Euralainen kevään ylioppilas: Yliopistojen todistusvalinta on epäonnistunut uudistus, joka koettelee lukiolaisten mielenterveyttä – ”Se, mikä ei tapa, aiheuttaa keskivaikean masennuksen”

Pitkän matematiikan korostaminen rappeuttaa lukion ydinajatuksen yleissivistävyydestä, kirjoittaa tämän kevään ylioppilas Lenni Lehtonen.

Tämän vuoden abit eivät ole ehtineet käymään lukiota normaalina lähiopetuksena edes yhtä kokonaista lukuvuotta. Samalla vaatimustaso jatko-opiskeluihin pääsemiseksi on noussut. Kirjoittajan mielestä yhtälö on kestämätön.

30.4. 11:07

Olen yksi niistä tämän kevään ylioppilaista, jotka kärsivät koko lukion ajan koronapandemian vaikutuksista. En ole käynyt normaalia lukiota edes kokonaista lukuvuotta, vaan jonkinlaisen viruslukion. Etäopiskelu on ollut joillekin opintomenestyksen kannalta nousua ja joillekin laskua. Lisäksi on meitä keskiverto-opiskelijoita, jotka ovat vaan yrittäneet jaksaa. Muuta ei voi tehdä. Jos ei jaksa, niin koettakaa vaan jaksaa. Näin nykynuorille sanotaan.

Kevään korvilla oli määrä osallistua ylioppilaskirjoituksiin. En onnistunut kirjoittamaan ensimmäisellä yrittämällä kymmenen laudaturin mediaseksikästä huipputodistusta, joten luonnollisesti joitakin arvosanoja on tulevilla kirjoituskerroilla korotettava, jotta todistukseni miellyttäisi yliopistojen todistusvalintojen vaatimuksia.

Todistusvalinta on ollut yksi pahimpia suorituspaineita ja jaksamisongelmia luovia uudistuksia. Koulutusuudistuksia tekevät eivät koskaan myönnä virheitään, ja virheettömyyden tavoittelua taotaan kovenevin vaatimuksin yhä nuorempien opiskelijoiden keskuuteen. Vaikka se maksaisi mielenterveyden.

Jos lukion jälkeen mielii opiskelemaan esimerkiksi yhteiskuntatieteitä, odottaa ylioppilastodistuksen pisteytyksessä eriskummallinen tilanne. Tällöin pitkän matematiikan eximia tuottaa enemmän todistuspisteitä kuin pitkän kielen laudatur. Oikeustieteissä tilanne oli vuonna 2021 sellainen, että fysiikan eximia toi hakijalle enemmän todistuspisteitä kuin yhteiskuntaopin laudatur. Todistusvalinnan hienouksia!

Pahimmassa tapauksessa käy niin, että lukiolainen opiskelee pitkää matematiikkaa pakosta.

Kolme vuotta pandemian kourissa kärsineiden lukiolaisten osaaminen on jakautunut maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä. Eroja tarkastellaan matematiikan näkökulmasta, eihän muiden aineiden taidoilla ole elämässä merkitystä. Kukaan ei tunnu olevan huolissaan esimerkiksi äidinkielen taitojen heikentymisestä tai nuorten vuorovaikutustaidoista. Vain matematiikalla on merkitystä.

Pitkän matematiikan todistuspisteet hallitsevat kaikilla aloilla. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että lukiolainen opiskelee pitkää matematiikkaa pakosta, eikä ehdi saati jaksa opiskella kielten tai yhteiskuntatieteiden valinnaiskursseja, jotka auttaisivat tulevaisuudessa paljon enemmän humanistisilla aloilla. Pitkän matematiikan korostaminen rappeuttaa lukion ydinajatuksen yleissivistävyydestä.

Ne, jotka eivät suomalaisen lukiokoulutuksen sudenkuoppia tunne, voivat yhä elää siinä uskossa, että koulutusjärjestelmämme toinen aste olisi tasa-arvoinen tai oikeudenmukainen. Väärin. Epätasa-arvoa on kaikkialla, eivätkä lukiolaiset säästy epäoikeudenmukaiselta kohtelultakaan. Oppimateriaalit eivät ole tarpeeksi laajoja eivätkä vastaa vaadittua tietomäärää, sillä esimerkiksi pitkän kielen laudatur vaatii laaja-alaista harrastuneisuutta kielen parissa.

Harva opettaja pystyy liian kapeilla tuntikehyksillä jokaista oppikirjaa opettamaan kannesta kanteen. Olen suorittanut henkilökohtaisesti kursseja, joiden ensimmäisellä tunnilla opettaja on todennut: “Kirjan neljä viimeistä kappaletta jätetään pois kurssin opetuksesta, sillä emme ehdi opiskella kaikkea. Ne jäävät teille kotiin opiskeltaviksi.” Tähän on syynä opettajien huutava aika- ja resurssipula.

Vaikka tuore uudistus teki toisen asteen opinnoista maksuttomia, ei taloudellinen eriarvoisuus vähene välttämättä ollenkaan.

Resurssi- ja aikapulan sekä oppimääriä laajempien tehtävien lisäksi ylioppilaskokelaita kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Tänä keväänä on uutisoitu, kuinka Ylioppilastutkintolautakunta oli rakentanut mahdottoman tehtävän biologian ylioppilaskokeeseen, jossa oli pakko vastata “varmuudella väärin”. Tehtävä ei tarjonnut todenmukaista biologista tietoa, mutta oli silti biologian ylioppilaskokeessa.

Epätasa-arvo nousee myös esiin siinä, kenellä on varaa ostaa esimerkiksi sähköisiä kertauskursseja ylioppilaskirjoituksiin. Vaikka tuore uudistus teki toisen asteen opinnoista maksuttomia, ei taloudellinen eriarvoisuus vähene välttämättä ollenkaan. Harva lukio näet pystyy hankkimaan niin paljon oppikirjoja, että jokainen opiskelija saisi kolmen vuoden ajaksi jokaisen tarvitsemansa koulukirjan käyttöönsä.

Nuorisobarometrien mukaan nuorten hyvinvointikin on päässyt jakautumaan taitotasojen ohella. Vaikka päihteiden käyttö on yleisesti vähentynyt ja nuorten elämäntavat muuttuneet terveellisemmiksi, olemassa on yhä joukko nuoria, jotka voivat huonommin kuin aikoihin.

Tämä jakautuminen heijastuu myös lukio-opintoihin. Viime vuonna THL:n kouluterveyskyselyssä esiin nousivat ahdistuneisuus, osallisuuden kokemisen puute sekä koulu-uupumus. Koulu-uupumuksen taustalla voi olla muun muassa stressiä opinnoista, väsymystä, motivaation laskua, kun opiskelun merkitys vähenee sekä riittämättömyyttä ja kyynisyyttä.

Koronan ja etäopiskelujaksojen jäljiltä lukiolaisten sosiaalinen ahdistuneisuus on yleistynyt, ja lähes 40 prosenttia THL:n kouluterveyskyselyyn vastanneista Satakunnan lukiolaisista tuntee jonkinasteista sosiaalista ahdistusta.

Euran kunnan vastaava kuraattori Sari Hautaoja kertoo, että tämä on näkynyt esimerkiksi lähiopetukseen palatessa lisääntyneinä poissaoloina, eikä kyse ole lintsaamisesta, vaan siitä, että kynnys lähteä kouluun on aiempaa korkeampi.

Satakunnassa opiskelijahuollon palveluiden saatavuudessa on kuntien välisiä eroavaisuuksia, mutta myös yhtäläisyyksiä. Nimittäin lisää resursseja kaivattaisiin kovasti kaikkialle. Osa kunnista joutuu käyttämään esimerkiksi koulupsykologeja ostopalveluna. Opiskelijoille tilanne näyttäytyy pitkinä odotusaikoina, ja pääsyä opiskelijahuollon pariin voi joutua odottamaan viikkotolkulla.

Hautaoja korostaa myös, että kun nuori tulee kysymään, voitaisiinko jutella, ei hänelle pitäisi joutua sanomaan, että katsotaan aikaa kahden viikon päähän.

Viime syksynä opetussuunnitelma vaihtui, ja yleissivistyksen tietomäärä laajeni jälleen. Koronapandemian keskellä lukionsa aloittaneet ikäluokat joutuvat aiemman neljän pakollisen aineen sijaan kirjoittamaan viisi pakollista. Eikö tutkintouudistukselle löytynyt mitään muuta ajankohtaa? Nuoren oikeus inhimillisyyteen on onnistuttu nykyisessä koulutuspolitiikassa ryöstämään, sillä jokainen uusi koulutusuudistus vaatii yhä laajempaa osaamista ja enemmän suorittamista samassa ajassa.

Nuorilta vaaditaan liian nuorina liian kauaskantoisia ja vaativia päätöksiä omasta tulevaisuudesta.

Koronauupumuksen alla ovat jo pitkän aikaa muhineet rakenteelliset ja asenteelliset ongelmat koulutusjärjestelmämme ylläpidossa. Nuorilta vaaditaan liian nuorina liian kauaskantoisia ja vaativia päätöksiä omasta tulevaisuudesta. Kenellekään ei siis liene yllätys, että koulutusjärjestelmän suorituskeskeisyys on ahdistava, masentava ja eriarvoistava kokonaisuus.

Erään ystäväni lukiossa oli seinällä abiturienttien penkkarilakana, jossa luki: “Se, mikä ei tapa, aiheuttaa keskivaikean masennuksen”, viitaten suomalaiseen lukiokoulutukseen. Niinhän se on.

En voi ymmärtää, millä mittareilla koulutusjärjestelmämme on maailman paras. Meidän koulutusjärjestelmässämme opiskelijoiden taitotasojen jakautuminen kiihtyy jatkuvasti. Tarkasteltaessa prosenttilukuja siitä, kuinka koulu aiheuttaa nuorille eritasoisia jaksamisongelmia, ovat ne poikkeuksetta hälyttävän korkeita. Suomalaisella koulutusjärjestelmällä ei tunnu olevan tällaisenaan tulevaisuutta.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on mahdollista korjata maailman parhaaksi, kunhan sitä kehitetään kestävästi opiskelijoiden mielenterveys, valinnanvapaus ja yksilöllisyys edellä. Tällaiseen kehittämiseen eivät nykyiset koulutusuudistusten tekijät yksinkertaisesti kykene, mutta tulevat – koulutusjärjestelmän suoritusputkesta henkilökohtaisesti kärsineet – sukupolvet varmasti kykenevät. Uskon, että oman sukupolveni käynnistämä uskalias keskustelu mielenterveysongelmista vaikuttaa tulevaisuuden koulutuspolitiikkaan, jonka keskiössä olisi yksilön kehitystarina nykyisen masentavan pakkosuorittamisen sijaan.

Uskon keskinkertaisiin arvosanoihin ja elämään, en nykyisten koulutusuudistusten tekijöihin, jotka eivät mahdollista inhimillisyyttä. Uskon nuoriin ja nuorten tulevaisuuteen.

Onnea jokaiselle tämän kevään ylioppilaalle! Olet valkolakkisi ansainnut. Muista rakastaa itseäsi.

Kirjoittaja on uraansa aloitteleva freelance-toimittaja ja tämän kevään ylioppilas, joka tietää lukio-opiskelusta varmasti sinua enemmän, ja joka ei voi sietää suomalaista koulutuspolitiikkaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut