Satakuntalaisnuorille ennätysmäärä tunnustuksia toiminnasta kriisitilanteissa – ”Onkohan meille kasvamassa sankarinuorten sukupolvi” - Satakunta - Satakunnan Kansa

Satakuntalaisnuorille ennätysmäärä tunnustuksia toiminnasta kriisitilanteissa – ”Onkohan meille kasvamassa sankarinuorten sukupolvi”

Satakunnan pelastuslaitos on jakanut kuluvana vuonna jo kolme tunnustusta esimerkillisestä toiminnasta. Ne kaikki on jaettu nuorille.

Viljami Valtonen ja Anton Helkiö ajoivat tulipalon jälkeen kavereidensa kanssa Eurajoen Portille. Yön tapahtumissa riitti mietiskelemistä.

17.7. 20:00

– Ihmeteltiin, että kuinka paljon täällä on sumua, mutta se olikin savua, kertoo Viljami Valtonen.

14- ja 15-vuotiaat eurajokelaiset Valtonen ja Anton Helkiö, olivat 10. kesäkuuta neljän kaverinsa, Noa Luodesmeren, Viljami Niemisen, Elias Paanasen ja Kalle Korpelan kanssa mopoilemassa aamuyöstä, kun heille valkeni, että lähistöllä palaa.

Nuoret suuntasivat moponsa kohti Eurajoen Luodontietä, jossa omakotitalon ulkorakennus oli syttynyt tuleen.

Seurueen ainoana mopokortittomana Valtonen istui kaverin kyydissä. Poikien saapuessa pihaan ulkorakennuksen sivuseinä oli liekeissä.

– Muistan kun mopot laitettiin parkkiin, niin oltiin varmaan kymmenen metrin päässä liekeistä, ja silti kuumuus poltteli naamaan ja rintaan. Se oli aika hurjaa, Valtonen muistelee.

Ensimmäisenä pojat soittivat hätäkeskukseen ja yrittivät alkusammutusta. Kun tämä ei onnistunut, he herättivät omakotitalon omistajat ja kävivät herättelemässä myös naapureita.

Pojat alkoivat kantaa tavaraa ulos palavasta ulkorakennuksesta.

– Kaveri sanoi siinä, että romahtaakohan katto, mutta itsellä se ei käynyt mielessä. Menin vaan ja hain niin paljon tavaraa kuin pystyin, Valtonen kertoo.

– Juu, ei siinä kyllä hirveästi miettinyt, tuotiin vain tavaraa pihalle, Helkiö komppaa.

Nuoret pelastivat muun muassa mopon, suksia ja moottorisahan, mutta myös bensiiniä ja kaasua, jotka olisivat syttyessään ja räjähtäessään aiheuttaneet arvaamatonta vahinkoa.

Valtosen mukaan he pyrkivät pidättämään palavassa rakennuksessa hengitystään, mutta tavaroita rahdatessa savua tuli väkisinkin hengitettyä jonkin verran.

– Ei siellä kovin hyvin henkeä saanut, Helkiö toteaa.

Valtosen mukaan kaikki tuntui tapahtuvan kovin nopeasti. Kun hän kävi talolle johtavan hiekkatien päässä viittomassa palokunnalle tietä, ulkorakennuksesta liekehti siinä vaiheessa vain seinä.

– Olin varmaan kaksi minuuttia pois. Sen jälkeen koko rakennus oli liekeissä, hän kertoo.

Viljami Valtonen ja Anton Helkiö pelastivat kavereidensa kanssa palavasta ulkorakennuksesta muun muassa bensiinikanistereita ja kaasusäiliöitä.

Viereinen omakotitalo oli vain muutaman metrin päässä palavasta ulkorakennuksesta. Talon omistajat kiittelivät poikia vuolaasti.

– Sanoivat, että olisi varmaan palanut omakotitalokin, jos ei olisi oltu siellä, Helkiö kertoo.

Nuorille jaettiin esimerkillisestä toiminnasta Satakunnan pelastuslaitoksen Satavarmasti toimittu -kunniakirjat.

– Ihan hienolta se tuntui. En uskonut, että siitä tulee mitään noin isoa, Valtonen sanoo.

–  En minäkään olisi uskonut, että siitä mitään saa. Oli se ihan kiva saada tunnustusta, Helkiö toteaa.

Satakuntalaisille nuorille on tänä vuonna jaettu jo kolme pelastuslaitoksen tunnustusta esimerkillisestä toiminnasta. Toinen Satavarmasti toimittu -palkinto jaettiin luvialaisille nuorille Sandra Rajalalle ja Maija Luukkoselle, jotka auttoivat toukokuussa kaatunutta pyöräilijää.

Hengenpelastuksesta myönnettävä Elämän liekki -palkinto myönnettiin 13-vuotiaalle Noa Stenrosille, joka pelasti vedestä 8. kesäkuuta Kirjurinluodon uimarannalla virtaukseen uuvahtaneen aikuisen naisen.

Palkittujen tekojen lisäksi Kokemäellä kaksi kaksitoistavuotiasta tyttöä pelasti kolmevuotiaan lapsen hukkumasta heinäkuun ensimmäisenä päivänä.

Satakunnan pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikön Mikko Puolitaipaleen mukaan nuorille tänä vuonna myönnettyjen tunnustusten määrä on poikkeuksellinen.

–  Pohdin, että onko ihan kasvamassa tällainen sankarinuorten sukupolvi, hän kertoo.

Puolitaival arvelee, että ilmiöön liittyy osittain valtakunnallinen turvallisuuskasvatus, vaikka teroittaa, ettei halua selittää sillä mitään yksittäistä tekoa.

Hänen mukaansa nykyinen nuorten turvallisuuskoulutus on valtakunnallisesti hyvällä tolalla, ja on ollut sitä jo pitkään. 1980-luvulla kouluissa opetettiin vielä kansalaistaidon oppiainetta, jossa käytiin läpi keskeisiä pelastustaitoja.

– Kun se hävisi opetussuunnitelmasta, 1990-luvulla opetus oli vähän aikaa katveessa. Siitä se on pikkuhiljaa lisääntynyt opetussuunnitelmissa ja koulujen ulkopuolisten turvallisuuskoulutusten avulla, hän kertoo.

Puolitaival nostaa esimerkkinä 25 vuotta kouluissa valtakunnallisesti pyörineen Nouhätä!-kampanjan. Kahdeksasluokkalaisille opetetaan onnettomuuksiin varautumista, ensiaputaitoja ja toimintaa onnettomuustilanteissa. Puolitaipaleen mukaan se, miten aktiivisesti turvallisuusasioista opetetaan, riippuu myös kouluista.

– Pelastuslaitos ei ole ainoa taho siinä, vaan kouluilla on myös iso rooli, Puolitaival toteaa.

Koulujen lisäksi erilaisia turvallisuuskoulutuksia nuorille järjestävät myös urheiluseurat, vakuutusyhtiöt ja Punainen risti. Lisäksi vapaapalokunnilla on nuoriso-osastot, joissa opetetaan toimintaa tulipalon sattuessa.

Vaikka satakuntalainen turvallisuuskasvatus on pääosin samanlaista kuin muuallakin, sen erityispiirteenä on yhteistyö Turun yliopiston Rauman opettajakoulutuksen kanssa. Aloittaville opettajaopiskelijoille on annettu yliopistoissa useamman vuoden ajan turvallisuuskoulutusta, jotta he voisivat siirtää opettamilleen nuorille koulutuksesta omaksuttuja asenteita ja oppeja.

– Sanoisin, että tällainen yliopistoyhteistyö on Satakunnassa Suomen aktiivisinta, Puolitaival toteaa.

Puolitaipaleen mukaan pelastusvalmiutta edistävät myös tekojen saama julkisuus ja ylipäätään turvallisuus- ja pelastusaiheiden pitäminen esillä. Pelastuslaitos onkin pyrkinyt kiinnittämään huomiota näkyvyyteen sosiaalisessa mediassa.

– Sosiaalisen median kautta on ehkä tavoitettu sitten nuoriakin, Puolitaival arvioi.

Vaikka Puolitaival pitää Satakunnan nuorten toimintaa esimerkillisenä, hän muistuttaa, että pelastaessa on tärkeää myös tietää, mitä tekee.

– Esimerkiksi vesipelastustilanteessa on korkea riski sille, että auttajasta tulee autettava.

Palavassa rakennuksessa käyneestä kaksikosta Viljami Valtonen on saanut palossa toimimiseen koulutusta Eurajoen vpk:n nuoriso-osastossa.

–Kun on tullut harrastettua, niin jotenkin sitä tiesi mitä tehdä, Valtonen kertoo.

Anton Helkiö taas joutui toimimaan tilanteessa köykäisemmillä eväillä.

– En oikeastaan muista, mutta ala-asteella on ehkä ollut jotain pelastuskoulutusta, hän sanoo.

Kaksikko ei osaa tarkasti sanoa, mistä valmius toimimiseen tuli. Valtonen arvelee, että mukana oli jonkin verran myös seikkailunhalua. Helkiö taas muistuttaa, että myös sillä oli vaikutusta, että talon omistavan perheen poika oli tuttu.

Palon jälkeen nuoret ajoivat Eurajoen Portille kertailemaan tapahtunutta, ja karistelemaan toiminnassa syntynyttä adrenaliiniryöppyä.

– Tultiin tähän miettimään, että mitäs tässä oikein mahtoi tapahtua, Helkiö kertoo.

Helkiön ja Valtosen mukaan asiaan ei ole kaveriporukalla enää juurikaan palailtu, mutta siitä kyselevät edelleen ulkopuoliset. Tapahtumasta jäi nuorille hieno yhteinen muisto.

– Nämä on sellaisia juttuja jotka muistaa aina, Valtonen toteaa.

Keskeiset pelastustaidot

Avun soittaminen

– Hätätilanteessa tulee soittaa viipymättä numeroon 112.

Ensiapu

– Tajuttoman kääntäminen kylkiasentoon.

– Elvytys, eli rintalastan painelua 30 kertaa, ja väliin kaksi puhallusta suuhun sieraimet sulkien.

– Verenvuoron tyrehdyttäminen painamalla ja sitomalla.

– Ilmatie-esteen poistaminen kämmeniskuilla lapojen väliin. Jos tämä ei toimi, seuraava askel on käyttää Heimlichin otetta.

Tulipalo

– Pelastaminen ja varoittaminen.

– Palon alkusammuttaminen ja rajoittaminen.

– Pelastajien opastaminen paikalle.

Veden varaan joutuneen auttaminen

– Pelastettavan rauhoittaminen.

– Pelastaminen apuvälineen, kuten kellukkeen, kepin tai köyden avulla.

– Vesipelastus uimalla (vain hyville uimareille, muuten riski joutua itse autettavaksi on korkea).

– Sen kohdan paikantaminen ristiinpaikannuksella, missä henkilö on viimeksi nähty pinnalla. Tämä tapahtuu katsomalla vastarannalta kiintopiste niin, että viimeisin havaintopaikka jää kiintopisteen ja oman sijainnin väliin.

Liikenne

– Liikenteen varoittaminen onnettomuudesta varoituskolmiolla.

– Kolariuhrin siirtämistä tulee välttää, mikäli välitöntä hengenvaaraa ei ole, jotta mahdolliset rankavauriot eivät pahenisi.

Avun soittaminen

– Avun soittaminen on kaikista tärkein pelastustaito. Apua tulee soittaa aina ensimmäisenä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: