Muistoissamme Eeva Maija (Prikku) Hermonen 28.5.1931–29.3.2022

5.6. 10:30

Eeva Hermonen, ”Prikku”, syntyi Helsingissä vanhempiensa Heikki ja Tyyni (Kirri) Hermosen ainokaiseksi. Helsingistä perhe siirtyi Eevan varhaislapsuudessa Tampereelle. Opiskeluvuosikseen Eeva palasi Helsinkiin suorittaen yliopistossa maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkinnon. Työura kulki ensin Hämeenlinnaan, sitten Marlin palvelukseen Turkuun.

Turun aika Sirkkalankadulla ”Täll´ pual´ jokke” oli hänen elämänsä täysinäisintä, kuulemma – hän viihtyi ja kaipasi myöhemmin näitä Turun aikoja. Poriin muuton myötä hän siirtyi Satakunnan Osuusteurastamon palvelukseen. Opettaminen Porin Sairaanhoito-opistossa oli aluksi harrastuksenomaista.

Hän opetti omia aineitaan, kuten mikrobiologiaa, ravinto-oppia ynnä muuta. Opetustuntien määrä lisääntyi ja muu työ jäi. Helsingin yliopistossa hän sittemmin 80-luvun alussa hankki muodollisenkin pätevyyden opetustyöhön.

Lapsuutta varjosti sota, jolta turvaan Luvialle isän Hanna-siskon luo päätyi muitakin lapsia. Hän ei muistanut sota-aikaa ahdistavana ja lapsuuteen kuului paljon iloa, serkkuja, purjehdusta ja elämää. Hän myös kilpaili yhdessä Ulla-serkkunsa kanssa Meripoika-veneellään, joka on saanut loppusijoituspaikkansa Turun Merimuseosta – Eevan suurimmaksi helpotukseksi.

Eeva oli äärimmäisen seurallinen ja puhelias, räiskyvä seuraihminen ja erilaisten yhdistysten toimelias jäsen. Hän oli Säpin Seudun Purjehtijat ry:n perustajajäsen 1959 ja toimi myös kotiseutuyhdistys Luvia Seor ry:n puuhanaisena mm. Luvia-puvun suunnittelutyössä.

Porin Akateemiset Naiset ry oli kovin tärkeä, olivathan jo äiti ja tädit molemmista suvuista ylioppilaita, mikä on ollut erittäin poikkeuksellista. Sukututkimus, perinteet, muistot, vanhan arvostus ja säilyttäminen olivat hänelle arvokasta.

Rakkaus omiin vanhempiin kohtasi lähes vertaisensa rakkaudessa Prikun saareen. Heikki-isän jo lapsena visualisoima huvila- ja saunasaaren kokonaisuus, Lännen Prikk` Luvian Laitakarissa, oli elämän kiintopiste. Ja meri.

Kun elää 90-vuotiaaksi, jää koettavaksi pitkäaikainen eläkeläisen vapaus. Siitä hän kesät nautti pääasiallisesti rakkaassa Prikussaan, vähitellen erakoituen. Viimeiset neljä vuotta Eeva asui Porin Suomalaisesssa Palvelukodissa, jonka henkilökuntaa sydämestä kiitämme arvostavasta huolenpidosta.

Kirpos köydet laiturista ajan, // mastot painui taakse taivaan rajan. // Illansuussa purjein tyhjentyvin // luotsi palaa, siellä kaikki hyvin. (Tauno Koskela)

Ulla-Stina (Aija) Salminen

Paula Hermonen

Hannu Kylänpää

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut