Pekka Tuomikoski syntyi 28.10.1938 Merikarvialla. Lapsuus kului isoveli Heikin kanssa turvallisessa ympäristössä pienessä Lammelan kylässä, vaikka sota loikin oman varjonsa.
Koulunkäynti ei lapsena kiinnostanut, neljännen luokan Pekka kävi peräti kahteen kertaan. Pekka oli kuitenkin matemaattisesti lahjakas ja jatkoi opintoja Porin Teknillisessä Opistossa valmistuen teknikoksi 1958. Nuoren miehen elämään kuului vahvasti myös tanssimusiikki; Pekka soitti rumpuja Matti Nummisen ja myöhemmin Tatu Hyvärisen orkesterissa.
Porissa 1959 Pekka tapasi Martan baarissa työskennelleen Irjan, elämänsä suuren rakkauden. Naimisiin he menivät 26.8.1960. Tytär Tiina syntyi marraskuussa 1960 ja Leena 1963.
Työ vei ensin Euran kautta Raumalle, jonne muutettiin 1966, jolloin Pekka siirtyi töihin Ammus-Sytyttimeen, ensin kuljetinketjujen suunnittelijaksi ja myöhemmin myyntipäälliköksi. 1982, kun molemmat tyttäret olivat lähteneet kotoa, Pekka halusi koettaa yrittäjyyttä ja perusti oman yrityksen: Ketjumyynti Tuomikoski Ky:n.
Tuotekehitys ja innovatiivinen asioiden oivaltaminen olivat Pekalle ominaista. 1985 näki päivänvalon Pekan merkittävin keksintö: hammasaukkoketju, jonka rakenne oli täysin uudenlainen. Ketjua lähdettiin testaamaan jätevedenpuhdistamoissa, ja lopulta koko toiminta keskittyi ympäristösektorille.
Tytär Leena tuli töihin Ketjumyyntiin 1989, tavoitteena valloittaa maailmaa Pekan keksinnöillä. 1992 toiminnan vetovastuu siirtyi Leenalle, kun perustettiin Finnchain Oy vientiä varten ja Pekka sai keskittyä tuotekehitykseen. Ja tulosta syntyi: Erilaisia keksintöjä Pekalle kertyi kymmeniä. Niistä on saatu yli sata patenttia ympäri maailmaa. Pekan kehittämiä kaavinkoneistoja pyörii tänäkin päivänä yli 60 maassa.
Pekan idearikkaudesta kertoo myös 2008 saatu valtakunnallinen INNO-Suomi palkinto, jonka myönsi silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen. Palkinnon myötä Pekka ja Irja saivat myös kutsun Linnan juhliin 2009, mikä oli yksi heidän elämänsä kohokohdista.
Biljardi ja Kauppaseuran toiminta olivat vahvasti mukana Pekan elämässä. Myös luonnossa oleminen oli tärkeässä roolissa: Itäjärven mökki vaihtui Puulun merenrantamökkiin, joihin kumpaankin Pekka jätti kädenjälkensä savusaunana, kotana ja kiviaitoina sekä -polkuina.
Uskonnollisuus oli Pekalle tärkeää, ja eläkkeelle jäätyään hän myös kirjoitti useita runoja, joissa elämä ja uskonto kietoutuivat saumattomasti toisiinsa.
Pekka sairastui Alzheimerin tautiin, mutta ikävästä taudista huolimatta Pekka jaksoi elämänsä loppuun asti olla aina kaikille ystävällinen ja toiset huomioon ottava.
Pekan lämmintä sydäntä ja vallatonta hymyä jäämme kaikki kaipaamaan.
Leena Tuomikoski
Kirjoittaja on Pekka Tuomikosken tytär.