Porilaiskaverukset veivät apua suoraan Ukrainan sotatoimialueelle

Avustusretki pakettiautolla Porista Etelä-Ukrainaan sujui nopeasti. Paluu takaisin Poriin oli nihkeämpi.

Jari Mäkitalon (3. oik) ja Juho Koiviston (2. oik.) Suomesta tuoma aggregaatti otettiin Mykolajivin rakennusalan ammattikorkeakoulussa kiitoksella vastaan.

5.2. 17:04

Porilaisilla Jari Mäkitalolla ja Juho Koivistolla tuli Suomen itsenäisyyspäivän aikaan halu auttaa Venäjän käynnistämän sydämettömän sodan alla kärsiviä ukrainalaisia.

He päätyivät pistää pystyyn yksityisen keräyksen ja viedä henkilökohtaisesti tavarat Ukrainaan suoraan avuntarvitsijoille.

Torstaina ystävänsä kanssa Suomeen takaisin saapunut Juho Koivisto on vielä hieman uupunut 5 000 kilometrin automatkasta.

Ennakkosuunnitelmien mukaisesti kaksikko oli liettualaisen ystävänsä kanssa täyttänyt Transporter-pakettiauto lahjoituksilla saaduilla tavaroilla ja toimittanut ne suoraan avuntarvitsijoille.

Lahjoitustavaroiden suhteen kaksikolla oli heti selvä näkemys. Venäläiset olivat iskeneet ohjuksillaan erityisesti infrastruktuuriin, joten varsinkin sotatoimialueiden lähistöllä pitkät sähkökatkot olivat arkipäivää.

Mukaan kerättiinkin erityisesti aggregaatteja, tasavirtalähteitä, valopetroolilämmittimiä, taskulamppuja, otsalamppuja, retkikeittimiä ja paristoja - eli kaikkea, millä luoda sähköä, valoa ja lämpöä, kun verkosta ei ole sähköä saatavilla.

Porilaisten pakettiauto täyttyi ääriään myöten.

Kaksikolla ei ole sen suorempaa suhdetta Ukrainaan. Mäkitalo on torninosturikuljettaja, Koivisto työskentelee tuulivoima-alalla. Molemmille reissu Ukrainaan oli elämän ensimmäinen.

”Meillä on liettualainen kaveri, jolla on ukrainalainen tyttöystävä. Hän tuli Liettuassa kyytiin tulkiksi ja järjesti toiseen päähän kontaktit. Saimme myös kahdelta liettualaisyritykseltä lahjoituksia niin, että pakettiauto oli lopulta ihan täynnä.”

Porista Etelä-Ukrainassa sijaitsevaan Mykolajiviin on netin karttapalvelun mukaan tarkalleen 36 tunnin ajomatka.

Koiviston mukaan matka sujui loppujen lopuksi ennakoitua nopeammin. Esimerkiksi Ukrainan rajalla tullimuodollisuudet kestivät vain tunnin.

”Saavuimme Ukrainaan maanantaina aamuyöstä. Ajoimme vuorotellen niin, että samana iltana olimme jo Mykolajivissa.”

Ukrainassa sota näkyi siinä, että kaupunkien sisäänmenoväylillä oli tiesulkuja.

”Emme juurikaan käyneet kaupungeissa. Tiesuluilla meitä helpotti paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön todiste siitä, mitä olimme tekemässä.”

Perillä Mikolajivissa sodan julmat kasvot tulivat raa’asti esille.

”Meidät vietiin kävelykierrokselle. Ohjuksia oli osunut keskelle tietä, koulun sisäänkäyntiin, toimisto- ja yliopistorakennuksiin. Venäläiset olivat siis ampuneet ihan tavallisiin siviilikohteisiin.”

Seuraavana päivänä hyväntekijät jatkoivat noin 40 kilometrin päässä Hersonin alueella sijaitsevaan kylään. Rintaman läheisyys näkyi siinä, että kaikkialla oli sotilaita.

Suurin osa kylän asukkaista oli paennut paennut sotaa. Joissain taloissa oli kuitenkin sininen pressu merkkinä siitä, että asukas sinnitteli seulaksi ammutussa rakennuksessa tekemällä väliaikaisen katon.

Sininen pressu kertoo siitä, että joku yrittää asua seulaksi ammutussa rakennuksessa pakkaskelillä.

”Veimme kylään aggregaatin, retkikeittimiä, otsavaloja, vaatteita ja ruokakasseja. Olisittepa nähneet, kuinka iloiseksi vanhempi rouva tuli, kun kaivoi ruokakassistaan otsavalon esiin”, muistelee Koivisto.

Lähistöllä kuului räjähdyksiä, kun raivaajat tuhosivat pellolla miinoja.

Jari Mäkitalo ja yksi kuudesta ukrainalaisille lahjoitetuista aggregaateista.

Jos meno Ukrainaan sujui hyväntekijöiltä yllättävän sukkelaan, oli paluu varsinkin Puolan rajalla nihkeämpää.

”Tankkasimme mennessämme Puolassa varmuuden vuoksi 50 litraa dieseliä, jos Ukrainassa olisi tullut tankkauksen kanssa ongelmia. Samat kanisterit kiinnostivat kovasti Puolan tullimiehiä. Se tuntui kiusanteolta.”

Kaikkinensa Juho Koivisto pitää avustusoperaatiota silmiä avaavana. Vuolaat kiitokset he ovat saaneet niin ukrainalaisilta kuin porilaisilta viemällä apua suoraan paikan päälle.

Koivisto myöntää, että uudenkin avustusretken tekeminen ja tällainen ruohonjuuritason avustustoiminta on käynyt mielessä. Nyt sinne on ainakin kontaktit jo luotu.

Yksi toive avuntekijöillä kuitenkin jo on: Jos joku yritys lainaisi pakettiauton. Kummallakaan porilaisella ei ole sellaista, eikä rahoitusyhtiön omistamalla pakettiautolla ole asiaa Ukrainaan, Venäjälle tai Valko-Venäjälle.

”Nyt saatiin lainaksi Jarin naapurin transporter, joka pistettiin matkan ajaksi Jarin nimiin.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut