Satakuntalaiset maitotilat ovat vähentyneet seitsemäsosaan 20 vuodessa – Luomanrannan tilalla lypsetään vielä ainakin 10 vuotta - Satakunta - Satakunnan Kansa

Satakuntalaiset maitotilat ovat vähentyneet viidesosaan 20 vuodessa – Luomanrannan tilalla lypsetään vielä ainakin 10 vuotta

Vuosituhannen vaihteessa lähes kaikki Satakunnan lypsylehmät elivät alle 50 lehmän tiloilla. Nyt 45 lehmää on Satakunnan keskiarvo.

Jukka Myllykoski ja Outi Myllykoski ovat pitäneet maitotilaa Kankaanpäässä vuodesta 2001.

4.7.2021 6:00

Jukka ja Outi Myllykosken omistamalla Luomanrannan tilalla Kankaanpäässä on 40 lehmää, joiden navettapaikkojen nimikylteissä komeilevat nimet ovat toistaan mielikuvituksellisempia. Tilalla lehmien nimet keksivät perheen nuoriso.

– Välillä on lyhennetty näitä, kun nimet saattavat olla vaikka Oh my god, tai Red hot chili pepper, kertoo maatalousyrittäjä ja tilan isäntä Jukka Myllykoski.

Satakuntalaisten maitotilojen määrä on vähentynyt alle viidennekseen 2000-luvun tilamääristä. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan yli kaksituhatta euroa vuodessa tuottavia tiloja oli vuonna 2000 oli vielä yli 900, kun nyt niitä on enää 171.

Myllykoskien parsinavetta on rakennettu sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, kun tilaa piti laajentaa.

Tiloista noin kaksi kolmasosaa on Luomanrannan tyyppisiä alle 50 lehmän parsinavetallisia tiloja, joita pyöritetään yleensä perheen, pariskunnan tai yhden maatalousyrittäjän voimin. Loput ovat pääosin isompia pihattoja, joissa on lypsyasema, tai automatisoitu lypsyrobotti, jossa lehmät käyvät itsenäisesti lypsyllä.

Satakunnan Kansa uutisoi vuonna 2017, että tuolloin aloittavassa navetassa pitäisi olla noin 120 lehmää, jotta toiminta kannattaisi. Useimmiten pystyssä olevat tilan lopettaa kuitenkin jatkajan puute, eikä kannattamattomuus.

Myllykoskien karjasta noin puolet on hollantilaista Holstein -rotua ja toinen puoli skotlantilaista Ayrshirea.

Luomanranta on viimeisen päälle maitotila. Vaikka erilaisten tukien takia tarkkaa arvoa on hankala laskea, tilan tuloista 98 prosenttia tulee suoraan tai välillisesti maidosta.

Jukka Myllykoski on 1900-luvun alkupuolella perustetun tilan kolmas isäntä. Tarkka perustamisvuosi ei ole enää muistissa.

– Saattaa sukupolvia olla useampikin, kun tiloja on silloin aikoinaan lohkottu isommista, Myllykoski sanoo.

Tilalla on päärakennuksen lisäksi rehusiilo, kaksi työkonehallia, navetta ja katettu lantala. Lehmiä varten on 90 hehtaaria peltoa, joista puolet on talvirehun, eli nurmisäilörehun kasvatukseen, 15 hehtaaria laiduntamiseen ja loput rehuviljalle, jota lehmille syötetään ympäri vuoden.

Tilalla tehdään töitä seitsemän päivää viikossa 12 tunnin työajan molemmin puolin.

– Kesällä päivät ovat pitkä. Talvella töitä on vähemmän, mutta silloin tehdään korjauksia, Outi Myllykoski kertoo.

Perhetilat eroavat suurtiloista muun muassa siten, että kaikilla lehmillä on nimi. Kuvassa Leidi-lehmä.

Myllykosket tekevät työt suurelta osin kahdestaan, tilalla auttelee perheen 15-vuotias poika Veeti, ja Kankaanpään keskustassa asuva tytär Veera Myllykoski. Perheen kaksi muuta tytärtä ovat muualla töissä ja opiskelemassa.

Veera Myllykoski on perheen jälkikasvusta ainoa, joka on hakenut agrologiopintoihin. Jatkajasta ei silti ole vielä tietoa.

– Saa nähdä, ei olla minkäänlaisia paineita asetettu, Veeti on vielä noin nuori, ja Veerakin on vielä parikymppinen.

Vaikka Luomanrannan kaltaiset parsinavettatilat ovat vielä enemmistössä, ne alkavat olla uhanalaisia. Toisin kuin esimerkiksi Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, Suomessa parsinavetan saa vielä rakentaa, mutta siihen ei saa investointitukea, joten se on käytännössä kannattamatonta.

Kun Myllykosket aloittivat tilalla Jukka Myllykosken äidin kanssa, vuonna 1999, ajat olivat maitotilalliselle hyvät. Jukka Myllykosken isä sairasteli, joten tila oli Jukka Myllykosken äidin nimissä. Tuolloin Luomanrannassa oli 16 lypsävää lehmää.

– Silloin sai maidosta hintaa. Mummulla oli silloin muutamia sonneja tässä. Muistan kun aloitettiin, niin neljä sonnia myytiin, ja niillä rahoilla ostettiin traktori. Nyt varmaan saisi laittaa 20 sonnia, ja silti ei saisi traktoria maksuun, Outi Myllykoski kertoo.

2000-luvulla 16 lehmällä tuli vielä hyvin toimeen. Nykyään sen kokoiselta tilalta vaaditaan jo muita tulonlähteitä, kuten metsää, jotta toiminta on kannattavaa.

Kun EU-määräykset velvoittivat Myllykosket laajentamaan tilaa sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vuonna 2001, piti valita navettatyyppi. Vaikka pihattonavettaan oli jo piirustukset, Myllykosket päätyivät parsinavettaan.

– Saatiin siihen aikaan nähden hyvin koneellistettu ja korkeatasoinen parsinavetta, Outi Myllykoski kertoo.

Samoihin aikoihin kun Myllykosket perustivat tilansa, Satakuntaan tulivat ensimmäiset lypsyrobotit. Myllykosket suunnittelivat robottinavettaan vaihtoa vielä 2000-luvun lopulla. Robotin 60 lehmän kapasiteetti olisi kuitenkin pitänyt täyttää kokonaan, että investointi olisi ollut kannattava.

– Ei se niin vain onnistunut kun ei ollut peltoa mistään. Maatilalla kaikki kertaantuu, eli kun otetaan lisää lehmiä, niin pitää olla enemmän lannanlevitysalaa, Jukka Myllykoski selvittää.

Maitotilalla työpäivät ovat pitkiä. Luomanrannan mittapuulla lypsyt on tehty rivakasti, jos navetasta selviää kuudessa tunnissa muihin töihin.

Kun maatilalla tehdään valintoja, niissä yleensä pysytään. Outi Myllykoski vertaa tilaa valtamerilaivaan, joka kääntyy hitaasti.

– Tuotantosuunnan vaihtaminen maksaa aina, esimerkiksi jos otettaisiin vaikka viljaa, meillä ei ole puimuria, joka maksaa. Jos olisi lihakarjaa, sitä ei saa pitää parsinavetassa kiinni, niin pitäisi rakentaa pihatto, Jukka Myllykoski selventää.

Myllykosket ovat pärjänneet tilan kanssa taloudellisesti hyvin, vaikka kannattavuus on heikentynyt tasaisesti jo 20 vuotta.

– Se on ohut siivu mikä maitotilistä jää kulujen jälkeen, mutta kyllä sillä on selviydytty, Jukka Myllykoski kertoo.

Suurimpia muutoksia ovat olleet Myllykoskien mukaan kulujen, polttoaineiden ja sähkön hinnannousut sekä paperityön määrän kasvu valvonnan lisääntyessä.

– Onhan se hyväkin, ettei tule välistä vetäjiä, mutta välillä tuntuu hullulta se, että jos sitä ei ole kirjattu ylös, sitä ei ole tehty, Outi Myllykoski pohtii.

– On siemennyskulut, koneenkorjaukset, koneenvuokraukset ja urakoinnit, Jukka Myllykoski luettelee kuluja.

Lehmien syntymävuodesta pidetään kirjaa nimien alkukirjaimilla. Kuvassa olevan lehmän nimi on Nelonen.

Vaikka pientilat vähenevät edelleen noin 10 prosentin vuosivauhtia, Myllykosket aikovat pitää Luomanrannan pystyssä vielä ainakin 10 vuotta.

– Eläkeikään asti tällä mennään, mitä muita töitä sitä tällä iällä alkaisi tekemään, Jukka Myllykoski toteaa.

Myllykosket ovat kuitenkin varautuneet myös riskeihin, joita tilallisen elämässä on monta. Maidon hinta saattaa pudota, tai kulut nousta. Kotimaisten maitotuotteiden menekin vähentyessä meijeri saattaa ilmoittaa, että tilan maitokiintiötä vähennetään, jolloin tilipussi pienenee.

– Eihän sitä tiedä jos tulee vaikka parsinavettakielto, Outi Myllykoski sanoo.

Jukka Myllykoski on Luomanrannan tilan kolmas isäntä alenevassa polvessa.

Maatilan lopettaminen ei ole Myllykoskilla käynyt missään vaiheessa mielessä. Heille maatilaelämäntavan ytimessä on ilo tehdystä työstä.

– Parhaat hetket on niitä, kun ehtoolla katsot, että kaikki on hyvin, työt on tehty ja lehmät voi hyvin, Outi Myllykoski kertoo.

– Kun saadaan viljat pois ja homma toimii. Se on sellainen päivittäinen tehdyn työn ilo, Jukka Myllykoski täydentää.

Outi Myllykoski on kotoisin Kankaanpään keskustasta. Maatilan emännäksi tulossa hieman yllätti se, kuinka laajasti tilassa on vastuuta.

Maitotilat Satakunnassa

  • Satakunnassa on 171 maitotilaa, Nykytiloista 126 on alle 50 lehmän tiloja.

  • Satakuntalaisella maitotilalla on keskimäärin 45 lypsylehmää

  • Eniten maitotiloja on Kankaanpäässä, jossa niitä on 28. Vähiten on Harjavallassa, jossa niitä ei ole enää yhtäkään.

  • Vuonna 2021 Satakunnassa oli 6 542 lypsylehmää, kun vuonna 2000 niitä oli 11 927.

  • Enemmistö satakuntalaisista lypsylehmistä on ollut yli 50 lehmän tiloilla vuodesta 2020. Vuonna 2000 yli 50 lehmän tiloilla oli vain 1 prosentti lehmistä.

  • Valtaosa satakuntalaisista maatiloista sijaitsee Pohjois-Satakunnassa, Sillä EU-n maataloustukialueen raja kulkee Satakunnan halki noin Kankaanpään korkeudella. Pohjoisella tukialueella maidontuottaminen on pääsääntöisesti kannattavampaa, kuin eteläisellä.

Lähteinä käytetty Luonnonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen tilastoja, Ruokaviraston verkkosivuja ja Pro Agrian asiantuntija Jarkko Storbergin haastattelua.

Uutista päivitetty 4.7. kello 7.09: Korjattu otsikon seitsemäsosa viidesosaksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut