulutuslaitoksen Kauvatsalle. Mies ryhtyi antamaan opetusta kiertokoulunopettajiksi aikoville sekä seminaariin pyrkiville. Hän järjesti näitä kiertokoulunopettajien valmistuskursseja vuoteen 1906 saakka. Koulutukseen osallistui satoja opettajakokelaita, joista suurin osa päätyi kansakoulunopettajan ammattiin.
Talouselämän kehittäminen kiinnosti nuorta opettajaa. Hän oli vuonna 1887 perustamassa Kauvatsan meijeriosakeyhtiötä ja vuodesta 1890 vuoteen 1917 hän toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana, ja isännöitsijänäkin useampaan otteeseen. Vuonna 1905 yhtiö muutettiin Kauvatsan Osuusmeijeriksi. Siitä tuli pian mallimeijeri, jonka toimintaan alasta kiinnostuneet kävivät joukoin tutustumassa.
Oksanen ei tyytynyt toimimaan meijerialalla vain paikallisesti. Vuonna 1905 hän esitti Satakunnan maamiesseurain edustajiston kokouksessa Porissa, että maakuntaan perustettaisiin meijeritaloutta ja -ammattisivistystä edistämään meijeriliitto. Satakunnan osuusmeijeriliitto perustettiinkin seuraavana vuonna.
Vuonna 1909 aloitti Kokemäen tietopuolinen meijerikoulu, jonka johtokuntaan Oksanen kuului alusta lähtien vuoteen 1929 saakka. Hän oli myös Kokemäen maamieskoulun johtokunnassa samoina vuosina.
Oksasen kiinnostuksesta alaan kertoo sekin, että hänen sanotaan vaalineen "isännän silmällä Kauvatsan meijerin yhteyteen perustetun sikalan kannattavuutta". Lisäksi hän piti huolta maidonjalostuksen uudistumisesta kehittämällä juuston valmistusta.
Vuonna 1904 Vilho Oksanen ehdotti Satakunnan maanviljelysseuran luentopäivillä, että olisi perustettava meijerien yhteinen myyntijärjestö. Aika oli ajatukselle otollinen, ja seuraavana vuonna perustettiinkin Voinvientiosuusliike Valio. Oksanen oli osuuskunnan perustajia ja hän kuului sen hallintoneuvostoon vuosina 1905–29. Hallintoneuvoston puheenjohtajana hän toimi lähes kahden vuosikymmenen ajan.
Oksasen sanotaan mielenmaltillaan, tyyneydellään ja asiallisuudellaan luotsanneen Valiota sen kivikkoisella alkutaipaleella. Yksi suuri työ oli taivutella yksittäiset meijerit liittymään myyntijärjestöön. Miehen periaatteena ollut tasapuolisuus toi päätöksentekoon sovinnollisuutta ja yksimielisyyttä. Valiosta muodostui varsin nopeasti merkittävä toimija voin viennissä.
Vilho Oksanen kävi laajaa kirjeenvaihtoa ympäri maan. Keskellä oleva kirjekuori on osoitettu Suomen osuustoimintaliikkeen isänä pidetylle Hannes Gebhardille.
Modernisoituva yhteiskunta tarvitsi yhteyksiä. Kun Kokemäki ja Huittinen olivat saaneet puhelimen kevättalvella 1892, ryhtyivät kappalainen Palonen, maanviljelijä Vihtori Marttila ja opettaja Oksanen puuhaamaan sitä myös Kauvatsalle. Jo 30. heinäkuuta 1892 puhelin oli toiminnassa Kauvatsalla, kun perustettu telefooniyhtiö oli vetänyt paikkakunnalle puhelinjohdon Kokemäen ja Huittisten välisestä linjasta, Risteeltä. Aivan alussa puhelin oli kymmenellä tilaajalla, joista yksi oli Oksanen.
Oksanen ei voinut välttyä osallistumasta Kauvatsan kunnan luottamustehtäviin. Kuntakokouksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1905–16. Lisäksi hän oli jäsenenä useammassa lautakunnassa.
Kansakoulunopettaja oli ratkaisevassa osassa myös silloin, kun Kauvatsan kunnantalo, joka nykyään toimii seurakuntatalona, päätettiin rakentaa. Vanha kunnantupa olisi kelvannut monille kauvatsalaisille, mutta uuden talon rakentaminen tuli harkittavaksi, kun nuorisoseura ja maamiesseura ehdottivat rakennusta, jota yhdistyksetkin voisivat käyttää. Kunnantalon vastustus oli voimakasta, mutta Oksanen runnoi rakentamisajatuksen läpi. Talo valmistui marraskuussa 1910.
Pellervo-Seuran julkaisema, osuustoimintamiesten elämää esittelevä Uranuurtajia ja rakentajia -kirja kuvailee Vilho Oksasta tasaiseksi realistiksi, joka ei antanut kiihkonäkökantojen vaikuttaa itseensä. Hän ei säikähtänyt vastoinkäymisiä, vaan ajoi oikeaksi katsomansa asiat sitkeästi ja johdonmukaisesti loppuun asti. Tyyni ja rauhallinen mies sai paljon aikaan.
Hieman toisenlaista näkökulmaa Oksaseen avaa Suur-Huittisten historia, joka kertoo kansakoulunopettajan olleen innokas suomalaisen puolueen kannattaja, joka ei kaihtanut kannanotoissaan purevuutta. Ilmeisesti poliittisten kiistojen vuoksi hän sai lähteä osuusmeijerin isännöitsijän tehtävästä, ja tilalle tuli nuorsuomalainen Nikolai Reikko. Myöhemmin Oksanen vielä palasi tehtävään.
Sisäkuva Kauvatsan Osuusmeijerin ensimmäisestä rakennuksesta viime vuosisadan alkuvuosilta. Tästä meijeristä alkoi Vilho Oksasen ura suureksi satakuntalaiseksi meijerimieheksi.
Opettajana Oksasen sanotaan olleen maltillinen, tasainen ja nuorekkaan joustava. Hän oli kiinnostunut oppilaistaan, ja seurasi näiden menestystä kansakoulun jälkeenkin.
Pellervo-lehti tiivisti hänen luonteenpiirteensä muistokirjoituksessa 12. maaliskuuta 1931 seuraavasti:
"Oksanen oli rikaslahjainen, siveellisesti voimakas, toimintahaluinen ja tarmokas mies, joka katseli elämää suuripiirteisesti. Hän oli luonteeltaan ihanteellinen, mutta ei haaveilija, mielipiteeltään uskonnollinen, mutta ei ahdasmielinen."
Toukokuussa 1912 Vilho Oksasella oli takanaan 31 lukuvuotta Lähteenmäen kansakoulun opettajana. Pitkäaikaiselle opettajalle perheineen järjestettiin kunnantalolla juhlatilaisuus, jossa kuultiin paikallisen torvisoittokunnan ja laulukuoron esittämää musiikkia sekä puheita. Paikkakunnan nuoriso oli koristanut juhlapaikan lipuilla ja köynnöksillä.
Kauvatsan mahtimiehet kehuivat vuolaasti Oksasen ansioita. Kuntalaiset olivat keränneet rahasumman, josta muodostettiin Oksasen nimellä kulkeva rahasto.
Juhla ja kunnianosoitukset oli mitä ilmeisimmin tarkoitettu uransa päättävälle miehelle. Oksasen monet tehtävät olivat käyneet aikaa myöten raskaiksi. Tämä johti sairasteluun opettajanuran loppuaikoina. Opetusta jouduttiin hoitamaan osin sijaisvoimin.
Elokuussa 1912 saatiinkin lehdistä lukea, että senaatti oli myöntänyt Oksaselle 1000 markan vuotuisen eläkkeen elokuun alusta lähtien. Nykyrahassa eläke oli runsaat 4400 euroa. Opettaja ei kuitenkaan vetäytynyt eläkkeelle, vaan jatkoi työtään vielä yhden lukuvuoden. Ehkä eläkepäätös oli tullut arveltua myöhemmin.
Seuraavana keväänä tiedettiin jo varmaksi, että Oksanen oli eläköitymässä ja toimet hänen seuraajansa palkkaamiseksi aloitettiin. Edessä olivat vielä yhdet suuret juhlat, joissa Oksasta kiiteltiin "32-vuotisesta kalliista kylvöstä'". Taas pidettiin puheita ja kehuttiin eläkkeelle jäävää opettajaa, joka oli vasta 53-vuotias.
Opettajain lehti kertoi elokuun 1913 numerossaan Oksasesta täysin palvelleena opettajana ja kunniavanhuksena, joka "reippaana, tarmokkaana ja työkykyisenä ryhtyi vanhuuden pirttiään rakentamaan".
Oksanen rakensikin Kauvatsan Jalonojalle huvilamaisen, komean talon, johon hän asettui asumaan.
Vaikka päivätyö jäi, riitti Oksasella puuhaa lukuisissa luottamustoimissaan. Varsinaisesta eläkepäiville vetäytymisestä vanhuudenpirttiin ei voinut puhua.
Uusi vaihe Oksasen elämässä alkoi kun Kansallis-Osake-Pankki päätti perustaa konttorinsa Kokemäelle. Syyskuussa 1916 useat lehdet kertoivat, että pankki oli nimittänyt konttorin esimieheksi Vilho Oksasen Kauvatsalta. Hän oli tuolloin 57-vuotias.
Oksasen ansiot järjestö- ja liike-elämässä painoivat varmasti nimityksessä, mutta oli miehellä myös kokemusta pankkialalta. Kauvatsan kunnan Säästöpankin perustaminen oli pitkälti Oksasen ansiota. Hänestä tuli myös pitkäaikainen kirjuri vuonna 1901 toimintansa aloittaneeseen pankkiin. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 1916.
Kansallis-Osake-Pankki avasi ovensa Kokemäellä 2. lokakuuta 1916 satulaseppä Robert Johanssonin talosta vuokratuissa tiloissa. Kokemäelle muuttanut Oksanen osti talon vähän myöhemmin omakseen.
Kokemäki oli tullut Vilho Oksaselle hyvin tutuksi, kun hän oli keskeisenä toimijana puuhaamassa paikkakunnalle meijerikoulua ja maamieskoulua. Uudella paikkakunnalla hän ei pysytellyt erossa uusista hankkeista, joilla paikkakuntaa kehitettiin. Oksanen oli perustamassa Kokemäen Osuuskauppaa vuonna 1917 ja toimi sen hallituksen puheenjohtajana toistakymmentä vuotta.
Isommalla paikkakunnalla Oksanen pääsi hyödyntämään kokemustaan sanomalehtialalta. Hän oli mukana perustamassa paikallislehti Kuntalaista, jonka näytenumero ilmestyi 16. lokakuuta 1926. Lehti oli Harjavallan, Kauvatsan ja Kokemäen paikallislehti. Oksanen toimi lehteä kustantaneen Pitäjänlehti Oy:n johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1926–1931. Lehden ilmestyminen loppui tammikuussa 1936.
Kuntalainen-lehti kertoi näyttävästi perustajansa kuolemasta maaliskuussa 1931. Tuolloin levikkikunnista Harjavalta oli vaihtunut Köyliöön.
Oksanen oli aloittanut uransa sanomalehtien parissa pian Kauvatsalle tultuaan. Lehtiin alkoi ilmestyä Kauvatsa-aiheisia uutisia, joiden kirjoittajaksi oli merkitty Vilho tai V.O. Oksasen maaseutukirjeitä julkaisivat muun muassa sanomalehdet Uusi Suometar, Aura, Sanomia Turusta ja Satakunta.
Oksanen oli myös mukana Kokemäen suojeluskunnan hallinnossa sen perustamisesta lähtien.
Vuonna 1919 Oksanen oli mukana perustamassa Kokemäen Ajokalutehdasta, jonka tuotantoon kuului erikoisvalmisteisia rattaita ja rekiä sekä hevosenvaljaita. Hän oli lyhytaikaiseksi jääneen yhtiön toimitusjohtaja.
Vielä Kauvatsalla ollessaan Oksanen kuului Wasara & Co Osakeyhtiön Jalonojalla sijainneen höyrysahan hallitukseen sekä Keikyässä toimineen Oy Pritz & Co:n villakehruutehtaan hallitukseen. Meskala Träsliperi Ab:lla eli Meskalan Puuhioke Oy:llä oli aikomus rakentaa puuhiomo ja paperitehdas Kokemäenjoen kosken partaalle Keikyään. Hankkeessa oli mukana muun muassa Rosenlewejä ja Alhströmejä. Oksanen valittiin yhtiön johtokunnan puheenjohtajaksi keväällä 1917. Tehdas ei kuitenkaan edennyt toteutukseen asti.
opettajan eläkeasunnokseen Kauvatsalle rakentama hulppea talo ei jäänyt vaille käyttöä. Jo vuonna 1912 Oksanen oli vuokrannut taloa porilaisen Rosenlew-yhtiön johtajien Hugo, Wilhelm ja Erik Rosenlewin metsästysharrastukseen. Talo sijaitsee lähellä Puurijärveä, josta muodostui johtajille mieleinen vesilintujen metsästysmaa.
Rosenlewit olivat vuonna 1912 vuokranneet kaikkien Kauvatsan talojen metsästysoikeudet, ja heille oli valmistumassa oma jahtilinna eli metsästyspaviljonki Sääkskoskelle. Oksasen huvilasta tuli Rosenleweille entistä tärkeämpi Kauvatsan tukikohta, kun Sääkskosken jahtilinna keväällä 1915 tuhoutui tulipalossa.
Myöhemmin Rosenlewit ostivat Jalonojan huvilan Oksasen perikunnalta. Paikkakunnalla rakennus, joka nyt on kolmisenkymmentä vuotta ollut yksityisasuntona, tunnettiin vuosikymmeniä Rosenlewin huvilana.
Vilho Oksanen toimi Kansallis-Osake-Pankin Kokemäen konttorin johtajana kuolemaansa asti. Hän sairastui helmikuussa 1931 ja kuoli pari viikkoa sairastettuaan 71-vuotiaana.
Vilho Oksanen kuvattuna pari vuotta ennen kuolemaansa, vuonna 1929.
Ahkeran miehen toimeliaisuuden ansiosta syntyneet yhteisöt ovat jo pääosin jääneet historiaan. Osa näistä jatkaa muiden järjestöjen tai yritysten osina. Oksasen vaikutus satakuntalaiseen sivistys- ja talouselämään on kuitenkin hyvin nähtävissä. Hän piti monessa asiassa kotiseutuaan kehityksen eturintamassa – niissä rajoissa, mitä paikkakuntien koko ja sijainti asettivat.
Oksanen jätti lähtemättömät jäljet Satakunnan historiaan. Tietyssä mielessä hänen vaikutuksensa etenkin kauvatsalaisten elämään oli ainutlaatuinen, ylittämätön.
Kansakoulunopettajana ja pankinjohtajana Vilho Oksanen ehti toimia yli 46 vuotta. Ansiotyön ohella hänen monet luottamustoimensa ja muut tehtävänsä yritys- ja järjestöelämässä pitivät hänet kiireisenä vuosikymmeniä
Kuka?
Vilho Oksanen
■ Syntyi Perniössä 8. elokuuta 1859 ja kuoli Kokemäellä 25. helmikuuta 1931.
■ Kansakoulunopettajana Kauvatsalla 1881–1913.
■ Avioitui Alma Adolfina Vitikkalan kanssa. Pariskunta sai seitsemän lasta vuosina 1892–1907.
■ Kansallis-Osake-Pankin Kokemäen konttorin johtaja 1916–1931.
■ Oksasen lapsista Aino työskenteli vuosikymmeniä virkailijana KOP:n Kokemäen konttorissa. Muista lapsista Väinö päätyi piirieläinlääkäriksi, Yrjö diplomi-insinööriksi ja Aaro metsänhoitajaksi. Katrista tuli filosofian maisteri ja lehtori. Hän toimi ennen opettajanuraansa Kotilieden toimitussihteerinä ja kuvatoimiston hoitajana vuosina 1932–1945. Aaro ja Yrjö Oksanen osallistuivat nuorina ylioppilaina sisällissotaan valkoisten puolella.