Porilaine

Veera Forsbackan kolumni: Täydellisen epätäydellinen äiti

Veera ForsbackaPori

Järjestin taannoin erään tilaisuuden. Kyseessä oli 25 henkilön ryhmä ruuhkavuosiaan eläviä uraäitejä, joilla kaikilla on 1-4 lasta – aviomies mukaan luettuna, ja jokaisella lapsella 1-4 harrastusta.

Lisäksi kaikille äideille on lastensa toiveesta hankittu harrastukseksi koira, kissa, kani, marsu, gerbiili tai joku muu karvainen nelijalkainen – aviomies tästä pois luettuna.

Tapaamisesta oli sovittu reilu kaksi kuukautta aiemmin. Tilaisuuteen ilmoittautui 15.

Tapaamispäivän aamuna Facebook-ryhmän sivuille ilmestyi pahoitteluviesti. Eräs äiti oli huomannut kalenteristaan, että lapsella on samana iltana päiväkodissa Suomen 100-vuotisjuhla. Ymmärrettävää äiti-ihmisen hajamielisyyttä.

Ei aikaakaan, kun toinen äiti viesti samaa. Ja kolmas. Ja neljäs. Tätä on näemmä liikkeellä, ajattelin. Pian eräs äiti kysy, että ”Ovatko ne päiväkodin juhlat siis TÄNÄÄN?!" Olin havaitsevinani lievää paniikkia.

Viimeinen kommentoija reagoi kuin täiepidemiaan konsanaan: jos muidenkin mukuloilla on, niin varmaan heilläkin sitten on. En osannut olla tilanteesta pahoillani, kun ryntäsin tarkastamaan taaperoikäisten Wilmasta, että missä ihmeessä minun pitäisi illalla olla.

Päädyimme lopulta seitsemän osallistujan voimin kokoustamaan ja pohtimaan arkemme kaaosta. Oli helpottavaa kuulla, miten kukaan muukaan ei muista, koska lapsella on päiväkodissa lelupäivä, retkipäivä, leipomispäivä, itsenäisyyspäivä tai ihan-mikä-vaan-teemapäivä, mihin kuuluisi viedä mukanaan ylimääräistä rekvisiittaa, tonttulakki tai joku härpäke.

Tai että miten naamiaispäivänä eräs äiti oli kylmä hiki ohimoilla kääntänyt eteisessä kaikki lapsensa vaatteet nurinperin ja sanonut ”Tadaa! Sinä olet takaperinmies”. Ja seuraavana vuonna sama äiti oli kävellyt suoraan vessaan ja tehnyt lapsestaan vessapaperimuumion.

Tai miten itse loikin syyskuisena aamuna korkokengissä pitkin pihaa keräämässä talteen syksyn antimia päiväkodin satokausipäivään. Eivät muuten olleet taaperot maistelleet ennen pihlajanmarjoja, käpyjä tai tammenterhoja.

Naapurin äiti oli sentään karvan verran fiksumpi ja löi tiskiin hedelmäpussillisen kaupan omenoita. 2,97 euroa. Kerrassaan nerokasta.

Olin aiemmin syksyllä psykoterapeutti Maaret Kallion luennolla, jossa hän kertoi, miten vanhemmat ovat lapsillensa malli aikuisuudesta. Me siis luomme heille mielikuvan siitä, millaista aikuisuus on.

Onko se loputonta kiirettä, raskaita työpäiviä, asioiden murehtimista ja jatkuvaa riitelyä. Vai onko se sittenkin hauskaa ja rentoa, päätännän vapautta, elämästä nauttimista ja hassuttelua, arjen myrskyissä luovimista.

Onko siis tärkeämpää antaa lapsille mielikuva virheettömästä aikuisesta, joka on loppuun palanut ylisuorittaja vai sittenkin opettaa, että on ihan ok joskus mokata, kunhan vain yrittää parhaansa? Täydellisen äidin muuten tunnistaa siitä, että hän kävelee aamulla työpaikalle sinisissä kenkien suojapusseissa.


Kommentit (1)

  • Mamma

    Kiitos Veera jälleen kerran osuvasta kolumnistasi! Näitä on ilo lukea 🙂

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös