Teollisuusneuvos Timo Prihti kuoli vakavan sairauskohtauksen jälkiseurauksiin Porissa 4.12.2021.
Hän oli 77-vuotias, syntynyt kolmilapsisen kiikkalaisen maanviljelijäperheen keskimmäisenä poikana 8.4.1944. Hänen tekninen lahjakkuutensa, kokeilunhalunsa ja uteliaisuutensa kaikkea uutta kohtaan näkyivät jo hyvin nuorena.
Timon ollessa 10-vuotias kotitilalle hankittiin käytetty traktori, koska valuuttapulan vuoksi uuden odotus kesti kauan. Vanha Ferguson oli niin loppuun käytetty, että sen käynnistyminenkin oli ainainen ongelma. Timo touhusi korjausmiesten mukana ja kohta pian hän hallitsi koneen toiminnan ilman ulkopuolista apua.
Timo tottui ahkeraan työntekoon jo varhain isän sairastuttua. Nuoresta iästään huolimatta hän kyseenalaisti monia vanhoja maatilan työtapoja ja ideoi mielellään koneita ja laitteita, joilla työt voitaisiin tehdä tehokkaammin.
Timo kävi Lavian keskikoulun, jossa matematiikka ja luonnontieteet kiinnostivat häntä eniten. Opinnot jatkuivat Porin teknillisessä opistossa, josta hän valmistui insinööriksi. Työpaikka löytyi Rosenlew-yhtymästä, jossa hän kohosi puimureiden tuotantojohtajaksi.
Porista löytyi myös vaimo Anneli ja perheeseen syntyi kaksi lasta, Jaana ja Jali. Sopiva koti rakennettiin Ahlaisiin ja kesänviettopaikatkin löytyivät läheltä.
Suomalaisen teollisuuden kilpailukyky oli vakavasti heikentynyt 1980-luvun lopulla ja puimurituotantokin oli kääntynyt tappiolliseksi. Uuden omistajan toimesta tuotanto oli tarkoitus lopettaa, mutta Timo halusi ostaa puimuritehtaan itselleen.
Juuri alkamassa oleva syvä lama ja pankkikriisi tekivät rahoitusneuvotteluista hyvin vaikeita – lähes jännityskertomuksen. Timo kuitenkin onnistui lopulta järjestämään rahoituksen ja suoritti tehtaalla täydellisen uudelleen organisoinnin ja työkulttuurin muutoksen. Uudistusten ansiosta puimurituotanto pelastui ja uusi kannattava yritys oli syntynyt.
Vuoden 1991 jälkeiset ajat aina vuoteen 1999 asti olivat hyvin työntäyteiset. Pysähdys tuli sydänkohtauksen ja sen seurauksena ohitusleikkauksen muodossa. Kuntoilu, erityisesti pyöräily sekä hiihto tulivat osaksi Timon arkea.
Vuoden 2005 paikkeilla työtahti alkoi muuttua suuntautuen uusiin luovuutta vaativiin tehtäviin, kuten Mekani -juhlatalon luomiseen ja toteuttamiseen. Puimuritehtaan vieraat saivat useasti nauttia Timon omakätisesti keräämistä sienistä lämpimän keiton muodossa ja omien pensaiden marjat nautittiin jälkiruokina. Musiikki, erityisesti haitari ja pianon eri versiot aina sähköpianosta urkuihin olivat Timolle läheinen harrastus. Tehtaan vieraita viihdytettiin usein näillä instrumenteilla. Timon mukaan Teoston maksuja ei tarvinnut maksaa, koska laulut olivat sen verran kaukana nuotista. Säterin kartano Kellahdella oli Timolle erittäin tärkeä paikka viimeisten vuosien aikana.
Lastenlapset olivat Timolle erityisen tärkeitä. Vaarin kanssa usein käytiin kalasaalis toteamassa järven katiskoissa.
Timon kaikessa tekemisessä korostui luova ajattelu yhdistettynä peräksiantamattomuuteen. Hän jätti jälkeensä suurenmoisen elämäntyön, joka näkyy pysyvästi porilaisessa teollisuusympäristössä ja kansainvälisessä maatalouskoneteollisuudessa. Eläkeaikaiset kulttuuriteot Mekanin ja Säterin Kartanon kunnostuksen muodossa säilyvät muistoina hänen aikaansaannoksistaan.
Aatto Prihti
Jali Prihti
Kirjoittajat ovat Timo Prihtin veli ja poika.