Lampaanvillan karstaus ja langan pyöritys vaativat pitkää pinnaa – ”Kyllä tämä lanka kovan työn takana on”

Kankaanpään taitokeskuksessa kävijät pääsivät itse kokeilemaan villan karstausta.

Riitta Saarijärvi esittelee yksinkertaista laitetta, jolla karstatusta villasta voi valmistaa lankaa. Laitteen nimi on värttinä. Karstausta harjoittelee Raija Kivimäki.

21.1. 18:30

Kankaanpää

Korona-aikana väki innostui tekemään käsitöitä. Jos omilla käsillä tekemisen haluaa viedä vielä pitemmälle, niin voihan sitä tehdä langatkin itse.

Kankaanpään taitokeskuksessa esiteltiin lauantaina lampaanvillan karstausta. Pöydälle oli aseteltu eri värisiä villoja.

”Nämä villat on keritty paikallisilta lampailta. Sen jälkeen ne pestiin ja kuivatettiin huolellisesti”, vastaava neuvoja Anja Rosenberg selosti.

Pesusta huolimatta villan seassa näkyi pieniä oljen paloja.

”Viimeiset roskat nypitään pois karstatessa”, Rosenberg neuvoi.

Ohut kerros villaa asetellaan karstan tiheäpiikkisen lavan päälle, ja toisella karstalla vedetään villasta hahtuvia. Liian kovaa ei saa painaa, muutoin villa juuttuu piikkien väliin.

Tältä näyttää villan karstaaminen.

Karstatusta villasta pyöritetään lankaa rukin tai värttinän avulla. Valmista syntyy todella hitaasti.

”Kyllä tämä lanka kovan työn takana on”, myönsi karstausta kokeilemaan tullut Raija Kivimäki.

Hän kertoi olevansa maalaistalon tyttö ja nähneensä omin silmin lapsena, kuinka hänen äitinsä karstasi oman laitumen lampailta kerittyä villaa.

”Tässä palaa mieleen, kuinka äiti talvipuhteinaan valmisti lankaa lampaanvillasta. Eivät sitä silloin lapsena tällaiset asiat kiinnostaneet. Harmittaa nyt jälkeen päin, ettei silloin tullut opeteltua tätä taitoa. Nyt kun tätä opettelen, arvostus entisajan ihmisiä kohtaan kasvaa entisestään. Kuinka he ovatkaan ehtineet kaikkien muiden töidensä ohessa valmistamaan vielä langatkin”, hän ihmetteli.

Kivimäki, kuten myös hänen vieressään istuva Riitta Saarijärvi ovat molemmat innokkaita käsityöihmisiä.

”En osaa ollakaan, jollei minulla ole jotain käsityötä menossa. Kutomukset ja virkkaukset syntyvät yleensä television ääressä”, hän kuvaili.

Hänen mielestään käsitöiden tekeminen on hyvää aivojumppaa.

”Pelkkä television katselu on passiivista. Käsitöitä tehdessä joutuu itse ajattelemaan, ja onhan se mukava, kun saa aikaiseksi jotain konkreettista”, hän tuumasi.

Suomessa lampaanvilla joutuu usein poltettavaksi tai maahan haudattavaksi. Innokkaita käsityöihmisiä se surettaa. Saarijärvi olisi valmis kokeilemaan langan tekoa enemmänkin.

”Jos vaikka saisi sen verran lankaa aikaiseksi, että siitä tekisi patalapun. Sen pidemmästä kerästä en vielä uskalla haaveilla”, Saarijärvi jutteli hymyillen.

Villa tarttuu karstan piikkeihin.

Karstaaja irrottaa villan työkalusta.

Kun villa on karstattu, siitä aletaan vetää hahtuvia, joista sitten pyöritellään lankaa esimerkiksi värttinän avulla.

Nämä hahtuvat ovat valmiita vedettäväksi langaksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut