Porin Teljän seurakunta sai huomautuksen, koska jätti netin jumalan­palveluksia tekstittämättä – Kirkkoherra Kaisa Huhtala kertoo tekstittäneensä hartautta tunnin ja saaneensa valmiiksi vain puoli minuuttia

”Mielellämme tekstittäisimme kaiken, mutta jos työkalut eivät muutu helpommiksi ja yksinkertaisemmiksi, siitä ei tule mitään”, sanoo avilta huomautuksen saaneen seurakunnan kirkkoherra.

Kirkolliskokouksesta keväällä suoratoistettuja videoita ei voi enää katsoa. Ne poistettiin Youtubesta, koska videoiden tekstittäminen tulisi liian kalliiksi. Kuva Turun kristillisellä opistolla järjestetystä kirkolliskokouksesta 2018.

24.7. 8:00

Jos haluaisi tarkistaa videolta, millaista keskustelua kirkolliskokous on keväällä 2022 käynyt, se ei enää onnistu.

Tarkistamiseen voisi olla monia syitä, sillä kirkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon korkein päättäjä. Se päättää muun muassa kirkkolain sisällöstä.

Kirkolliskokouksen täysistunnot on lähetetty suorana ja tallennettu nettiin noin viiden vuoden ajan.

Kevään 2022 videoita ei kuitenkaan voi enää katsoa. Ne poistettiin Youtubesta kaksi viikkoa kokouksen jälkeen. Syy on erikoinen: videoiden tekstittäminen tulisi liian kalliiksi, kertoo kirkollis­kokouksen pääsihteeri Birgitta Hämäläinen.

Videoiden tekstittämiseen liittyvistä vaatimuksista on syntynyt julkishallinnossa ja myös kirkossa pitkäkestoinen ihmetyksen aihe.

Vuonna 2019 voimaan tullut laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta määrää viranomaisia toteuttamaan nettisivustot, mobiilisovellukset ja muut digipalvelut saavutettavuus­vaatimusten mukaisina. Netissä julkaistut videot pitäisi tekstittää viimeistään 14 vuorokauden kuluessa niiden julkaisusta.

Lailla pyritään parantamaan erityisryhmien, kuten kuulo- tai näkövammaisten, edellytyksiä käyttää viranomaisten nettipalveluita. Noin 750 000 suomalaisella on jonkinasteinen kuulonalenema.

Moni viranomainen kokee digipalvelulain vaatimukset työläiksi.

Keväällä 2021 Helsingin Sanomat kertoi viranomaisten kiertävän tekstittämisvelvoitetta poistamalla videoita netistä 14 vuorokauden kuluessa niiden julkaisemisesta.

”Jos tarkoitus alun perinkin on ottaa video 12 vuorokauden kohdalla pois sen takia, että ei aiotakaan täyttää laissa säädettyä tekstitys­vaatimusta, se on lainvastaista.”

Epäselvyys asiassa on johtanut siihen, että videoita voi jäädä verkkoon katsottavaksi entistä vähemmän. Omansa poistaa nyt myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

Laista on erilaisia tulkintoja. Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtorin Pauli Rautiaisen mielestä poistaminen ei sovi yhteen lain kanssa.

Saavutettavuus­vaatimuksista saa lain mukaan poiketa vain, jos voi etukäteen tehdyn saavutettavuus­arvioinnin perusteella osoittaa lain noudattamisesta aiheutuvan ”kohtuuttoman rasitteen”.

”Jos tarkoitus alun perinkin on ottaa video 12 vuorokauden kohdalla pois sen takia, että ei aiotakaan täyttää laissa säädettyä tekstitys­vaatimusta, se on lainvastaista”, Rautiainen sanoo.

Aluehallintoviraston mukaan lakia tulkitaan väärin, jos videoita poistetaan tekstittämis­velvoitteen kiertämiseksi, kertoo ylitarkastaja Juha Suomalainen Etelä-Suomen aluehallintoviraston saavutettavuuden­valvonnan yksiköstä. Yksikkö valvoo vaatimusten noudattamista koko maassa.

”Me emme kuitenkaan voi kieltää poistamasta videoita. Jos video poistetaan sen vuoksi, ettei aiota tekstittää sitä, se ei vain ole lain hengen mukaista”, Suomalainen sanoo.

Suomalaisen mukaan lain tarkoitus ei ole vähentää verkkosisältöjä vaan lisätä niiden saavutettavuutta. Jos video poistetaan, on iso joukko ihmisiä, joka eivät koskaan saa videolla jaettua tietoa.

Lähtökohtaisesti kaikkien viranomaisten julkaisemien videoiden saavutettavuuden pitäisi olla kunnossa jo julkaistaessa.

”Neljäntoista vuorokauden aikaraja on tarkoitettu striimausten eli suorien lähetysten tallenteisiin. Niistä nettiin jätettävien tallenteiden tekstittämiseksi on annettu kaksi viikkoa aikaa.”

Kirkolliskokouksen pääsihteerin Birgitta Hämäläisen mielestä tulkinta siitä, että kirkollis­kokous­videoiden osalta noudatettu toimintatapa olisi lainvastainen, on ”vahvasti liioiteltu”.

”Tottakai me haluamme kohdella kaikkia yhdenvertaisesti. Videoiden poistamista ennen 14 vuorokauden aikarajaa ei ole laissa yksiselitteisesti kielletty.”

Kokoukset litteroidaan ja puheenvuorot julkaistaan kirkon verkkosivuilta viimeistään muutaman viikon kuluessa kokouksesta.

”Yleisöllä on siten aina mahdollisuus saada tietoa kirkollis­kokouksen täys­istunnoissa käydyistä keskusteluista”, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen arvion mukaan suomenkielinen tekstitys maksaisi yli kymmenen­tuhatta euroa vuodessa.

Dosentti Rautiainen ei pidä summaa kirkon kohdalla mahdottomana. Hänen mielestään käytännössä koko valtionhallinto kiertää digipalvelu­lakia samalla tavalla.

”On kirkon puolelta asianosaisilta ihailtavaa läpinäkyvyyttä, että ovat kertoneet avoimesti näin tekevänsä.”

Seurakuntien verkkolähetykset ovat lisääntyneet huimasti korona­pandemian aikana. Pandemian alussa piispat määräsivät kaikki seurakunnat suoratoistamaan jumalanpalveluksia verkkoon.

”Jos tallenne on verkossa yli 14 vuorokautta, se on tekstitettävä”, muistutetaan seurakunnille kesäkuussa 2022 lähetetyssä ohjeistuksessa.

Aluehallintovirasto on käsitellyt yhden seurakunnan videoiden tekstittämiseen liittyvän kantelun. Lokakuussa 2021 tehdyn kantelun mukaan Porin Teljän seurakunta julkaisi Facebook-sivullaan päivittäin suoria lähetyksiä ja tallenteita, joita ei tekstitetä.

”Tekstittämättömiä videoita on julkaistu ja ne poistetaan kahden viikon sisällä”, myönsi seurakunta vastauksessaan.

Aluehallintovirasto katsoi seurakunnan toimineen lainvastaisesti.

”Mielellämme tekstittäisimme kaiken, mutta jos työkalut eivät muutu helpommiksi ja yksinkertaisemmiksi, siitä ei tule mitään.”

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala kertoo seurakunnan noudattaneen kirkon sisäistä ohjeistusta. Hänen mukaansa saavutettavuuteen liittyviä vaatimuksia ei pitäisi jättää yksittäisten seurakuntien vastuulle.

”Avin huomautuksen jälkeen pyysin, että seurakunta­yhtymä olisi Kirkko­hallitukseen yhteydessä ja pyytäisi apua. Ilmeisesti mitään riittävää apua tai vastausta ei saatu. Tämä olisi niitä harvoja tilanteita, joissa Kirkko­hallitus voisi olla hyödyksi paikallis­seurakunnille.”

Huhtalan mielestä viranomais­toiminnan vaatimukset soveltuvat huonosti yksittäisten seurakuntien usein kännykälläkin kuvattuihin jumalanpalvelus­lähetyksiin tai iltahartaus­videoihin.

Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala kertoo itsekin opetelleensa tekstitysten tekemistä. Kun hän oli käyttänyt kolmen minuutin hartauden tekstittämiseen tunnin ja saanut vain puoli minuuttia tekstitettyä, joutui hän lopettamaan kesken.

Avin ratkaisun jälkeen seurakunnassa on hankittu koulutusta tekstitys­työkalujen käyttöön. Samalla seurakunnan julkaisemien videoiden määrää on vähennetty. Tästä kirkkoherra on pahoillaan.

Huhtala kertoo itsekin opetelleensa tekstitysten tekemistä. Käytettyään kolmen minuutin minuutin hartauden tekstittämiseen tunnin ja saatuaan vain puoli minuuttia tekstitettyä, hän joutui kuitenkin lopettamaan kesken.

”Mielellämme tekstittäisimme kaiken, mutta jos työkalut eivät muutu helpommiksi ja yksinkertaisemmiksi, siitä ei tule mitään.”

Birgitta Hämäläinen kertoo, ettei Porin Teljän seurakunnan saama huomautus ollut kirkollis­kokouksen tiedossa. Hän kaipaisi selkeämpää lainsäädäntöä ja parempia ohjeita viranomaisilta.

Jos tekstitys osoittautuu pakolliseksi, kirkossa pohditaan, kannattaako kirkollis­kokouksen täysistuntoja julkaista video­tallenteina ollenkaan.

”Kirkon viestintä voisi ehkä tehdä jonkun koosteen parhaista paloista tai voitaisiin julkaista videotallenteina jotkut erikseen valitut täysistunnot”, Hämäläinen sanoo.

Digipalvelulaki perustuu EU:n saavutettavuus­direktiiviin. Se velvoittaa jäsenvaltioita säätämään viranomaisia koskevista saavutettavuus­vaatimuksista lailla.

Muualla Euroopassa direktiivin vaatimuksia ei yleensä sovelleta uskonnollisiin yhdyskuntiin. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava laki ei koske kirkkoa, sillä Ruotsin valtiokirkko purettiin vuonna 2000.

Suomessa kirkko on viranomainen, mutta osin eduskunnan lainsäädäntö­vallan ulottumattomissa.

Perustuslain mukaan evankelis-luterilaisen kirkon hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Sen sisällöstä päättää kirkolliskokous. Eduskunnan tehtäväksi jää vain kirkon itsensä tekemien muutos­esitysten hyväksyminen tai hylkääminen.

Tästä syystä digipalvelulaissa on nimenomaisesti rajattu evankelis-luterilaisen kirkon digitaaliset palvelut lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Dosentti Pauli Rautiainen arvelee, ettei direktiiviä säädettäessä olisi lainkaan huomioitu sitä, että Suomessa kirkko on viranomainen, mutta eduskunta ei voi päättää sitä koskevista säädöksistä.

Kirkolliskokous teki kirkkolakiin vuonna 2019 säädöksen, jonka mukaan myös kirkon digipalveluihin sovelletaan lakia digitaalisesta palvelujen tarjoamisesta.

Digipalvelulaki velvoittaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vain, koska kirkko on itse näin päättänyt.

Entä, jos kirkkolakiin ei olisikaan lisätty pykälää saavutettavuudesta?

”Sellaisesta syntyisi erittäin kiinnostava ja todella kiusallinen eurooppa­oikeudellinen kriisi. Asetelma, josta kirkko haluaisi pitää kiinni, ei vaan oikein istu meidän oikeusjärjestykseemme”, Rautiainen sanoo.

Kaikkea kirkon toimintaa saavutettavuus­vaatimukset eivät koske. Kirkkolain mukaan digipalvelulakia ei noudateta seurakuntien varhaiskasvatuksen ja rippikoulu­opetuksen yhteydessä rajattuun käyttöön toteutetuilla sivustoilla.

Jos rippikoululaiset tekevät nettivideoita, joita ei kuitenkaan julkaista ulkopuolisille, niitä ei tarvitse tekstittää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut