Satakunta
Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvostelee suorin sanoin kokoomuksen esittämiä leikkauksia työttömyysetuuksiin.
Vaihtoehtobudjetissaan kokoomus on esittänyt satojen miljoonien eurojen leikkauksia työttömien perusturvaan, toimeentulotukeen ja asumistukeen. Ansiosidonnainen päiväraha lyhenisi nykyisestä 400 päivästä 200 päivään ja työssäoloehtoa pidennettäisiin 12 kuukauteen.
”Nämä esitykset tarkoittavat sitä, että nykyinen työttömyysturvajärjestelmä lopetetaan kokonaan. Minä luen tätä esitystä niin, että äänestäkää kokoomusta, jos haluatte eroon työttömyysturvasta. He eivät vain sano sitä suoraan”, Aalto sanoo.
Aallon mukaan leikkaukset vaikuttaisivat 10 000 Teollisuusliiton jäsenen työttömyysturvan ehtoihin, eikä sellaista tulla hyväksymään.
”Leikkauksia on tehtävä jostain muualta kuin heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä.”
Kokoomus on samassa yhteydessä esittänyt, että myös kassojen ulkopuoliset työntekijät tulisivat ansiosidonnaisen piiriin. Työnantajaliitot ovat esittäneet samansuuntaisia ajatuksia.
Säästöjä perustellaan kannustinloukkujen purkamisella. Asia nousi esille myös vientiteollisuuden lobbaustilaisuudessa Porissa hotelli Vaakunassa tammikuun lopussa. Työnantajat valittelivat, että väkeä ei tahdo löytyä töihin, koska sosiaalietuudet ovat liian houkuttelevia.
Aallon mielestä tällaiset heitot ovat halpahintaista populisimia. Hänen mukaansa Teollisuusliiton jäsenistä noin neljä prosenttia on työttöminä, kun lasketaan pois ne, jotka yritykset ovat lomauttaneet.
Aalto sanoo, että suurin osa ihmisistä haluaa tehdä töitä. Hän kertoo tavanneensa tuhansia työttömäksi joutuneita ihmisiä, eikä joukossa juuri ole iloisia kasvoja.
”Ihmiset joutuvat työttömäksi pääsääntöisesti työnantajan toiminnan vuoksi. Heidät on joko lomautettu tai irtisanottu. Voisivatko yritysjohtajat pohtia, ovatko he itse tehneet oikeita ratkaisuja, kun on jouduttu irtisanomaan. Harva haluaa olla ammatikseen työtön. Voi olla, että työnantajat eivät halua maksaa riittävästi. Ymmärrän sen, että kukaan ei halua tulla kolmella eurolla töihin.”
Aallon puheista käy selväksi, että ammattiyhdistysliike ei todella aio katsella sivusta, jos seuraava hallitus pyrkii palkansaajien kukkarolle.
”Poliittisiin lakkoihin on tarvittaessa valmius. Tietysti pitää olla sellainen asia, että ihmiset kokevat sen tärkeäksi, sillä ay-liike on vastuullinen toimija.”
Edellisen porvarihallituksen aikana kipuilua aiheutti kilpailukykysopimus ja vuonna 2020 Teollisuusliitto oli mukana laajoissa kiky-lakoissa, joihin osallistui jopa 31 000 työntekijää.
Nyt Teollisuusliiton tavoitteena on, että kikyn viimeisetkin ”hännät” pistetään poikki. Tämä tarkoittaa työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksujen siirtämistä takaisin työnantajille, minkä vaikutus on Teollisuusliiton jäsenillä keskimäärin 60 euroa kuukaudessa.
Aalto tosin arvioi, että mikäli seuraava hallitus on porvarihallitus, niin intohimoja saattaa olla enneminkin uuteen kikyyn.
”Silloin viimeksi vakuutusmaksuja perusteltiin kilpailukykyongelmilla. Tällä hetkellähän yritykset tekevät hyvää tulosta, ja meillä on ostovoimaongelma.”
Palkkausta pitäisi työnantajien mielestä kehittää paikallisesti sopien. Aallon mukaan tässä on käsitteellinen ero. Siinä missä Teollisuusliitolle työehtosopimus on perälauta, jonka puitteissa paikallisesti voidaan aina sopia isommista korotuksista, niin vastapuolen mielestä palkkojen pitäisi joustaa myös alaspäin.
Aalto painottaa, että Suomessa suurin osa yrityksistä hoitaa asiansa kunnollisesti, mutta samalla Suomessa toimivat ”mustat työmarkkinat”, joita varten pelisääntöjä tarvitaan.
”Joillekin yrityksille paikallista sopimista on se, että tuodaan tänne thaimaalaisia marjanpoimijoita ja vähennetään kaikki kulut heidän palkkioistaan, jolloin he jäävät työnantajalle velkaa. Tämä on se toinen ääripää.”
Työnantajien suuri tavoite on ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen. Teollisuusliitto pitää kiinni saatavuusharkinnasta. Siitä luopuminen edellyttäisi Aallon mukaan merkittäviä lainsäädäntöuudistuksia kuten alipalkkauksen kriminalisointi.
Kriminalisointi oli jo nykyisen demarivetoisen hallituksen ohjelmassa selvitettävien asioiden listalla, mutta uudistus ei ole edennyt käytännössä keskustan vastustuksesta johtuen.
”Satakunnassakin on paljon yrityksiä, joissa on työntekijöitä kolmansista maista ja se on mahdollista nykyisellä lainsäädännöllä. En tiedä kuinka paljon sääntöjä pitäisi laventaa, jotta se tyydyttäisi työnantajia.”
Aalto kiersi torstaina Satakunnassa yritysvierailuilla. Tilanne työmarkkinoilla on se, että sopimuksia syntyy.
Keskiviikkona illalla AKT ja satamaoperaattorit saivat neuvottelutuloksen ahtaajien työehtosopimukseen.
AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko oli haastanut niin sanotun yleisen linjan. Pitkästä lakosta huolimatta ahtajat saivat sen, mitä muutkin.
Lopputuloksen voi arvioida olevan Teollisuusliitolle helpotus. Aalto joukkoineen toimii päänavaajana ja muiden oletetaan seuraavan vientiteollisuuden asettamaa yleistä linjaa.
Järjestelmä murtuisi, jos yksi liitto onnistuisi lakkoilemaan itselleen enemmän ja Aalto joutuisi selittämään tilannetta jäsenilleen. Nyt hän asettelee sanansa tarkasti.
”AKT:n sopimus on tärkeä ja kumpikin osapuoli näyttää olevan tyytyväinen. Ajattelen niin, että on vaikeaa löytää sopimuskierrokselle avaajaa, jos sitten mennään ohi oikealta ja vasemmalta.”
Teollisuusliitolla on vielä muutama pieni sopimus auki. Suuren yleisön arkeen vaikuttaa AKT:n edelleen käynnissä oleva linja-autoalan lakko, jossa neuvotellaan palkkojen lisäksi lepoajoista.
”Kannattaa miettiä sitä, että kuljettajienkin pitää käydä tarpeillaan, eikä tarvitse pitää muovipulloa mukana”, Aalto lähettää terveiset neuvottelupöytään.
Nykyinen työmarkkinamalli on käytännössä tarkoittanut sitä, että työnantajat ovat avoimesti kieltäytyneet neuvottelemasta muiden kanssa ennen kuin vientiteollisuus on tehnyt sopimuksen.
Aalto ihmettelee sitä, että samaan aikaan, kun työnantajapuoli on irtautunut tupoista ja vaatinut lisää paikallista sopimista, niin neuvotteluyhteyttä ei silti avata ennen kuin niin sanottu yleinen linja on muodostunut.
”Tämä nykyinen malli on keskitetympi kuin tupot koskaan. Koordinaatio työnantajapuolelta on erittäin tiukkaa. EK laskee jokaisen pilkunkin, mitä sopimuksiin laitetaan. Jokaisella yhdistyksellä on periaatteessa sopimusautonomia, mutta työnantajilla se ei päde.”
Mallin ongelma on Aallon mukaan se, että mistään muusta kuin palkoista on vaikea sopia. Järjestelmä pitäisi uusia, jotta tekstikysymyksistä voitaisiin neuvotella. Asia ei ole edennyt sen jälkeen, kun Metsäteollisuus irtautui työmarkkinapöydästä ja alalla ryhdyttiin tekemään yrityskohtaisia sopimuksia.
”Pitäisi pystyä neuvottelemaan myös vapaista, mutta se ei onnistu, koska työnantaja tuijottaa vain kustannuksia. Nythän on käynyt niin, että esimerkiksi perhevapaauudistus toteutuu hyvin eri tavalla eri aloilla. Tämä kertoo siitä, että uudistukselle olisi tarvetta.”
Aallon kaipailemalla uudistuksella olisi vaikutuksia myös julkiseen talouteen. Kunta-alan viime vuonna tekemä sopimus on sidottu Teollisuusliiton ja AKT:n sopimuksiin, mikä on hiertänyt palkansaajaliittojen välejä.
Teollisuusliitto on laskenut, että heidän sopimuksensa tuo kuntapuolen työntekijöille 600 miljoonaa euroa lisää rahaa.
”He tekivät hyvän sopimuksen. Katsotaan, että meneekö se näin myös tulevaisuudessa”, Aalto toteaa.