Käsityöoluesta tuli niin suuri villitys, että graafikoitakin on tarvittu armeijallinen: Näin ammattilaiset arvioivat etikettejä, joista osa on jo kuin taideteoksia

Oluttölkkien etiketit ovat muuttuneet taideteoksiksi, mutta onnistuvatko ne tehtävässään? Graafiset suunnittelijat Marina Veziko ja Jussi Karjalainen arvioivat 13 kotimaisen pienpanimo-oluen etiketit.

Graafiset suunnittelijat Marina Veziko ja Jussi Karjalainen (takana) tapasivat Karjalaisen työhuoneella Helsingin Kalliossa ja arvioivat liudan olutetikettejä.

25.6. 16:28

Pöydällä seisoo 10 tölkkiä ja kolme pulloa olutta. Vieressä sohvalla istuu kaksi helsinkiläistä huippugraafikkoa, Marina Veziko ja Jussi Karjalainen. He puhkuvat intoa päästä käsiksi kaljoihin.

Mutta mitään ei korkata. Veziko ja Karjalainen ovat saapuneet Karjalaisen työhuoneelle Helsingin Kallioon arvioidakseen kotimaisten pienpanimo-oluitten etikettejä.

Pyysimme heitä toimeen, koska kauppojen oluthyllyt ovat muuttuneet suomalaisen designin näyttelyksi. Marketissa tervehtivät kymmenet erilaiset pale alet, hapanoluet, lagerit ja porterit. Niiden etiketit kutkuttelevat samoja hipsterisormia kuin äänilevyjen kannet silloin, kun levykauppoja vielä oli enemmän kuin kourallinen.

Graafikoita käsityöolutvillitys on työllistänyt pienen armeijan verran. Heidän tehtävänsä ei ole helppo. Etiketin pitäisi viestiä sisällöstä, miellyttää silmää ja erottua kilpailijoista houkutellakseen ostajaa.

Marina Veziko (s. 1988) on graafinen suunnittelija ja AD, erikoisalanaan brändäys. Hän suunnittelee logoja, pakkauksia, typografiaa ja kuvausta. Asiakkaiden joukossa on muun muassa puutarhakalusteita, kvanttitietokoneita ja kulttuurisäätiö. Nyt hän työstää amerikkalaisen vaippa-startupin brändäystä.

Viime vuonna Veziko palkittiin vuoden graafikkona.

Veziko sanoo toivovansa kotimaisilta pienpanimoilta rohkeutta, vaikka ymmärtääkin pienen markkina-alueen rajoitukset.

Hän kehuu Apple-yhtiötä, joka ei kysele kuluttajalta, millaisia laitteita nämä haluavat, vaan keksii itse ominaisuudet, joita kuluttajat voisivat haluta. Olutmaailman vastine Applelle on Vezikon mielestä ruotsalaispanimo Omnipollo, joka uskaltaa painaa etikettiinsä pelkkää kuvitusta, ei tekstiä ensinkään.

Jussi Karjalainen tunnetaan mm. Oneiron-romaanin kannen tekijänä. Marina Veziko suunnittelee brändien ilmeitä.

Jussi Karjalainen (s. 1975) tunnetaan esimerkiksi Finlandia-palkitun Oneiron-romaanin kannen tekijänä. Kirjankansien lisäksi hän suunnittelee levynkansia, t-paitoja, julisteita ja kuvituksia.

Parhaillaan Karjalainen valmistelee retrospektiivistä näyttelyä Savonlinnan Riihisaaren museoon sekä kirjaa töistään.

Karjalainen on suunnitellut ilmeen myös espoolaiselle Lumi-pienpanimo-oluelle. Lumi ei ole mukana tässä katselmuksessa.

etikettitesTin oluet valitsi tämän jutun kirjoittaja Helsingin Arabianrannan K-Supermarketista ja Alkosta. Kriteereinä olivat saatavuus ja tunnettuus sekä hieman myös maantieteellinen hajonta.

Pienpanimot.fi-sivuston mukaan Suomessa on 125 pienpanimoa, joten monta hyvää ja kaunista yksilöä jäi testin ulkopuolelle.

Parasta ei haeta, vaan etikettejä arvioidaan kuin mitä tahansa taideteoksia kierroksella galleriassa.

Eniten kehuja keräsivät erään porilaisen, espoolaisen ja helsinkiläisen panimon testissä syynätyt tuotteet.

”Voisi olla biolimonadi”

Incredible Pale Ale, Stadin Panimo, Helsinki

Etiketin suunnittelija: Rami Laine

Marina Veziko: Tuttu tuote ja tunnistettava etiketti, mutta siitä tulee mieleen, että ollaan ei-pienpanimo. Geneerinen ja turvallinen.

Jussi Karjalainen: Koen ilmeen vakavana, vaikka on pyrkimys pirteyteen. Estetiikka voisi kuulua hiustenhoitotuotteelle tai berliiniläiselle artesaani-biolimonadille: ei niin syntinen ja sokerinen, sisältää vitamiineja.

Veziko: Ollaanko värikkäitä vai minimalistisia? Haluaisin, että siinä näkyisi enemmän tuo nimessä lupailtu incredible!

Karjalainen: Aika varovaista ja kliinistä. Ei estä ketään ostamasta. Tiedän itsekin, että tuote on toimiva.

”Tosi selkeä ja minimalistinen”

Lemon Liquorice Sour, CoolHead, Helsinki

Etiketin suunnittelija: Oskari Sarkima

Jussi Karjalainen: CoolHead on koodannut tölkkinsä väreillä. Moderneissa tölkeissä tätä näkee vaikkapa Kööpenhaminassa.

Marina Veziko: Tosi selkeä ja minimalistinen. Maku edellä. Voi melkein maistaa sitruunan katsomalla etikettiä. Tosi turvallinen mutta ehkä ei olekaan tarkoituksenmukaista revitellä.

Veziko:Voisin kuvitella, että nämä erottuvat kaupan hyllyllä kivana värisuorana. Mutta odottaisin CoolHead-nimiseltä brändiltä joko villimpää tai täysin minimalistisen coolia ulkoasua. Voisin silti ostaa.

Karjalainen: Aika varovainen kuitenkin. Toisaalta on kansan maku ja graafisen suunnittelijan maku. Parhaimmillaan ne kohtaavat!

”Viitteitä abstraktiin maalaukseen”

Running With Crayons Session Neipa, Etko, Helsinki

Etiketin suunnittelija: Jere Paajanen

Marina Veziko: Nyt on vähän kreisimpää! Tykkään tuntumasta. Tuotteen nimi on tarinallisempi ja keskustelee etiketin kanssa. Logo on piilossa eikä se ole pääelementti. Etiketissä on tutkittavaa ja ahaa-elämys.

Jussi Karjalainen: Ihana nimi! Ei edusta perinteistä. Viitteitä geometriseen abstraktiin maalaustaiteeseen.

Veziko: Kaupan hyllyllä tämä herättää mielenkiinnon. Ei mitään hajua, miltä maistuu, mutta kokeillaan!

Jussi Karjalainen: Juhlava, koska näyttää liitupiirroksen lisäksi lentävältä serpentiiniltä. Toimi hyvin nimen kanssa.

”Muistuttaa urheilujuomaa”

Atlantic Lobster Neipa, Fat Lizard, Espoo

Etiketin suunnittelija: Topi Kairenius

Marina Veziko: Fat” Lizard menee aina logo edellä. Mutta mikä tuote on mikäkin? Ne eivät erotu toisistaan.

Jussi Karjalainen: Minulla on ongelma Fat Lizardin estetiikan kanssa. Tulee mieleen urheilujuoma.

Veziko: Etiketissä on paljon meneillään. Luonteikas fontti, hummerikuvitus… en ole varma mihin tarttua. On ehkä vähän liiankin runsas.

Veziko:Normikuluttaja, joka ei ole graafikko, varmaan tykkää. Ilmeisesti ei ole ongelma, että nämä kaikki näyttää samalta.

Karjalainen: Etiketinnyppijöiden unelmatölkki. Oma tölkkiprintti olutkohtaisen etiketin alla on hieno lisä ja tuo mukaan suuren panimon tuntua. Hyvin tunnistettava.

”Röyhkeän ja törkeän välimaastossa”

Neo-Elektro Neipa, Salama Brewing, Espoo

Etiketin suunnittelija: Ville Saarikoski

Marina Veziko: Suolikuosi?

Jussi Karjalainen: Sopii makkarajuhlaan?

Veziko: Kyllähän tällainen aina herättää mielenkiinnon. Takaosan tekstiin on laitettu ajatusta. Olisiko sitä voinut tuoda esiin isommin?

Karjalainen: On sekä kirkkaat metallivärit että väriliuku, ei paha. Pientä typografista viimeistelyä puuttuu. Logo ja tuotteen nimi ovat tekstityyppeinä eri maata.

Veziko: Näkisin, että voisin kaupassa tarttua ja ostaa.

Karjalainen: Silmiinpistävin tekstityyppi on kasaria, röyhkeän ja törkeän välimaastossa. Se jää mieleen.

”Kultaisen noutajan kiltteyttä”

West Coast Ipa, Maku Brewing, Tuusula

Etiketin suunnittelija: Marjo Noukka

Jussi Karjalainen: Pirkka-tuote?

Marina Veziko: Hehehe! Mistähän tätä lähtisi lähestymään. Hiljaista tuli.

Karjalainen: Omituista kultaisen noutajan kiltteyttä. On suurkaupunkimaisema, joku ottaa aurinkoa.

Veziko: On haettu Amerikka-juttua, mutta onko sitä tarpeeksi.

Karjalainen: M

Veziko:Hierarkia logon ja tuotetekstien välillä on liian samanarvoinen.

Karjalainen: Viivapiirroksista tulee mieleen isojen kauppaketjujen mainokset. Suunnittelussa on tavoiteltu inhimillistä ja käsin tehtyä artesaanitunnelmaa. Tällainen on viime vuosina kuitenkin valunut kaduilta markettikyltteihin.

Veziko: Näyttää vähän kuvapankkikuvitukselta. Jos brändissä lähdetään täysin kuvituspainotteiselle linjalle, olisi tärkeää, että tyyli on selkeästi omanlaisensa ja erottuva kuten vaikkapa Olarilla. Kiinnittääköhän tämä kaupan hyllyssä huomiota? Vaikutelma kielii edullisuudesta.

”Premium-fiilis, kuin saaristossa”

Kuningatar Sour, Malmgårdin Panimo, Loviisa

Etiketin suunnittelija: Mika Wist

Marina Veziko: Ihan kuin jossain saaristossa oltaisiin. Viereen sopisi tilli-lohi-saaristolaisleipä. Tosi hierottu etiketti ja selkeästi aivan eri linjaa kuin muilla. Ei pienpanimoille tyypilliseen tapaan kotikutoinen vaan arvokkaan oloinen.

Karjalainen: Kultainen foliointi logossa tuo mieleen kuohuviinietiketin.

Veziko: Tyylipuhdas suoritus, luottaa väriin. Malmgårdilla on myös lasipulloja, joissa on ylellisen tuntuinen paperietiketti. Muistikuva lasipullosta kohottaa myös tölkin premium-liigaan.

Karjalainen: Nimi tuo Malmgårdille juuri sitä premium-fiilistä. Kannattaa miettiä, minkä nimen panimolle valitsee.

”Humalan tähkä kohtaa jugendin”

Cascade Lager, Pyynikin Brewing Company, Tampere

Etiketin suunnittelija: Magnus Hofslagare

Marina Veziko: Olisiko tämä enemmän klassiseen suuntaan.

Jussi Karjalainen: Humalan tähkä kohtaa jugendin. Kuva on kuin värillinen lyijylasi kirkossa. Minun mielestäni tämä toimii. Onnistuu olemaan samalla hyvin tunnistettava ja ripauksen leikkisämpi kuin isot panimot.

Veziko: Fonteissakin on vähän jugend-meininkiä, takaosan pikkuteksteissä. Etuosan on tuotenimi on puolestaan moderni ja vähän pliisukin.

Karjalainen: Cascade Lager -fontti on vähän ”lätkä”, mutta Tampereella pitää olla lätkää. Mutta tulisiko panimon ja oluen nimi olla erikokoiset? Tölkki erottuu kaupassa, on kaupallisimmasta päästä näistä.

Veziko: Ei herätä suuria tunteita tai mielikuvia makumaailmasta.

”Roolipelaajien kaljaa”

Inki Ginger Pale Ale, Hiisi, Jyväskylä

Etiketin suunnittelija: Simo Heikkinen

Marina Veziko: Ei puhuttele minua, mutta koherentti kokonaisuus. Tietty maailma on saatu mukaan.

Jussi Karjalainen: Vahvoja maltaisia ja saunan sävyjä värimaailmassa. Pitäisikö sanoa tunkkaisia. Mieleen tulee oman oluen panemisen pioneeriporukoiden suunnittelemat etiketit 10–15 vuoden takaa. Typografista sekavuutta, on kirjoituskonefonttiakin.

Veziko: Ehkä vanhahtava tyyli on tämän juttu, Kalevala-meininki. Kirjoituskonefontti tässä kontekstissa on tosiaan erittäin hämmentävä valinta.

Karjalainen: Ihan symppis. Laitettu etikettiin sitä, mistä itse tykätään. Tulee olo, että tummaa olutta, en ostaisi hellepäivänä. Jos se onkin helleolut, jäisi ostamatta. Viesti on väärä suhteessa sisältöön.

Veziko: Olisiko tarkoitettu metallimusiikin kuuntelijoille?

Karjalainen: Tai fantasiakirjallisuuden ystäville. Roolipelaajien kaljaa.

”On ainakin selkeää viestintää”

Pienet Helles, Tornion Panimo

Etiketin suunnittelija: Paavo Ceder

Jussi Karjalainen: On ainakin selkeää viestintää. Ehkä vähän geneerinen, mutta hommat on hallussa. Tuntuu tässä joukossa raikkaalta, mutta ei ehkä mieleenpainuva tai sykähdyttävä. Hieman pitää miettiä viittaako "pienet” panimon vai oluen nimeen.

Veziko: Pienet-sana on tosi isolla, olisiko tarkoituksella? Tavallaan hauska juttu, mutta istuuko kokonaisuuteen, joka ei ole kauhean humoristinen. Olen hieman allerginen viivattomalle tavutustyylille. Toivottavasti trendi menee pian ohi.

Karjalainen: Tuleeko etäisesti mieleen Lapin Kulta? Näistä oluista tämän voi todennäköisimmin nähdä peruskuluttajan kädessä kesämökin laiturilla.

Kolme eniten kehuja saanutta olutta:

”Mieleenpainuvin, koska niin outo”

Puisto Session Ipa, Vallilan Panimo, Helsinki

Etiketin suunnittelija: Markus Koistinen

Marina Veziko: Tämä on kiinnostava: vain kuva. Kun ottaa tällaisen linjan, että on taideteos, voi tehdä mitä vain. Ei ole mitään sääntöjä. Logo on takana, mutta kaupassa tämän saattaa tunnistaa jo etupuolelta. Tykkään.

Jussi Karjalainen: Kyllä, taiteellinen. Etiketistä on tehty taidegalleria. Korkin väri on mietitty.

Veziko: Korkki on niin sanottu premium-elementti. Takaosassa on puiston kuvakin. Tuntuuko, että alleviivataan, kun oluen nimikin on puisto?

Karjalainen: Tekisi mieli jättää puistokuva pois. Abstrakti olisi kivempi. Ehkä kuva on lukukyvyttömille. Etiketti ei sinällään hirveän puistomainen.

Veziko: Mieleenpainuvin näistä, koska on niin outo.

Karjalainen: Panimon visuaalinen linja on pirteän töykeä.

”Musta tölkki on kuin spraykannu”

Play at 45 rpm Neipa, Olarin Panimo, Espoo

Etiketin suunnittelija: Mikko Hiltunen

Jussi Karjalainen: Mikäs Olarin etikettien yleislinja on?

Marina Veziko: Eikö se ole tämä, aika spesifi: suomiräppi- ja Olari-juttu. Tavallaan tosi ihailtavaa, että on uskallettu lähteä niche-linjalle.

Jussi Karjalainen: Ysäri-Jyrki-meininkiä, graffitia ja popkulttuuria. Runsautta ja levottomuutta esillä hallitummin kuin Fat Lizardissa. Tässäkin tapahtuu paljon, mutta ei silti kaikkia maailman asioita samalla kertaa.

Veziko: Tässä elementit on tarkkaan mietittyjä. Musta tölkki eli etiketin tausta rauhoittaa.

Karjalainen: Musta tölkki voisi olla spraykannu. Grafiikka varmasti myös rajaa yleisöä.

Karjalainen:Tyylipuhdas suoritus. On valittu tyyli ja pysytty siinä.

”Leikkisä, mutta onnistuneen kaupallinen”

CCCC Neipa, Beer Hunter’s, Pori

Etiketin suunnittelija: Timo Klemola

Marina Veziko: On rohkeasti uskallettu ottaa tila haltuun. Oikein tunnen kielellä hedelmäisyyden. Välittää makuelämyksen selkeimmin näistä.

Jussi Karjalainen: Toteavan asiallinen tekstityyppi.

Veziko: Logo on tunnistettava ja uppoaa kivasti etikettiin. Kokonaisuus ei samalla tavalla taiteellinen kuin vaikkapa Vallilan etiketti. Pidin siitä, että tässä etiketissä on luovuttu salmiakkiruudusta, jota Mufloni yleensä käyttää.

Karjalainen: Samaan aikaan leikkisä mutta klassinen ja onnistuneen kaupallinen. Ei hullumpi, harmoninen. Jännä väripaletti oluttölkiksi: murrettuja, maitomaisia sävyjä. Henkii tätä päivää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut