Syksyllä Poikeljärven Paviljongilla tanssitaan viimeiset hitaat

Ahlaislainen Kari Vähänummi on toiminut tanssipaviljongin isäntänä reilun kahdenkymmenen vuoden ajan. Syksyllä perinteinen paviljonki on kuitenkin vaarassa hiljentyä pysyvästi, sillä vetovastuusta luopuvan Vähänummen työlle ei ole löytynyt jatkajaa.

Kari Vähänummi kiinnostui lavatansseista jo nuorena.

19.8. 6:00

Pori

Valtatie kahdeksan varrella sijaitsevalla Poikeljärven paviljongilla on järjestetty lavatansseja kuudella eri vuosikymmenellä. Tavallisesti tanssit alkavat paviljongilla kesäkuussa ja lehtien pudotessa rakennus hiljenee odottamaan seuraavan suven rientoja.

Tänä vuonna tulevaisuus on synkempi, sillä paviljonki uhkaa hiljentyä lokakuussa lopullisesti. Paviljongin pitkäaikainen isäntä Kari Vähänummi on luopumassa vetovastuusta.

Vähänummi on järjestänyt tansseja Poikeljärven paviljongilla 23 vuoden ajan. Viimeiset vuodet ovat olleet tanssipaikoille vaikeita. Vaikka koronan aikaiset tanssikiellot on kumottu, niin väki ei ole löytänyt tanssilavoille entiseen tapaan.

”Ainoa konsti tämän lavan pelastamiseen on se, että saisimme väen liikkeelle. Muuten tämä konsepti tulee hajoamaan”, Vähänummi huokaa.

Vähänummi kertoo, että tanssipaikat ovat kärsineet tanssijoiden määrän huventumisesta jo pitkään ennen koronaa. Kymmenen vuotta sitten tanssijoita kävi illan aikana noin 200, mutta nykyisin tanssijoiden määrä ylittää harvoin enää sataa.

”Illan aikana täytyisi olla 120–150 henkeä, jotta määrä kattaisi kiinteät kulumme. Vaikka emme järjestäisi lainkaan tansseja, niin kulumme ovat silti noin 3 000 euroa vuodessa.”

Vuonna 1959 rakennetussa paviljongissa on suuri tanssilattia, 340 neliömetriä.

Tanssia talkootyöllä

Poikeljärven paviljongin ylläpidosta ja lavatanssien järjestämisestä vastaa Ahlaisten Urheilijat. Viikoittaiset lavatanssit järjestetään täysin talkootyönä. Vähänummi on kuulunut yhdistyksen talkooaktiiveihin jo pitkään, minkä vuoksi hän päätyikin ottamaan vetovastuun paviljongista.

Vähänummea lavatanssit ovat kiinnostaneet jo nuoruudesta saakka.

”Ennen kaikki osasivat tanssia jo 15-vuotiaana. Nuoruudessani vietimme monet illat paviljongilla.”

Moni asia on kuitenkin muuttunut vuosien kuluessa. Nykyisin tansseissa käyvien keski-ikä on reilusti yli kuudenkymmenen. Alle neljäkymppisiä tansseissa käy enää tuskin lainkaan.

Tanssijoiden ikääntymisen lisäksi Vähänummi on kiinnittänyt huomiota toiseen merkittävään muutokseen.

”Alkuaikoina meillä oli jonkin verran järjestyshäiriöitä, ja paikalle tarvittiin enemmän järjestysmiehiä. Nykyisin alkoholi ei oikeastaan kuulu enää lainkaan kuvaan ja tänä päivänä ihmiset tulevat tanssimaan.”

Vähänummi on kerännyt esille paviljongissa esiintyvien artistien kuvia. Monet yhtyeet ovat esiintyneet paviljongilla useasti.

Paviljongin nimekkääseen esiintyjälistaan kuuluu myös tanssikansaa pitkään viihdyttänyt Rainer Bollström.

Vaikka järjestyshäiriöt ovat vähentyneet, niin työtä tanssien järjestämisessä kuitenkin yhä riittää. Vähänummen vastuulla on pitkä lista hoidettavia asioita orkesterin tilaamisesta vaadittavien lupien hakemiseen. Paikalla on oltava myös riittävä määrä luvallisia myyjiä ja järjestyksenvalvojia.

Vähänummelta löytyvät monet olennaisimmat luvat, jotta hän pystyy auttamaan tarvittaessa niin kioskilla kuin baarin puolella. Nykyisin paikkaajia tarvitaan yhä useammin, sillä talkoolaisten löytäminen on muuttunut vuosien kuluessa vaikeammaksi.

”Yleensäkään talkoisiin ei tunnu saavan enää oikein porukkaa. Me talkoisiin osallistujat olemme tyypillisesti siinä kuudenkymmenen ja kuoleman välissä, nuorista ole oikein innostusta näihin hommiin.”

Lavatanssikulttuurin hiipumisessa Vähänummi näkee kauaskantoisia seurauksia.

”Terveydenhuolto tulee rasittumaan vuosien varrella, kun ihmiset eivät liiku.”

Vaan mitä tapahtuu rakennukselle jos jatkajaa ei löydy?

”Jos käy niin, että tanssit päättyvät paviljongilla, niin yritämme saada tilaa vuokratuksi. Jos se ei onnistu, niin pelkään pahoin että rakennukselle käy kuten monille muille vanhoille tanssipaikoille eli se jätetään lahoamaan ja rapistumaan.”

Paviljongista löytyvä putkahuone oli Vähänummen mukaan vielä 70-luvulla kovassa käytössä. Järjestyshäiriöitä aiheuttaneet juhlijat vietiin putkaan rauhoittumaan ja odottamaan virkavallan saapumista.

Kuka?

Kari Vähänummi

  • Eläkkeellä. Työskennellyt 30 vuotta rekkakuskina ja 15 vuotta kuljetuspäällikkönä.

  • Vastannut Poikeljärven paviljongista vuodesta 1999.

  • Harrastaa museoautojen kunnostamista, harrastajanäyttelemistä Ahlaisten kesäteatterissa ja on mukana karavaanaritoiminnassa.

  • Käy Lapissa kahdesti vuodessa, syksyllä vaeltamassa ja talvella hiihtämässä.

  • Naimisissa. Neljä lasta ja seitsemän lastenlasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut