”Mä en haluu mennä kouluun”, uskaltautuu tyttö sanomaan arasti vanhemmilleen. ”No mutta mikset, kouluhan sujuu sinulla niin hyvin?”, vastaa äiti ihmetellen. Tyttö ei sano mitään, vaan nostaa hihaansa ylemmäksi ja näyttää isoa mustelmaa olkavarressaan.
Liian moni lapsi ja nuori pelkää mennä kouluun kiusaamisen ja väkivallan pelossa. Miltä sinusta tuntuisi mennä joka aamu töihin, jos joutuisit pelkäämään ivapuhetta ja haukkumista? Entä jos sinua tönittäisiin vähän väliä ja sinut jätettäisiin lukkojen taakse eikä päästettäisi pois? Millainen olisi olosi, jos sinulle ei puhuttaisi mitään ja muut poistuisivat paikalta sinun saapuessasi? Entä miltä tuntuisi, jos sinusta jaettaisiin sosiaalisessa mediassa käsiteltyä kuvaa, mikä antaisi sinusta ihan perätöntä tietoa?
Edellä on mainittu vain muutamia tapoja kiusata, mutta keinoja siihen löytyy loputtomiin. Kysyt ehkä, miten tämä on mahdollista. Miksei kukaan puutu?
Kiusaamisen vastaista työtä tehdään koko ajan. Koulun henkilökunta tekee parhaansa ja nuorisotyö sekä monet järjestöt toimivat pitkäjänteisesti kiusaamista vastaan. Silti työtä riittää jatkuvasti.
”Joka viikko lähes 40 000 nuorta joutuu Suomessa kouluväkivallan uhriksi. Nuorten väkivallassa uhreja ovat kaikki: kiusattu ja kiusaaja, tekijä ja uhri, koulu ja koti, nuori ja vanhempi. Sekä tekijä että uhri tarvitsevat apua.” Näin kerrotaan Yhteisvastuukeräyksen saatesanoissa. Tämän vuoden keräyksen tuotosta kohdistetaan 20 prosenttia Aseman lapset ry:lle koulu- ja nuorisoväkivallan ehkäisemiseen.
Avainasemassa olemme kuitenkin sinä ja minä. Yhdessä voimme ainakin vähentää kiusaamista omissa elämän piireissämme ja nostaa asiaa keskusteluun.
Rukous
Rakas taivaan isä,
Katso lempeästi näitä pieniä, jotka jäävät yksin pelon ja kivun kanssa.
Näytä meille jokaiselle, mitä me voimme tehdä, jottei kukaan jäisi yksin.
Opeta meitä rakastamaan sinun rakkaudellasi.
Amen
Katriina Mäki
erityisnuorisotyönohjaaja
Porin seurakuntayhtymä