Anne-Mari Alitalo selätti masennuksen tekemällä taidetta - Satakunta - Satakunnan Kansa

Pensseli saa puhua – Anne-Mari Alitalo selätti masennuksen tekemällä taidetta

Anne-Mari Alitalon kollaasipohjille syntyy aina uusia kasvoja. Ovatko ne asiakaspalvelutyössä tavattuja ihmisiä?

1.2.2018 18:47

Vuosi 2012 oli noormarkkulaiselle Anne-Mari Alitalolle rankka. Takana olivat 2-vuotiset oppisopimusopinnot lähihoitajaksi. Sitten vanhimmalla pojalla Antilla diagnosoitiin syöpä. Äidistä tuli omaishoitaja. Tapahtui muutakin ikävää.

Antti onneksi päihitti sairauden ja Anne-Mari palasi töihin, sai haastavia työtehtäviä, mutta huomasi, ettei kaikki ollutkaan hyvin.

–2016 jättäydyin vapaalle, sillä tarvitsin hengähdystauon. Valtava väsymys ja riittämättömyyden tunne iskivät kroppaan ja tajuntaan. Selvisi, että kärsin uupumuksesta ja keskivaikeasta masennuksesta.

Jouluna 2016 Anne-Mari sai älykännykän ja innostui sillä kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä.

–Viime vuoden tammikuussa olin ystävän kanssa Helsingissä Yajoi Kusaman laajassa näyttelyssä. Oivalsimme, miten valtavan monimuotoisesti taidetta voi tehdä. Päätimme itsekin tehdä jotain konkreettista.

Yhtenä iltana Anne-Mari sitten tarttui pensseliin. Kouluaikojen jälkeen hän ei ollut kuvia tehnyt.

–Maalasin isolla pensselillä ja mustalla maalilla vetoja pohjalle, melkein silmät kiinni. Uusia kuvia alkoi syntyä voimalla ja vimmalla. Suurimmaksi osaksi työt esittivät kasvoja. Huomaan, että peilaan tuntemuksiani niiden kautta.

Anne-Mari Alitalon ensimmäinen työ lähti syntymällä isolla pensselillä ja mustalla maalilla, melkeinpä silmät kiinni.

Lääkitys ei ollut Anne-Mari Alitalon mielestä oikea tapa käydä hänen masennustaan vastaan. Kun pelkkä keskusteluapukaan ei tuonut tunnelin päässä pilkottavaa valoa lähemmäs, heräsi maalausinnostuksen myötä ajatus taideterapiasta.

Sitä oli tarjolla Satakunnan Syöpäyhdistyksessä.

–Järjestämme taideterapiaa syöpää sairastaville ja heidän läheisilleen, ainoana syöpäyhdistyksenä Suomessa. Lähetettä ei tarvita, kertoo ryhmätaideterapeutti Tommi Ojala.

Mahdollisia ovat niin yksilö- kuin ryhmäterapiakin. Satakunnan Syöpäyhdistyksen taideterapia on maksutonta.

–Perheet ovat tärkeä osa asiakkaista, Tommi Ojala sanoo.

Terapiaan voivat osallistua eri ikäiset lapsista vanhuksiin, ja se voi ulottua saattohoitoon asti.

Taideterapiassa syntyvä tuotos tarjoaa kolmannen osapuolen vuorovaikutussuhteeseen asiakkaan ja terapeutin lisäksi.

–Siten voi ulkoistaa asioita, Tommi Ojala toteaa.

Anne-Marille sopi yksilöterapia, jossa hän sai tuotua ulos pään sisässä olevia ajatuksiaan.

–Tähän juttuun oli tosi helppo tulla mukaan. Täällä on kaikki tarvikkeet, eikä mitään tarvinnut osata eikä missään tarvitse onnistua. Se on kauhean vapauttavaa ja on antanut hirveästi uskallusta ja itsevarmuutta.

Töissä näkyy joskus myös etnisiä vaikutteita.

Ikinä hän ei olisi uskonut, että vuoden kuluttua terapian aloittamisesta hänellä on oma taidenäyttely. Mukana ei ole varsinaisessa terapiassa syntyneitä maalauksia, mutta tarjontaa on silti ehtinyt syntyä enemmän kuin näytteille mahtuu.

–Olen luonut varsinaisen "facebookin" vuoden aikana.

Ehkä juuri terapian peruina työ ei pääty kuvaan, vaan kaikkiin kasvoihin liittyy oma pieni tarinansa. Niihin voi tutustua myös Anne-Mari Alitalon Amapaja-nimisellä Instagram-tilillä.

–Taiteen tekeminen jatkuu, vaikka terapia ainakin tältä osin olisi tässä, Anne-Mari Alitalo vakuuttaa.

Hän on järjestänyt jo kotona sopivaa työtilaa.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: