Pihlavan sahan suuren varastorakennuksen suunnittelijaksi paljastuu Olav Hammarström - Satakunta - Satakunnan Kansa

Alvar Aalto tai ei, Pihlavan jättiläinen ihastuttaa

Westasin toimitusjohtaja Pekka Kopra ihastelee katonharjasta suureen varastorakennukseen tulvivaa valoa.­

13.8.2017 12:00

Porin PIhlavanlahden rannalla on rakennus, joka mykistää jokaisen ohi veneilevän.

Yli kahdenkymmenen korkeuteen nousevaa Pihlavan sahan varastorakennusta, isosuulia, väitettiin aikoinaan Pohjoismaiden suurimmaksi varastorakennukseksi.

Isosuulin rinnalla tukkipinot tuntuvat pikkuruisilta.­

Pihlavan suuliin liittyy yksi suuri kysymysmerkki. Jo vuosia isosuulin suunnittelijaksi on väitetty suomalaisen arkkitehtuurin legendaa Alvar Aaltoa.

Aallon liittäminen rakennukseen ei sinänsä yllätä.

Pihlavan sahan omisti 1950-luvun alussa A. Ahlström Osakeyhtiö, jonka toimitusjohtaja ja hänen vaimonsa, Harry ja Maire Gullichsen olivat Aallon hyviä ystäviä. Samalla he tilasivat Aallolta useita töitä kuten Noormarkun Villa Mairean ja Kauttuan Terassitalon.

Isosuulin suunnittelijaa pohdittiin esimerkiksi Porin taidemuseon Alvar Aalto Satakunnassa -näyttelyssä vuonna 1998.

Alvar Aallon syntymän satavuotisjuhlavuoteen liittyvässä näyttelyssä todettiin, että varasto on kuulopuheiden mukaan Aallon suunnittelema, mutta kirjallisia todisteita asiasta ei ainakaan Museovirastolla ollut.

Kuka sen on sitten suunnitellut?

Vuonna 1875 perustetun Pihlavan sahan historiassa kääntyi uusi lehti syyskuussa 2013i, kun Westas Oy osti sahan A. Ahlströmiltä.

Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, että Westasin toimitusjohtaja Pekka Kopra joutuu turvautumaan A. Ahlströmin apuun isosuulin historiaa selvitellessä.

Vastauksen löytäminen ei ollut helppoa A. Ahlström Kiinteistöjen asiakkuuspäällikkö Tiina Rajalallekaan.

–Aika erikoisesta paikasta arkistostamme löysin varastoon liittyviä suunnitelmia. Ehkä siksi niitä ei ole aiemmin löytynyt. Niiden perusteella Alvar Aalto ei ole sitä piirtänyt, kertoo Rajala.

Rajalan löytämät piirrokset ovat kopioita alkuperäisten ollessa kadoksissa.

Kopioiden mukaan ensimmäisen luonnoksen varastosta teki arkkitehti Olav Hammarström (1906–2002) vuonna 1947. Seuraavalta vuodelta löytyi viisi insinööritoimisto Magnus Malmbergin ehdotelmaa.

–Molemmat miehet työskentelivät läheisessä yhteistyössä Alvar Aallon kanssa, mikä kenties selittää sen, että suulia pidetään Aallon työnä, pohtii Rajala.

Isosuulin valmistumisvuodesta on pari erilaista teoriaa. Pihlavan sahayhdyskunnasta mittavan historiikin vuonna 2008 kirjoittaneen Pentti Sjöblomin mukaan isosuuli valmistui vuonna 1950. Samaa päätteli myös Rajala arkistosta löytämänsä kuvan perusteella.

Pohjoismaiden suurimmaksi varastorakennukseksi kuvattu isosuuli on erittäin massiivinen: 115 metriä pitkä, 30 metriä leveä ja yli 22 metriä korkea.

Alkuaikoinaan varastoa kutsuttiin 3 000 standardin suuliksi eli sinne mahtui sahatavaraa noin 14 000 kuutiota.

–Se on silloin ollut kattoa myöten täynnä. Meillä on ollut maksimissaan varastossa puuta puolet tuosta määrästä. Silloin tosin käytettiin kattonosturia, kun taas me jätämme trukeille väylän, pohtii toimitusjohtaja Kopra.

Pihlavan saha oli vientisatama vuodet 1960–65. Ensimmäisenä Pihlavaan saapui hollantilainen m/s Procyon, joka lastattiin isosuulin omilla kraanoilla.­

Varaston katonrajassa oleva Koneen nosturi muistuttaakin ajalta, jolloin Pihlavassa oli oma vientisatama.

Osasyy päätökseen rakentaa varasto ihan Pihlavanlahden rannalle lienee siinä, että varaston nosturilla pystyi nostamaan sahatavaraniput suoraan laivan ruumaan.

Pihlavan vientisatamassa kävi vuosina 1960–65 yhteensä 98 laivaa Euroopasta, niin Länsi- kuin Itä-Saksasta.

Historiankirjat eivät kerro, miksi saha luopui satamatoiminnasta muutaman vuoden jälkeen.

–Ehkä paikka miellettiin hankalaksi, varsinkin kun laivat suurenivat ja Pihlavanlahden väylä on varsin matala, pohtii Kopra.

Samalla lailla mennyttä aikaa edustaa isosuulin toisella puolella yhä olevat kiskojen jäljet. Takavuosina suulista vietiin sahatavaraa maailmalle myös rautateitse, mutta siitäkin on jo vuosia.

Kaikkiaan suulin merkitys on Pihlavan sahalle pienentynyt. Ensinnäkin se sijaitsee hieman syrjässä sahatoiminnasta.

Toiseksi logistiikka on kehittynyt: sahatavaraa ei enää valmisteta varastoa varten vaan se pyritään toimittamaan ostajalleen mahdollisimman nopeasti.

Tiina Rajalan löytämässä suunnitelmassa arkkitehti Olav Hammarström esitti toiveenaan aaltopeltikaton, mikä myös toteutui.­

Vaikka aika on jo ajanut suurten varastorakennusten ohitse, on lahden rannalla jykevästi seisova isosuuli yhä vakuuttava ja persoonallinen näky ulospäin hieman kaartuvine ulkoseinineen.

Rakennus on yhä myös hyväkuntoinen. Sen toiseen päähän on jouduttu lisäämään maata suojaamaan joen korroosiolta. Rakennukseen valoa tuova katttolyhty kärsi joulukuun 2013 Seija-myrskyssä niin, että sen toista päätyä jouduttiin korjaamaan.

Jos isosuuli herättää kunnioitusta ulkoa päin katsellessa, kokee saman myös sisällä. Puurakennuksen levollisen ruskeat sävyt pääsevät esiin, kun valoa tulvii vain korkealta katonharjasta.

Pekka Kopra hivelee isosuulin käsin naulattuja puurakenteita.

–Tämä on hieno esimerkki taitavasta ja massiivisesta puurakentamisesta. Kun nykyään pidetään Lahden Sibelius-taloa loistoesimerkkinä puuarkkitehtuuriudesta, niin osattiin sitä ennenkin.

Isosuulin vieressä olevan kivilaiturin pituus on 50 metriä ja puulaiturin 47,5 metriä. Tukkijätkien aika päättyi sahalla 1982, kun viimeinen tukki nousi lajittelualtaalta transporttia pitkin sahaan.­

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?