Nuo hetket syntymästä kuolemaan – Jussi Hakulisesta tuli oman laulunsa särkynyt enkeli

9.8. 20:04

Olin Jussi Hakulisen uran ja elämän suhteen sivustaseuraaja. En koskaan tavannut enkä haastatellut häntä, vaikka tein 1980-luvun puolivälistä eteenpäin lukuisia henkilökuvia satakuntalaisista muusikoista.

Ehkä kontaktin puuttuminen johtui siitä, että Hakulinen oli jo vuonna 1985 jättänyt Yö-yhtyeen. Lisäksi hän vaikutti vaikeasti lähestyttävältä artistilta, joka jostakin henkimaailman syystä suhtautui Satakunnan Kansaan varauksellisesti ellei jopa kielteisesti. Sen sortin oikukas ehdottomuus oli hänelle ominaista.

Saatoin silti seurata Hakulisen vaiheikasta elämää siinä määrin, että pystyin muodostamaan henkilöstä jonkinlaisen kuvan.

Vuonna 2019 haastattelin Porin Puukalusteen toimitusjohtajaa Antti Hacklinia. Hän muisteli lapsuuttaan ja nuoruuttaan Reposaaressa, josta myös pari vuotta vanhempi Hakulinen oli kotoisin.

Hacklin kertoi tulevan Yö-tähden olleen aina lähdössä ”Leitsulle pelaan”. Leitsu oli leikkikenttä, jolle piti päästä pallon kanssa heti, kun ruoho alkoi keväällä vähänkin vihertää. Kun talvi teki tuloaan, Hakulinen keräsi puolestaan porukkaa piirtämään ensimmäiset luistimenpiirrot Junnilan jäälle.

Vuonna 1983 Hakulinen oli sitten se pörröpäinen vaalea kaveri, joka aloitti Pori-rockin ja valloitti suomalaisen nuorison Yön romantikkona. Siinä oli jotakin tavattoman koskettavaa ja herkkää, kun 20-vuotias rokkari Joutsenlaulussa lauloi pihalla leikkivistä lapsista ja hetkistä syntymästä kuolemaan.

Vaikka Hakulisella oli soolouransa ja Kinskyn kaltaisia projekteja, suurimmat laulunsa hän kirjoitti silloin ja myöhemminkin Yölle, johon hänellä oli on/off-suhde. Sekin oli tyypillistä. Kun loukkaannutaan niin loukkaannutaan. Kun sovitaan niin sovitaan.

Myöhemmin Hakulinen taas riitaantui ihmisten kanssa ja riitautti asioita muun muassa tekijänoikeuksiin liittyen. Taiteilijaluonteet ovat usein vaikeita.

Pari viimeistä vuottaan hän asui Porin puutalokaupunginosassa Viikkarissa, eivätkä ne vuodet olleet helppoja. Silti hän valmistautui Tampereelle suunniteltuun konserttiin. Se nimen piti olla Viimeinen varietee.

Viimeinen varietee jäi toteutumatta, mutta musiikki jäi elämään. Yhden illan varietee, Likaiset legendat I, Rakkaus on lumivalkoinen ja Särkynyt enkeli ovat upeita joutsenlauluja Joutsenlaulun kirjoittajalle.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan toimittaja.

Kirjoitusta on muokattu 11.9. klo 10.08. Muutettu kahden kappaleen nimet oikeaan muotoon ja korjattu Hakulisen ikä hänen laulaessaan Joutsenlaulua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut