Muistoissamme Markku Tuominen - Satakunta - Satakunnan Kansa

Muistoissamme Markku Tuominen

”Kaunis aurinkoinen syyspäivä 23.10. oli Markun viimeinen”, kirjoittaa muistokirjoituksessa Markku Tuomisen tytär.

Jalkapallovaikuttaja Markku Tuominen oli syntynyt Porissa vuonna 1944.

21.11. 20:52

Porilainen jalkapallovaikuttaja Markku Tuominen syntyi Porissa 17. tammikuuta 1944. Lapsuuden perheeseen kuuluivat äiti, sisko, mummu ja ukki. Pori oli Markulle rakas kotikaupunki, jossa hän asui koko ikänsä ulkomaankomennuksia lukuun ottamatta.

Koulua Markku kävi Käppärässä, Cygnaeuksessa ja Lyseossa. Keskikoulun jälkeen numeroista tarkka mies opiskeli Porin kauppaoppilaitoksessa. Kirjanpidosta ei tullut ammattia, mutta taidosta oli hyötyä monien yhdistysten luottamustoimissa.

Vaimonsa Ailin Markku tapasi jo nuoruudessa. Yhteistä elämää kesti lähes kuusikymmentä vuotta. He saivat kolme lasta ja neljä lastenlasta. Perhe oli hänelle rakas. Ystävien tapaamisissa ylpeä ukki kertoi, mitä lapsenlapset olivat puuhanneet.

Työuransa Markku teki pääasiassa Rauma–Repolan ja sen seuraajien palveluksessa. Työn kautta hän vietti kymmenen vuotta ulkomailla: 1979–1981 Norilskissa Pohjois-Siperiassa, 1990–1995 Teheranissa ja Sarissa Iranissa ja 2004–2006 Johor Bahrussa Malesiassa.

Nuoruudesta lähtien urheilu oli Markulle tärkeää. 1954 hän liittyi Porin Pallo Toverien jääkiekko- ja jalkapallojoukkueisiin pelaten näissä kaikissa juniori-ikäluokissa. Jääkiekossa ja jääpallossa hän pelasi myös edustusjoukkueessa Suomi- ja maakuntasarjoja. Yleisurheilupuolella hän harrasti juoksua Porin Pyrinnössä ja suunnistusta Metsänkävijöissä.

Porilainen ja suomalainen jalkapallo oli kuitenkin Markun suurin intohimo. Ansiokas jalkapalloura käynnistyi PPT:ssä juniorivalmentajan roolissa. Vuodesta 1962 hän toimi ensin PPT:n valiokunnissa ja myöhemmin johtokunnassa ulkomaan komennusta lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti vuoteen 1989.

1969 lähtien Markku toimi Suomen Palloliiton Satakunnan-piirissä piirisihteerinä, rahastonhoitajana ja muissa rooleissa ensin vuoteen 1979 ja uudelleen 1981–2006. Piirin puheenjohtaja hän oli 2002–2006. Suomen Palloliittoon hänet valittiin liittokokousedustajaksi 1974.

Varsinainen toiminta Palloliitossa alkoi kuitenkin 2002 Litti-valiokunnan jäsenenä. Markku kuului liittovaltuustoon, -hallitukseen ja ansiomerkkivaliokuntaan. Viimeksi mainitussa tehtävä jatkui asiantuntijaroolissa, kun 75 vuoden ikäraja tuli vastaan. Tässä roolissa hän kommentoi ansiomerkkianomuksia vielä muutama päivä ennen kuolemaansa.

Työ porilaisen jalkapallon hyväksi jatkui FC Jazzissa. Markku oli yksi FC Jazz Juniorit ry:n perustajajäsenistä. Hän toimi muun muassa seuran puheenjohtajana. Lisäksi hän jatkoi toimintaansa FC Jazzin johtokunnassa. Hallitustyön lisäksi Markku kirjoitti muun muassa PPT:n ja Porin Erotuomarit -53 ry:n 50-vuotishistoriikit sekä SPL:n Satakunnan Piirin 40-vuotishistoriikin.

Ansiokkaasta työstä häntä kunnioitettiin useilla ansiomerkeillä, joista merkittävimmät olivat Palloliiton ja Satakunnan piirin kunniajäsenyydet, FC Jazz Juniorit ry:n kunniapuheenjohtajuus sekä Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristi.

Urheiluun liittyy myös kaksi hänen elämänsä kohokohtaa. Opetusministeriö nimesi Markun vuoden 1976 Montrealin olympialaisiin nuorten urheilijoiden matkanjohtajaksi. Hän pääsi seuraamaan olympialaisia urheilijan näkökulmasta, mikä oli suuri etuoikeus.

Suomen pääsy jalkapallon EURO2020 lopputurnaukseen oli kaiken huipentuma. Liput Kööpenhaminaan oli ostettu jo 2020 ja kun otteluiden pelaaminen kesällä 2021 varmistui, mikään ei pitänyt häntä sieltä poissa. Yhdessä tyttären kanssa he todistivat eturivissä Suomen ensimmäistä peliä ja voittoa, mutta myös ottelun dramaattisia tapahtumia, jotka tapahtuivat vain parin metrin päässä suoraan heidän edessään.

Edellä mainittujen luottamustoimien lisäksi Markku oli aktiivinen muun muassa Luodon Siirtolapuutarhayhdistyksessä, Suomen Siirtolapuutarhaliitossa, Markku-liitossa ja kotinsa taloyhtiössä.

Rakas paikka Markulle oli oman ukin 1950-luvulla rakentama siirtolapuutarhamökki Porin Hevosluodossa. Parasta siellä olivat kesäaamut. Viimeisenä kesänä hän ei omaksi pettymyksekseen yöpynyt mökillä kertaakaan.

Viimeiset vuodet hän toimi vaimonsa omaishoitajana.

Keskikesällä alkaneet oireet paljastuivat syksyllä aggressiiviseksi syöväksi.

Kaunis aurinkoinen syyspäivä 23. lokakuuta oli Markun viimeinen. Markkua jäivät perheen ja suvun lisäksi kaipaamaan lukuisa joukko ystäviä ja yhdistystoimijoita.

Sanna Tuominen

Kirjoittaja on Markku Tuomisen tytär

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut