Tänään on laskiaissunnuntai, joka ei tarkoita ainoastaan sitä, että mennään pulkkamäkeen vaan etenkin sitä, että laskeudutaan paastonaikaan. Tuhkakeskiviikkona alkaa paastonaika. Paasto kestää 40 arkipäivää, sillä kristityillä ei ole tapana paastota sunnuntaisin, koska se on Jeesuksen ylösnousemisen päivä.
Paastosta tulee monelle mieleen kuuri, jona nautitaan pelkkiä nesteitä ja puhdistetaan näin kehoa. Kristillinen paasto, jota ympäri maailmaa vietetään ennen pääsiäistä, on kokonaisvaltaisempi asia. Silloin pysähdytään olennaisen äärelle. Paastonaikaan liittyy katumus ja parannus sekä Jeesuksen kärsimyksen muisteleminen ja Jumalan pelastustekojen seuraaminen.
Paasto on yksinkertaisten elämäntapojen ja itsekieltäymyksen aika. Paasto on pinnallisuuden ja kuluttamisen vastaliike. Jätetään pois se, mikä turhentaa elämää ja estää näkemästä olennaista, jotta elämäntarkoitus voisi kirkastua. Kun jotain jää pois, jää tilaa Jumalan etsimiseen ja hengellisen elämän lujittamiseen.
Ennen paastoa mietin monia asioita, jotka voisivat olla toisin ja joita voisin joko jättää pois tai muuttaa. Kunpa paastonajan liturginen väri violetti näkyisi aitoina katumuksen ja parannuksen merkkeinä elämässäni. Paasto ei ole kuitenkaan pelkkiä ponnisteluita. Omat ponnistelut voivat toisinaan peittää alleen paaston tarkoituksen.
Paastonaika ei myöskään aina mene suunnitelmien mukaan. Silloin voi saada lahjan. Katsoa peiliin, hyväksyä itsensä, puutteensa ja heikkoutensa. Silloin voi palata yksinkertaiseen.
Jumalan armo riittää, hän lahjoittaa uskon. Saan levätä hänessä. Paasto mielessäni laulan Taizé-laulua: Missä rakkaus ja laupeus, missä rakkaus, siellä Jumala. Missä rakkaus ja laupeus, missä rakkaus, siellä Jumala.
Petra Pohjanraito
kappalainen
Meri-Porin seurakunta