Viljelijä ja rakennusurakoitsija Matti Isoviita nukkui pois kauniin kevättalvisen aamun tunteina 1.3.2023 kotonaan Porissa.
Kotiseuturakkaana miehenä Matti asui koko ikänsä samalla alueella. Hän oli syntynyt nykyään Poriin kuuluvalla Niittymaalla viljelijäperheen nuorimmaiseksi 19.3.1930.
Toisen maailmansodan syttyessä Matti olisi halunnut lähteä puolustamaan kotimaataan isoveljiensä kanssa. Mutta nuoresta iästään johtuen hän joutui jäämään avuksi kotitilalleen, jossa tämä silloin vielä varreltaan köykäinen nuorukainen äesti perheen peltoja hevosen kanssa kiviä lisäpainonaan.
Matti liittyi myös sotilaspoikiin. Tämä toiminta oli hänelle hyvin mieleistä, sillä hän koki voivansa tehdä ainakin sillä tavoin arvokasta työtä kotimaansa hyväksi.
Yrittäjähenkinen Matti katsoi kansakoulun ja armeijan käytyään tulevaisuuteen. Hän näki siellä muitakin vaihtoehtoja kuin maanviljelyn.
Hän ryhtyi autoilijaksi ja kehitti itseään muun muassa lukemalla kirjoja.
Käsistään kätevänä miehenä Matti alkoi rakentaa. Taloja nousi eri puolille Poria, myöhemmin myös muihin kuntiin.
Maanviljelyä Matti ei kuitenkaan jättänyt kokonaan. 1960-luvulla, tavattuaan tulevan puolisonsa, myyjä Airi Ranteen, Matti mietti jälleen mahdollisuuksiaan. Hän alkoi rakentaa heille yhteistä kotia isältään ostamalleen maalle, johon kuului lisäksi peltoa. Isoon taloon olisi mahtunut useampikin lapsi. Pariskunnan kolmesta lapsesta kuitenkin vain yksi jäi eloon.
1980-luvulla Matti ja Airi ryhtyivät viljelemään herukkaa.
Vitamiinipitoinen marja täytti perheen pellot. Matti alkoi suunnitella välineitä, joilla helpottaisi pensaiden hoitoa ja marjanpoimintaa, sillä hän toimi yhä samalla rakentajana. Hän patentoi muun muassa traktoriin kiinnitettävän pensaiden leikkuulaitteen ja rakensi moottoroidun marjojen puhdistuskoneen.
Aivan viimeisiin aikoihinsa asti Matti suunnitteli ja loi uutta, nikkaroi huonekaluja ja remontoi. Mattia kaipaamaan jäivät hänen puolisonsa ja tyttärensä.
Reetta Isoviita
Kirjoittaja on Matti Isoviidan tytär.