Älä tee niin kuin minä tein vaan niin kuin minä neuvon! - Satakunta - Satakunnan Kansa

Älä tee niin kuin minä tein vaan niin kuin minä neuvon!

Kokemäkeläiset Tarja Limnell ja Juhani Kemppainen olivat saaneet Jazz-seuraksi Vantaalla asuvat lapsensa Joni Limnellin (vas.) ja Jenni Lehtosen.

14.7.2016 20:00

Pitäisikö ottaa reppu vai olkalaukku? Pitäisikö Arenalle tulla katsomaan vain sitä artistia, joka kiinnostaa vai pitäisikö sittenkin saapua jo hyvissä ajoin?

Pori Jazzien konkarikävijät paljastavat unohtumattomimmat elämyksensä ja neuvonsa tuleville festarisukupolville.

Tapio Kohtamäki, Timo Jylhä ja Henri Ollila olivat liikkeellä jazzien torstaipäivässä jo kolmantena vuonna peräkkäin. Jazzien lisäksi he ovat vierailleet myös Seinäjoen Provinssirockissa ja nuorina myös Ruisrockissa. Heidän mielestään jazzeilla kannattaa piknikeväiden ja musiikinkuuntelun lisäksi muistaa kohottaa katseensa ja tähyillä välillä tuttuja.

– Täällä on tullut vastaan sellaisia kivoja jälleennäkemisiä ja unohtumattomia kohtaamisia ihmisten kanssa. Ne muistaa melkein paremmin kuin muusikot tai keikat, ystävykset kertovat.

Aiemmin ystävysten lähtiessä festarireissulle heillä oli mukanaan paljon kaikenlaista tavaraa. Nykyään herrat ovat oivaltaneet, että vähemmän on enemmän. Myös ennakkosuunnitelmien teko kannattaa miesten mielestä unohtaa ja sen sijaan antaa askeleen viedä.

– Piirsin ja ympyröin aiemmin festivaalien oppaaseen reittejä mitä pitkin kulkea, että ennättäisin nähdä ja tehdä kaiken mitä halusin. Nyt sanoisin, että ei se kannata. Parempi on etukäteiskaavailuiden sijaan tutustua uusiin ihmisiin, jutella tuntemattomillekin ja avartaa mieltä, Tapio Kohtamäki kiteyttää.

Heini ja Sampo Kujala istuivat muutama vuosi sitten samoilla paikoilla Arenan rinteessä ja kuuntelivat rankkasateen läpi jazzin säveliä. Kujalat eivät uskaltaneet liikkua tuumaakaan, sillä pienikin liikahdus olisi saattanut avata jonkin pienen veden mentävän aukon sadevarusteista.

– Silloin istuttiin kuin tatit paikoillaan. Ja varmaan tateilta näytettiinkin kaikkien niiden varusteiden kanssa, Kujalat nauravat.

Säähän ja sen muutoksiin kannattaa siis pariskunnan mielestä aina varautua. Mutta ikimuistoisimmat hetket eivät kuitenkaan synny säiden armoilla olemisesta, vaan tunnelmasta. Siksi kannattaa olla ajoissa paikalla ja vallata hyvä paikka.

– Oltiin Paul Simonia kuuntelemassa silloin, kun tämä Arenan alue oli ihan uusi. Täällä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja paikka oli kuin ammuttu täyteen. Olo oli vähän kuin sillit suolassa, mutta hyvin mahduttiin sekaan ja uskomattoman hieno elämyshän se lopulta oli, hämeenlinnalaiset jazzailijat kertovat.

18-vuotiaista lähtien jazzeilla käyneet kokemäkeläiset Tarja Limnell ja Juhani Kemppainen ovat aina istuneet koivun alla viltillä. Tällä kertaa he olivat joutuneet luovuttamaan vakiopaikkansa nopeammalle viltin levittäjälle, mutta kauas tutusta puusta ei siltikään leiriä tarvinnut levittää.

Ikimuistoisimmat jazzjuhlat Limnell ja Kemppainen muistavat viettäneensä Santanan tahdissa. Lattarisävelet ja Santanan persoona valloittivat pariskunnan hetkessä.

– Se oli vain niin hieno hetki. Tunnelma oli uskomaton, Arena oli ääriään myöten täynnä ja Santana uskomattomassa vedossa. Sanoisin kaikille tuleville sukupolville, että nauttikaa olostanne ja ottakaa hyvää mieltä mukaan! pariskunta vinkkaa.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: