Jaakko Hartikka

Sotalapsi lähti PK:sta tien päälle ja löysi tyvenen Säkylästä.

22.1. 11:30

Jaakko Vilho Hartikka kuoli 84-vuotiaana Säkylässä 12. joulukuuta 2022. Hän oli syntynyt menetetyn Karjalan Uudellakirkolla 18.2.1938.

Talvisota toi Hartikoiden perheen evakkoon Poriin. Lapsikatrasta sijoitettiin ajan tavan mukaan sotalapsiksi Ruotsiin, ja kuopus Jaakko palasi kotiin suomen kielen unohtaneena. Ruotsista ja sijaisperheestä jäi hänelle lämpimät muistot ja pysyvät yhteydet.

Käsistään taitava Hartikka sai ammattikoulun jälkeen vakituisen työpaikan huonekaluliikkeen myyjänä Porissa. Ala vaihtui melko pian tekstiileihin, vaatetukseen ja porilaisen liike-elämän myyntiedustajan työhön.

Työnsä ohella Hartikka soitti rumpuja ravintolaorkestereissa, muun muassa Eino Grönin säestäjänä PK:ssa, Porin Punaisessa Kukossa. Keikat jäivät perheellistymisen ja liikkuvan ammatin myötä. Nuoruuden urheiluharrastukset veivät puolestaan SM-tason painonnostolavoille.

Oman miesten vaatehtimon hän perusti ensin Kokemäelle ja sitten Harjavaltaan, mutta palasi uudelleen matkatöihin. Maantiet, kaupungit ja pienemmätkin pitäjät tulivat tutuiksi. Vuodesta 1968 Hartikka asui 1980-luvun loppuun Harjavallassa. Viimeiset työvuotensa hän teki Prikaatilla siviilinä asetuttuaan asumaan Säkylään elämänkumppaninsa Raili Vahteran kanssa.

Hartikka palkittiin Porin Prikaatin pronssisella levykkeellä 2003.

Omin käsin rakennettu mökki Luvialla oli Hartikalle rakas tukikohta reissuvuosikymmeninä. Hän luki paljon ja monipuolisesti ja tuli siksi Säkylän kirjaston kanta-asiakkaaksi.

Varttuneemmilla vuosilla matkat suuntautuivat tarkkaan kolutun kotimaan jälkeen ulkomaille. Elämäntoverukset Jaakko ja Raili reissasivat rohkeasti niin kuin Krimit kuin Marokotkin. Pariskunta vietti Espanjan Torreviejassa ja Fuengirolassa monia talviviikkoja nauttien kävelylenkeillä terveellisestä ilmastosta.

Sukupolvensa miehistä poiketen Hartikka oli taitava kotikokki. Rakkaudesta ruokaan kertoo Jaakon oma tarina työmatkalta: ”Olimme olleet jo kaksi viikkoa poissa kotoa ja syöneet joka päivä kalleinta pippuripihviä asiakkaidemme kanssa. Me (joukko reppureita) marssimme keittiöön pyytämään lihakeittoa. Kyllä salissa ihmeteltiin, kun kattilaa kannettiin pöytään.”

Perheen jälkipolvi muistaa lämmöllä, kuinka Säkylän keittiössä ritirinnan touhuavat isovanhemmat loihtivat aina valioluokan tarjottavat.

Vaatehtijana uransa tehnyt Hartikka oli tyylikäs ja toiset huomioon ottava ihminen. Oivaltava huumori soljui elämässä viimeiseen asti. Perheessä olivat erityisen suosittuja Jaakon ”one-linerit”, nappiin osuneet lausahdukset, ja niitä hän viljeli myös kauppareissun kaffeturinoilla Säkylän miesten kanssa.

Karjalaisuuttaan hän ei alleviivannut, mutta se oli sielun pohjaväre. Karjalan kunnailla hyrähti juhannuksena Luvian mökillä, jonka isännänviiri oli punamusta.

Kirkkoherra Irina Kaukinen siunasi vanhan naapurinsa viimeiselle matkalle Säkylän kirkossa. Uurna lasketaan Harjavallan hautausmaan uurnalehtoon.

Jaakko Hartikkaa jäivät ikävöimään pitkäaikainen puoliso Raili, tytär Tiina ja tyttärentytär Henna sekä Railin lasten perheet kahdessa polvessa. Heille hän oli Tuffa ja Jaska-pappa.

Läheiset kiittävät Säkylän terveyskeskuksen vuodeosastoa sydämellisestä ja hyvästä saattohoidosta.

Sakari Nupponen

Kirjoittaja kuuluu Jaakko Hartikan perhepiiriin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut