Kankureille löytyi toimivat tilat – työnjako päiväkodin kanssa joustavaa

Valoisat tilat keskeltä kylää ovat Ylikylän käsityöläisille mieleen. ”Päästiin maan alta pois” -kommentit uhkuvat myös terveempää ilmaa.

Tuulikki Seppälä ja Taru Hollmén palaverissa tekemässä pientä kuviotarkistusta. Jokaisella sukkulan heitolla vaaditaan tarkkuutta.

27.11.2022 17:45

Merikarvia

Maanalainen elämä on väistynyt ja lisävalon voima voittanut. Merikarvian-Siikaisten kansalaisopiston Ylikylän kudontapiirien lähes kaikki kangaspuut on jo siirretty Norkoolin päiväkodin kellarista Kauppatien kiinteistöön. Muutamille mattopuille on vielä tilaa samoin kuin uusille kankureillekin.

Kevyen seinärakenteen toisella puolella tilaa jakaa Norkoolin päiväkodin yksi lapsiryhmä. Heitä ei kolistelu haittaa, koska vuoro vaihtuu kello 15. Silloin lapset marssivat Norkoolin pihaan ulkoleikkeihin ja kankureiden vuoro on astua kehiin. Viikonloppuisin onkin sitten lupa tulla vaikka aamutuimaan takomaan.

Vastaava ohjaaja Taru Hollmén iloitsee parinkymmenen kankurin kanssa tiloista, joissa valoa on nyt joka kolkassa riittävästi. 14 kangaspuut tilaan mahtuu, joten kahdet vielä on tulossa, kunhan loimet saadaan entisissä tiloissa kudottua.

”Saamme vielä lisääkin kangaspuita, kunhan entisestä työkeskuksesta ehditään niitä siirtää”, Hollmén toteaa.

Kansalaisopiston kudontapiirejä sekä Ylikylässä että Kuvaskankaalla ohjaava Taru Hollmén tietää, missä on vika, jos systeemi ei pelaa.

Neuvontapäivässä edellismaanantaina Hollmén hivuttautui notkeana kangaspuiden alle setvimään, miksi kudonta ei 100-prosenttisesti luontunut yksissä mattopuissa.

”Kaikki työvaiheet täytyy onnistua 100-prosenttisesti, että saadaan priimaa aikaiseksi”, Hollmén kiteyttää.

Kansalaisopiston kudontapiirissä useimmat kurssilaiset haluavat oppia kaikki vaiheet, mutta pakollista se ei ole.

Varastotilaa kuteille ja tarvikkeille löytyi entisen kahvila-konditorian kylmiöstä. Kudonnat vaativat myös ompelukonetta, joten ohuimpien liinojen päärmääminen hoituu paikan päällä. Vahvimmat kudonnat on viimeistellyt teollisuusompelukoneella Eeva Savala Siikaisista.

Anja Huuhtanen on pitkän linjan kankuri, jonka käsissä syntyy huoliteltua jälkeä.

Savalan käsialaa on myös Anja Huuhtasen kassin vuori ja hihnat. Nyt hänellä on työn alla kaitaliina hempeillä sävyillä.

Ritva Ilvosella vastavärit räiskyivät mustaa loimea oranssilla ja vihreällä paperinarulla kudottaessa. Sukkulan musta lanka muodosti kuvioraidan, kun polki oikein.

Paperinarusta kaunista jälkeä. Ritva Ilvonen ilmoitti mallin olevan helppo.

Kudonnaisten mattojen ja muiden tekstiilien hapsuista on haluttu eroon monestakin syystä.

”Ei tarvitse aina olla oikomassa”, Marketta Toivonen virnistää kävytystä samalla tehdessään. Tiedossa on leveä matto, jossa seikkaillaan yhdistelemällä paksua kuviokudetta ohuemman pohjakuteen kanssa.

”Tarttuvat robotti-imuriin”, listaus hapsuhaitoista jatkuu.

Mitäkö kävytys on ja mistä moisen kävyn saa?

”Isännän tekemä käpy.”

Toivonen kertoo, että kävyttämällä saa maton aloitettua ja päätettyä niin, että se ei purkaudu, kun matot otetaan tukilta irti ja jokainen saa mattonsa viimeistelyyn. Joka mattoa ei tosin erikseen irroteta loimien säästämiseksi, joten malttiakin pitää olla.

”Onhan se aina juhlava hetki, kun aikaansaannokset vedetään tukilta pois”, naiset ylpeänä esittelevät.

Matoilla on omat muoti-ilmiönsä ja trendinsä. Merikarvialla ei tyydytä perinteiseen palttinasidokseen ja kahden poljentoon. Näyttävä ripsisidos kuteen ja juuttinarun yhdistelmänä tekee kaunista kuviota.

Perinteistä räsymattoa tehdään kuitenkin yhä. Lea Heikintalon upea värisilmä tosin tekee sen, että ihan perinteisestä ei puhuta, kun lähes puolen metrin värikimara saadaan toistumaan samoilla väriyhdistelmillä.

”Tarkoittaa, että pieniä kudekeriä tehdään etukäteen. Näin matto sommitellaan valmiiksi jo ennen kutomista”, Hollmén tarkentaa.

Lumikukka-mallilla mattoa kutova Tuulikki Seppälä ei vaikeuskertoimia säiky. Hän on kudontapiiristä saanut oppia jo 60 vuotta.

”Lapsena Kokemäellä aloitin kesäkurssilaisena”, Seppälä toteaa.

Kansallispukukeskustelua piirissä on käyty moneen kertaan. Merikarviallakin on oma nimikkopuku, mutta toistaiseksi virallistamaton. Keskustelu aina ajoittain viriää pukukankaasta, mutta toistaiseksi sellaista ei ole kangaspuihin viritetty.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut