Erityisopettaja Raimo Aslak Hakaste nukkui rauhallisesti pois kotonaan 8.3.2023. Hän oli kuollessaan 89-vuotias. Hakaste teki pitkän uran erityisopettajana, veiston ohjaajana ja urheiluseuratoiminnassa Porissa.
Raimo Hakaste valmistui opettajaksi Kajaanin opettajaseminaarista 1958 ja erityisopettajaksi Jyväskylästä 1964. Opettajanura alkoi sijaisena Jämsässä, jonka jälkeen hän toimi opettajana ensin Mäntylän kansakoulussa Viitasaarella ja vuodesta 1964 alkaen erityisopettajana Porissa Linnankadun ja Kallelan kouluissa.
Hakaste toimi erityisopettajan toimen ohella koulunjohtajana runsaan kymmenen vuoden ajan. Lisäksi hän toimi Satakunnan erityisopettajayhdistyksen jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Suomen erityiskasvatusliiton hallituksessa vuosina 1979–1980.
Linnankadun ja Kallelan koulut Porissa olivat kouluja, joiden oppilaat saivat opiskelussaan yksilöllistä tukea, johon kuului myös oppilaan ohjaus. Hakaste opetti lukuaineiden ohella kouluissa lähes kaikille ryhmille metalli- ja puutöitä, ja hänellä oli kyky saada lukuaineissa hankaluuksia omaavat lapset innostumaan ja kokemaan onnistumista käden taitojen ja tuotosten avulla. Monet hänen oppilaistaan jatkoivatkin käytännön aineisiin perustuvia opintoja Porin ammattikouluissa, jotka saatiin jopa lisäämään teknisten töiden osuutta opinto-ohjelmissaan erityiskoulun oppilaita varten.
Käsillä tekemisen taito tuli Hakasteelle veren perintönä, ja kiinnostus taidon hyödyntämiseen ja kehittämiseen säilyi myös pitkälle eläkeikään. Puutyöosaaminen konkretisoitui kymmeninä puisina tarve- ja koriste-esineinä, joista monet jatkavat elämäänsä sukulaisten ja ystävien luona. Hakaste oli vielä eläkkeelle jäätyään 1988 mukana Aktiivisten veteraanien puutyökerhon toiminnassa Porissa ja veti kerhon toimintaa vuodesta 1995 vuoteen 2008 asti. Kuvataiteen muodoista grafiikka oli lähinnä sydäntä, mikä niin ikään jää elämään runsaana tuotantona.
Liikunta ja ulkoilu olivat eräs Raimo Hakasteen henkireikä. Hän toimi Porin Tarmon yleisurheilujaoston toiminnassa 1970-80-luvuilla valmentajana ja toimitsijana lastensa osallistuessa ikäkausiurheiluun. Tarmon johtokunnassa hän oli jäsenenä 1982-83. Retkeily, marjastus ja kalastus sekä päivittäinen ulkoilu Porin metsässä pitivät kuntoa yllä myös eläkevuosina. Kotitaloyhtiössä Tiilimäellä vuosirytmiin kuului lisäksi viljelypalstan hoito.
Kaipuu Lapin maisemiin syntyi jo 1960-luvulla tehtyjen pohjoisen matkojen seurauksena, ja 1970-luvun lopulla Utsjoelle rakennetusta sukumökistä tuli loppuelämäksi kiintopiste ympäri pohjoiskalottia kohdistuneille retkille. Raviurheilu ja -veikkaus sekä penkkiurheilu tarjosivat jokaviikkoista jännitystä liikuntakyvyn jo heikennyttyä.
Hakasteen lähipiiriin kuului yli viidenkymmenen vuoden yhteisen taipaleen jakaneen opettajavaimon Lauran lisäksi neljä lasta ja kymmenen lastenlasta, jotka muistavat Raimo-papan miehenä, joka keskittyi olennaiseen ja viihtyi enemmänkin taustalla. Asian ytimessä pysymistä kuvaavat samanhenkisen veljensä kanssa käydyt puhelinkeskustelut, jotka harvemmin kestivät kahta minuuttia kauempaa. Opettajakollegojen mieleen Hakaste jäi rauhallisena ja avuliaana ystävänä. Hänellä säilyi läpi elämän kiinnostus uusiin asioihin ja uuden oppimiseen, mikä ilmeni mm. tietotekniikan käytäntöjen omaksumisena 1990-luvulla.
Harri Hakaste ja Eero Jutila
Kirjoittajat ovat Raimo Hakasteen poika ja opettajatoveri