Veera Forsbackan kolumni: Järviset vai Peltoset?

Veera Forsbackan kolumni: Järviset vai Peltoset?
Veera ForsbackaPori

Kenkäise kunnolla, isä komentaa. Potkin pientä jalkaani vimmalla kohti suksen siteen rautaista muottia ja koitan saada täydellisen osuman. Ohi menee, taas. Ja taas. Tai jää liian taakse ja on löysässä.

Jalassani on ruskeat nahkasaappaat. Tappelin niistä hetki sitten äidin kanssa. Ne ovat ihan kamalan rumat ja kakan väriset mutta sopivat parhaiten suksien rautasiteisiin.

Pikkuisen kyllä harmittaa hiihtää kakkakengissä. No ei kai niitä kukaan ladulla näe. Tykkään enemmän mintunvihreistä toppalenkkareistani.

Tänään olemme päättäneet hiihtää naapurin lasten Millan ja Kostin kanssa. Isä on tampannut Vuorenmaan Arton peltoon ladun. Se lähtee postilaatikolta, ohittaa meidän kaikkien talot, Arton kuusiaidan ja puuvajan ja palaa pajupuskapöheikön kautta takaisin postilaatikolle.

Jännittävin osio on kahden peltopalastan välissä olevan ojan pohjan kautta koukkaava alamäki. Se tulee kahdesti, meno ja tulomatkalla.

Kyllä taitaa olla matkaa ainakin kilometri. Huurteiset koiranputket törröttävät ladun varrella. Jäniksen papanoiden kohdalla suksi tökkää aina vähän.

Isä seisoo suksen nirkon päällä ja sanoo, että jos ei nyt osu niin sitten saa jäädä hiihtämättä. Parahdan ääneen ja kuin ihmeen kaupalla saapas jässähtää täydellisesti kiinni siteen hampaisiin.

Paksu rautavieteri vedetään kengän kannan yli. Sitten siteen etupäästä pyöritetään ruuvia ja vieterin kiristyttyä jämäkästi kengän kantaan kiinni, painetaan etupuolen kahva alas. Voitelua ei tarvita, sillä suksen pohjassa on hammastus mikä haukkaa latuun. Kädet pujotetaan pyöreäsompaisiin sauvoihin. Niistä jää lumeen kaunis tähtikuvio.

Suksissani lukee sinipunaisin sävyin Järvinen. Näillä on varmaan tarkoitus hiihtää järven jäällä. Millalla lukee Peltonen. Hänen suksensa sopivat paremmin tähän peltohiihtoon.

Hiihtäminen on hurjan kivaa puuhaa vaikka aika hikistä semmoista. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lumi kimmeltää ladun pinnassa. Pakkanen nappaa poskiin ja punaa ne puraisuillaan.

Leikimme olympialaisia ja minä olen Marjo Matikainen. Milla on Marja-Liisa Kirvesniemi ja Kosti on Harri Kirvesniemi. Välillä pyyhkäistään räkää hihaan ja huudetaan, että havuja perkele. Niin ne kuulemma sanoo ihan oikeissa hiihtokisoissa.

Tammikuu on uusien alkujen aikaa. Kuntosalit pullistelevat hyllyviä trikoopyllyjä ja proteiinijauhe tekee kauppansa. Into hiipuu nopeasti, viimeistään helmikuun loppupuolella.

Mitä jos tänä vuonna ottaisitkin liikunnan ilon ja ulkoilun kannalta? Jos kadotettujen kilojen sijaan tavoitteena olisivatkin punaiset posket ja hikinen pipo? Lupaa itsellesi, että ennen kesää löydät jäätyneitä papanoita, teet lumienkeleitä ja pyyhkäiset räkää toppatakin hihaan.

On muuten penteleen vaikeaa toteuttaa kotisohvalta.

Oikaisu: Marja-Liisa Kirvesniemen nimi korjattu oikeaan muotoon klo 9.20.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös