Eurajoen lasten kesäkerhoon tuli yhtäkkiä hakemusten tulva ukrainalaisilta perheiltä ympäri Satakuntaa – Yllättävät tilanteet vaativat kunnilta ketteryyttä

Suomen käytäntöjen selittäminen Google-kääntäjän avulla kysyy kärsivällisyyttä.

Ljudmila Samoh’ina ja Inha Muh’ina kertovat, että heidän lapsensa ovat innoissaan Eurajoen kesäkerhosta. Oleksandr Samoh’ina seisoo äitinsä takana. Inha Muh’inan ympärillä ovat hänen lapsensa Valerija Jahelska, Davyd Jahelskyi ja Mykyta Jahelskyi.

20.6. 6:00

Eurajoki

Kun Kirsi Kangas palasi mökiltä kotiin kesäkuisena sunnuntai-iltana, hänen työkännykkänsä alkoi piippailla kiivaasti. Sähköpostiin tippui viestejä, jotka oli kirjoitettu kyrillisin kirjaimin tai englanniksi.

Kangas vastaa Eurajoella koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta ja hänelle kuuluvat myös lasten kesäkerhot. Nyt ukrainalaiset perheet kirjoittivat ilmoitusluontoisesti, montako lasta kultakin on tulossa Eurajoen kesäkerhoon. Tieto Eurajoen kerhotoiminnasta oli jaettu ukrainalaisten omassa Facebook-ryhmässä, ja viestejä tuli perheiltä ympäri maakuntaa, Raumaa ja Harjavaltaa myöten.

Tilanne oli hämmentävä. Ilmoittautumisaika oli umpeutunut viikkoja sitten ja kesäkerhot olivat täynnä.

”Järjestettiin kuitenkin asiat niin, että saimme Eurajoella asuvat hakijat mukaan. Mukaan tuli seitsemän ukrainalaista lasta”, kertoo Eurajoen kotoutussihteeri Sanna Ojala.

”He pääsevät siellä tutustumaan luultavasti tuleviin luokkatovereihinsa.”

Ukrainasta paenneiden ihmisten auttamisessa tulee eteen monenlaisia yllättäviä tilanteita, jotka vaativat kunnilta nopeita reaktioita ja luovuutta. Eurajoelle on tullut tähän mennessä noin 60 ukrainalaista, ja yksi yllätys on ollut se, että monet haluavat viljellä omaa kasvimaata. Jopa miljoonakaupunki Kiovasta tulleet ovat pyytäneet paikkaa ruuan viljelyyn.

”Ensimmäinen vastaus oli, että ei onnistu. Ei meillä ole Eurajoella siirtolapuutarhasysteemiä tai vastaavaa”, Ojala kertoo.

Lopulta tarkoitukseen löytyi kuitenkin pieni kunnan omistama pelto. Ojala kertoo, että naapurit käänsivät pellon ukrainalaisia varten. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla siihen istutettiin perunaa, sipulia, kurkkua, salaatteja, tilliä, persiljaa ja papuja.

Ukrainalaiset kasvattavat nyt kasvimaalla perunaa, sipulia, kurkkua, salaatteja, tilliä, persiljaa ja papuja.

Ojala selittää, että Ukrainassa ruuan kasvattaminen itse on hyvin yleistä. Itse kasvatettu ruoka on myös halvempaa. Suomen hinnat ovat tulleet monelle ukrainalaiselle järkytyksenä.

”Se heidän vastaanottorahansa on pieni. Suomessa ruoka kallistuu koko ajan ja on vähän vaikeaa saada se raha riittämään”, Ojala sanoo.

Olena Loboda ja Halyna Kolesnyk selittävät, että kasvimaalla touhuaminen on mielekäs vaihtoehto sohvalla lojumiselle. Naisten mielestä on hienoa seurata, miten kasvu etenee kesän mittaan.

Kymmeniä Eurajoen ukrainalaisia kokoontuu viikottain suomen kielen kurssille Kaharin nuoriso- ja kulttuuritalolle. Kuvassa vasemmalta Halyna Kolesnyk, Olga Loboda ja Olgan äiti Olena Loboda.

Olena Loboda lähti tyttärensä Olga Lobodan kanssa pakoon Dnipropetrovskin alueelta, kun sotatoimet olivat jo 15 kilometrin päässä perheen kotipaikasta. Perhe tuli Suomeen, jossa heillä oli ystäviä. Lobodan perheellä oli paikka, johon tulla, ja tuttuja, jotka auttoivat alkuun.

Kolesnyk puolestaan asui Kiovan seudulla ja valitsi määränpäänsä kuulopuheiden perusteella. Suomen sanottiin olevan turvallinen paikka, jossa on avuliaita ihmisiä.

Kumpikaan heistä ei osaa englantia tai suomea niin, että voisi käydä keskusteluja. Kielimuuri on jatkuva haaste monille Ukrainasta paenneille ja heitä vastaanottaville kunnille. Eurajoella paikallisia käytäntöjä on selvitetty esimerkiksi Google-kääntäjän avulla.

”Se on hidasta mutta ihan hauskaa”, Sanna Ojala sanoo.

Tulijoilla on paljon yllättäviä kysymyksiä. Ojala on muun muassa selittänyt, mitä lupia tarvitaan kalastamiseen ja metsästämiseen. Hän on myös joutunut tarkentamaan, että metsästyslupaa ei vaadita kuskilta, joka surmaa hirven kolarissa.

Eurajoen kesäkerhossa on 10–12-vuotiaita lapsia, jotka osaavat muutaman sanan englantia. Mukaan on myös saatu ukrainalainen äiti, joka auttaa kääntämisessä aamupäivisin. Ojala sanoo, että lasten toiminnassa pärjätään yllättävän hyvin jopa ilman yhteistä kieltä.

Ljudmila Samoh’ina ja Inha Muh’ina kertovat, että heidän lapsensa ovat todella innoissaan kesäkerhosta. Siellä lapset pääsevät touhuamaan yhdessä ukrainalaisten ja suomalaisten kavereiden kanssa.

Kerran etäopetus piti keskeyttää ilmahälytyksen vuoksi.

Eurajoen ukrainalaiset lapset eivät olleet keväällä paikallisissa kouluissa, vaan kävivät kotona etäkoulua. Opetus tuli suorana Ukrainasta. Ojala mainitsee, että kerran etäopetus piti keskeyttää ilmahälytyksen vuoksi.

Eurajoen ukrainalaisilla on mielessä pikainen kotiinpaluu, mutta sodan venyessä elämä Suomessa alkaa kenties tuntua pysyvämmältä järjestelyltä. Ojala pohtii, että tämä voi näkyä siinä, miten kiinnostuneita perheet ovat paikallisten koulujen opetuksesta.

”Jokin aika sitten kartoitimme vähän syksyn koulua. Kukaan ei sanonut, että haluaa ehdottomasti tuoda lapsensa kouluun. Mieliala oli sellainen, että katsellaan nyt, mikä tilanne on”, Ojala selittää.

”Elokuussa tehdään taas uusi kartoitus.”

Eurajoen kotoutussihteeri Sanna Ojala järjestää huonekaluja paikoilleen Kaharin nuoriso- ja kulttuuritalolla.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet Sanna Ojalallekin aikaa, joka ei unohdu. Hän kertoo, että ensimmäisten ukrainalaisten kohtaaminen jännitti, koska maassa käydään niin julmaa sotaa.

”He ovat kokeneet aika hurjia juttuja. Mietin, ovatko he itkuisia tai oikein allapäin. Hämmennyin aluksi ihmisten ilosta, onnellisuudesta ja valoisuudesta. He ovat niin kiitollisia kaikesta, mitä saavat.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut