Helsingistä katsottuna visio kotiseutuhenkisestä lehdestä alkoi hahmottua jo vuosikymmen aikaisemmin

Merikarvia-lehden perustajana Lauri Hakosalo halusi lehden, jossa on väriä, uusia kuvakulmia ja tarinoita kotiseudun ihmisistä arkisissa askareissa. Tuorilan Marcusta siteeraten: ”Niis toisis lehedis joutuu Merikarvian asiat hukkaan.”

Lauri Hakosalo kokee aina olleensa kotiseutuihminen, joten hänellä on ollut monta ideaa työstettävänä Merikarvia-lehteen, Merikarvia-seuran hyväksi ja muutenkin ihan päivittäisissä tapaamisissa ideoita on jaettu koko kunnan hyväksi.

13.12.2022 19:55

Merikarvia-lehden ideointi alkoi jo monta vuotta ennen todellistumista. Yhtenä perustajana Lauri Hakosalo pitää uuden lehden julkaisemista niin sanotun toisen merikarvialaiskautensa parhaimpana saavutuksena. Toisella kaudellaan hän tarkoittaa paluumuuttoa Merikarvialle Helsingissä vietettyjen työvuosien jälkeen.

”Odotin paikallislehteä joka viikko kuin korttia kotikunnasta”, Hakosalo valaisee taustaa.

Hän asui pääkaupungissa 13 vuotta. Sinä aikana tuntuma kotipitäjään pysyi Merikarvian kunnallislehden varassa, mutta unelma paremmasta aviisista eli. Kunnallislehden nimellä lehti oli ilmestynyt jo vuodesta 1948 lähtien, mutta sen kehittäminen oli unohtunut.

Esko Sipilä tarjosi lehteä Hakosalolle 120 000 markalla jo vuonna 1976. Hurja hintapyyntö veti kaupat jäihin. Myöhemmin Hakosalo sai todeta 10 000 markan vekselin riittävän ihan uuden lehden käynnistämiseen.

”Vuosien varrella kyselin vaivihkaa Merikarvian Kunnallislehden päätoimittajalta ja omistajalta Esko Sipilältä lehden suunnitelmista. Hinta oli niin korkea, etteivät neuvottelut edenneet ja siinä sitten kypsyi ajatus omasta lehdestä.”

Sen Hakosalo ja Sipilä sopivat, ettei uusi lehti aloittaisi ennen kuin Kunnallislehti olisi myyty. Näin myös toimittiin.

”Näin tämän sinänsä Kunnallislehden arvokkaan kotiseutulehden ansiot, mutta myös vakavat puutteet. Lehdessä ei ollut väriä eikä tarpeeksi kotiseutua kuvaavia valokuvia. Halusin lisää myös kuvia ja tarinoita kotiseudun ihmisistä arkisissa askareissa”, Hakosalo muistelee 40 vuoden taakse.

Nykyinen lehti on Hakosalolle enemmän niin sanotun toivotun Merikarvia-päivän arvoinen. Kuin kirje rakkaalta kotiseudulta.

Kun Hakosalolle hieman yllättäen vuonna 1974 tarjoutui mahdollisuus palata Merikarvialle juristin tehtäviin kunnan oikeusavustajan virkaan, ideat uudesta paikallislehdestä alkoivat tunkeutua mieleen yhä intensiivisemmin. Mitä lehden perustaminen oikein vaatisi -kysymys työllisti ja ajoi hakemaan lisätietoa.

”Kun suunnitelma alkoi hahmottua, ryhdyin liikuntatoimen johtajan Isto Ollilan kanssa hiomaan käytäntöä. Virpolan saunan lauteilla kävimme monta keskustelua.”

Kun kumpikaan ei voinut virkansa vuoksi haaveilla päätoimittajuudesta, he ajattelivat kääntyä ensin Satakunnan Kansaan kirjoittavan Altti Mäntylän puoleen. Siinä vierähti muutama vuosi kilpailutilanteen pelossa, joten asiaa ei otettu keskusteluun.

”Selvää oli alusta alkaen, että lehdestä tulee tilattava. Tarvitsimme myös paikkakunnan yrittäjien tuen”, Hakosalo jatkaa.

Juristina Hakosalo oli selvillä niin yhdistysrekisteriin liittyvistä asioista kuin yhtiömuodoista. Perustamispäätös sinetöityi kuitenkin vasta, kun tieto Kunnallislehden myymisestä Suupohjan Sanomille tuli tietoon. Nimeksi valikoitui Merikarvia-lehti ja yhtiömuodoksi kommandiittiyhtiö. Joulukuun koenumeroja ilmestyi neljä ja siinä vaiheessa tavoitteena oli saada 1200 tilaajaa helmikuun loppuun mennessä. Kysyntää oli ja tilauksia saatiin tavoitetta enemmän.

”Tuskin koskaan mikään lehti on pantu vireille niin nopeasti vanhan lehden lopetettua. Kilpailevat muut alan yritykset eivät tähän vauhtiin ehtineet mukaan”, Hakosalo arvioi.

Lehtipäivä eli Merikarvia-päivä todellistui alkuun keskiviikkoisin. Päätoimittajaksi ilmaantui taitava kynänkäyttäjä Lea Merilahti, jota sekä Hakosalon että Mäntylän mukaan on paljosta kiittäminen. Verkostot yrittäjiin ja yrityksiin syntyivät Merilahden määrätietoisella ja ammattimaisella otteella.

”K-Majakan omistaja Voitto Viita ilmoitti tammimarkkinoistaan ja SMP aloitti presidenttipelin Anssi Joutsenlahden kampanjoimana uudessa lehdessä”, Hakosalo muistelee vuoden 1983 presidentinvaaleja joissa itse edusti Harri Holkerin valitsijayhdistystä.

Mitä kaikkea tuona lehden ensimmäisenä vuonna tapahtuikaan? Hakosalolla on keskeisimmät tapahtumat tallessa listattuna: Kunta oli Olavi Järvisen ja kunnansihteeri Lea Nurmisen hallinnassa. Valtuustoa luotsasi Antti Karipalo, kun uudesta virastotalosta käynnistettiin suunnittelu. Terveyskeskuslääkäreitäkin oli kaksi: Hannu Anttonen ja Eija Nurminen.

Kunnan kehitystavoitteissa etusijalle nousivat yläaste ja lukio. Olihan keväällä ylioppilaitakin 30. Lisätalousarvio vaati 2,5 miljoonaa markkaa.10-vuotistaivaltaan viettänyt kansalaisopisto oli haalinut kokoon jo 900 opiskelijaa. Mauno Koivisto nousi presidentiksi.

Yrittäjäpytyn saivat Ensio ja Kaarina Väre. Huoliakin oli, kun yhdistyksissä talkooväki hupeni ja nuorisoseuran toiminnan pelättiin hiipuvan.

Miltä ensimmäisen lehden ilmestyminen lopulta maistui?

”Meille kaikille lehden ilmestyminen painotalosta oli jännityksen ja suuren ilon hetki”, Hakosalo muistelee nelikon H-hetkeä.

Tuorilan Marcus oli itseoikeutettu kolumnisti, joka kuvasi osuvasti uutta lehteä näin:

”Merikarvia-lehti ilmestyy alakaa, sitä tarttis ny karvilaisten tukee yhtäjalkaa. Sitä täytys myäs ilmoittajien tukee, ettei tarttis nuista kolhoosilehedistä erikoistarjouksia hakee. Niis toisis lehedis joutuu Merikarvian asiat hukkaan.”

Jo tiistaina 28.12. 1982 viidennen näytenumeron ilmestyttyä Merikarvia-lehden tilauksia oli 1295 kappaletta. Lehden ilmestymistä päätettiin jatkaa terveeltä pohjalta.

”Intoa ja kekseliäisyyttä teille toimittajille jatkossakin. Lehdessä tulee näkyä merikarvialaisten arki ja juhla vahvasti”, Hakosalo toivottaa paikkansa vakiinnuttaneen lehden tekijöille 14. päätoimittajan JP MIkolan ollessa vetovastuussa Sanoma media Finland -konsernissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut