Nakkilassa siirryttiin uuteen aikakauteen maaliskuun alussa 1987, kun Tuula Unkuri nosti ensimmäisenä asiakkaana rahaa Satakunnan Säästöpankin Nakkilan-konttoriin asennetusta pikapankista.
Asiasta kertonut Harjavalta-lehti totesi, että sama mahdollisuus oli konttorin runsaalla 400 asiakkaalla, eli tämän verran säästöpankin nakkilalaisilla asiakkailla oli tuolloin pankkikortteja.
Nakkila sai ensimmäisen pankkiautomaattinsa maaliskuun alussa 1987. Ensimmäinen asiakas pikapankilla oli Tuula Unkuri.
Kun ensimmäisenä ehti, säästöpankki tarjosi automaattia myös osuuspankkilaisille. Säästöpankin kortilla rahaa sai automaatista ympäri vuorokauden, osuuspankin kortilla aamukuudesta iltayhteentoista.
Nakkilan Osuuspankki sai oman automaattinsa käyttöön kesäkuussa samana vuonna.
Vuosi 1987 oli pankkiautomaattien käyttöönotossa vilkasta aikaa. Aikaisemmin pikapankkeja oli ollut lähinnä isommilla paikkakunnilla, mutta tuossa vaiheessa niitä ryhdyttiin asentamaan pienempiinkin taajamiin ja lähiöihin. Vuosi 1987 olikin läpimurtovuosi pankkikorttien käytössä.
Pikapankki sai arvoisensa paikan Kiukaisten Säästöpankin uudisrakennuksen sisäänkäynnin yhteydessä.
Säästöpankki ehti ensimmäiseksi Harjavallassakin, kun se avasi Anselmi-pikapankin 2. kesäkuuta. Paikallinen Osuuspankki seurasi hyvin pian perässä.
Pankkiautomaattien voittokulkua hidasti kova hinta. Vuonna 1986 laskettiin, että automaatti vaatii kannattaakseen 2 000–10 000 hengen asukaspohjan riippuen siitä, kuinka usein ihmiset rahaa nostaisivat ja kuinka suuri osa asiakkaista suostuisi ottamaan uuden tekniikan käyttöön. Kannattavuusrajana pidettiin 3 500 nostoa kuukaudessa.
Pankkiautomaatti maksoi tuolloin 200 000 markkaa, joka on nykyrahaksi muutettuna noin 71 600 euroa.
Kokemäellä siirryttiin pikapankkiaikaan paikkakunnan kokoon nähden varsin varhain, kun pankkiautomaatti avattiin yleisön käyttöön keskiviikkona 12. maaliskuuta 1986.
Järjestely oli koko maassa ainutlaatuinen: kovat kilpailijat Kokemäen Osuuspankki ja Kokemäen Säästöpankki avasivat yhteisen pikapankin, joka sijoitettiin Sokoksen tavaratalon tuulikaappiin. Automaatti oli osuuspankin järjestelmässä, mutta sitä ei tuolloin kerrottu julkisuuteen. Pankit maksoivat yhteisen automaatin kustannukset puoliksi.
Pankinjohtajat uskoivat, että pikapankki tuo sujuvuutta pankkipalveluihin paikkakunnalla.
”Käteisnostajista muodostuvat jonot pankissa lyhenevät, palvelu nopeutuu”, pankinjohtajat Matti Ollila ja Erkki Kesäläinen totesivat Kokemäen Sanomien haastattelussa.
Pankkien jonojen lyhentämisessä oli tekemistä, sillä vielä vuonna 1986 peräti 90 prosenttia käteisnostoista tehtiin pankkien tiskeillä.
Kokemäen Sanomat kertoi maaliskuussa 1986 pankkien harvinaisesta yhteistyöstä. Osuuspankki ja Säästöpankki hankkivat yhteisen pikapankin tavaratalon tuulikaappiin.
Ensimmäisen pankkikortin Suomen markkinoille toi Kansallis-Osake-Pankki (KOP) huhtikuussa 1980. Seuraavan vuoden syksyllä kaikilla pankeilla oli jo omat korttinsa, joilla saattoi nostaa rahaa harvoista automaateista ja maksaa valikoiduissa kaupoissa. Kesällä 1981 pankkikortteja oli suomalaisilla yhteensä 326 000, joista tosin vain osa oli aktivoitu eli käsitelty niin, että ne toimivat kauppojen pankkikorttihöylien lisäksi myös pankkiautomaateissa.
Pankkikortit olivat aluksi kuvallisia, eli niissä oli omistajansa valokuva. Erikseen oli saatavilla kuvattomia, vain pankkiautomaateissa toimivia nostokortteja. Tällaisilla korteilla pääsi nostamaan rahaa Suomen Yhdyspankin (SYP) Minisyp-pankkiautomaateista jo vuonna 1978, muun muassa Porissa. Muut pankit tulivat automaattimarkkinoille vasta vuosina 1980 ja 1981.
Pankkikorttien leimauslaitteet olivat ahkerassa käytössä ennen kuin sähköiset maksupäätteet yleistyivät 1980-luvun lopulta lähtien.
Vaikka maaseudulla ei alkuaikoina päässyt nostamaan pankkikortilla rahaa automaatista, olivat pankit mielissään sen käyttämisestä maksupalvelukorttina, eli ostosten tekemiseen liikkeistä. Pankkikortilla maksaminen vähensi nopeassa tahdissa sekkien käyttämistä.
Kuitenkin vielä vuonna 1986 ostoksista 90 prosenttia maksettiin käteisellä rahalla.
Muovirahaan siirryttiin tavallaan käteisen rahan kautta. Nakkilassakin säästöpankissa uskottiin, että pankkikorttien suosio lähtee huimaan nousuun, kun paikkakunnalle oli saatu pankkiautomaatti. Ihmisille oli suuri helpotus, kun käteistä rahaa sai muualtakin kuin pankin tiskiltä ja muulloinkin kuin pakkien aukioloaikoina.
Samaan aikaan, kun pankkiautomaatit tavoittivat pienemmät taajamat, vaihdettiin pankkikortteja kovaa vauhtia kuvattomiksi. Kuvaa ei enää nähty välttämättömänä turvatekijänä kortissa. Toisaalta kassoille tuli lisää työtä, kun pankit velvoittivat kaupan kysymään pankkikorttiostajalta henkilöllisyyspaperit aina, jos asiakas ei ollut tuttu tai jos ostosumma oli merkittävä.
Omistajan kuva oli varhaisissa pankkikorteissa keskeisessä osassa. Kuva on otettu Harjavallan Säästöpankin mainoksesta Harjavalta-lehdestä.
Maksupäätteiden läpimurto tapahtui 1980-luvun loppuvuosina. Vuodesta 1988 alkaen kaupoissa yleistyivät niin sanotut erillismaksupäätteet, jotka alkoivat korvata pankkikorttihöyliä eli pankkikorttien leimauslaitteita.
Alkuvuosina kunkin pankin pankkikortilla saattoi nostaa rahaa vain sen pankin tai pankkiryhmän omista automaateista. Liikepankit eli KOP, SYP, Helsingin Osakepankki ja Ålandsbanken pääsivät ensin sopimukseen automaattien yhteiskäytöstä vuonna 1981, ja seuraavana vuonna osuuspankit ja säästöpankit sopivat pikapankkiensa yhteiskäytöstä. Vasta seuraavalla vuosikymmenellä alkoi kaikkien automaattien yhteiskäyttö.
Lähteitä: Satakunnan Kansa, Helsingin Sanomat, Harjavalta, Kokemäen Sanomat, Sydän-Satakunta, Aarne Seppälä: Turvallinen taustatekijä – Satakunnan Osuuspankkiliitto 1934–2004