Porilaine

Tuulikki Kiilon ystävät ihmettelevät, miten tällä voi olla kotonaan moderneja tavaroita

Rakennuskulttuuritalo Toivon intendentin näpit syyhyävät päästä kokoamaan uutta, Porilaine-nimistä näyttelyä.

Hanna Laasanen
Tuulikki Kiilon ystävät ihmettelevät, miten tällä voi olla kotonaan moderneja tavaroita

Tuulikki Kiilo alkaa valmistella Porilaine-nimistä näyttelyä Satakunnan Museoon.

Marja-Kristiina VainelaPori

Hei Tuulikki, mitä kuuluu?

–Kiirettä kuuluu! Satakunnan Museossa avautuu maaliskuussa uusi perusnäyttely, ja koko museon väki on valjastettu niihin töihin. Mekin täältä Toivosta käymme auttamassa siellä aina kuin vain voimme.

–Perusnäyttelyn avautumisen jälkeen on ehkä aikaa paneutua seuraavaan näyttelyyn, josta olen oikein innoissani. Näyttelyn nimi on Porilaine, ja se on näillä näkymin avautumassa Satakunnan Museoon ensi vuoden syksyllä.

–Sain idean näyttelyyn käydessäni Kööpenhaminan kaupunginmuseossa. Siellä heräsin ajatukseen, että joka ikinen kaupunkilainen on "invandrare", tulokas. Poriinkin on aina tultu jostain muualta, maaseudulta, muista kaupungeista, ulkomailtakin. Esimerkiksi 1800-luvulla Pori oli hyvin kansainvälinen paikka, kaduilla kuuli monia eri kieliä.

–Kautta aikojen tulokkaisiin on suhtauduttu epäluuloisesti. Kun Göteborgiin muutti 1900-luvun puolivälin paikkeilla paljon suomalaisia töihin, siellä vaadittiin joissain puheenvuoroissa tarkkaa seulontaa, jotta maahan muuttamaan saadaan vain kunnon väkeä eikä rupusakkia. Vastaavia kommentteja kuulee nykyäänkin, sillä ihminen näyttää pysyvän samanlaisena vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen. Vieraan pelko istuu lujassa.

Porilaine-näyttelyn teemat ovat vielä päättämättä, mutta siinä voisi pohtia esimerkiksi sitä, mitä on kaupunkilaisuus ja porilaisuus. Koska voi sanoa olevansa porilainen, mitkä ovat porilaisuuden ikonit? Näitä asioita on tarkoitus selvittää myös haastatteluilla.

Oletko itse ihan porilainen?

–Kyllä olen. Vanhempani olivat alun perin Pomarkusta, mutta he muuttivat nuorina Poriin. Minä synnyin Noormarkun sairaalassa juhannuksena 1960. Vanhemmat olivat Pomarkussa mökillä juhannuksen vietossa, eikä synnytyksen käynnistyttyä ehditty enää Poriin asti.

–Porissa asuimme ensin Musassa vinttikamarissa, sitten Vanhallakoivistolla. Tiukan säästämisen jälkeen muutimme 1963 Koivulan uusiin kerrostaloihin ja sieltä uuden säästämisurakan jälkeen Sampolaan omakotitaloon.

–Olin viimeistä ikäluokkaa, jonka tytöt kävivät tyttölyseossa kuusivuotisen oppikoulun. Pojille riitti vain viisi vuotta oppikoulussa. Ajateltiin, että tytöt tarvitsevat enemmän aikaa oppiakseen... Ylioppilaskirjoitusten jälkeen haaveilen arabian kielen opinnoista, mutta kesätöissä Ruotsissa oli niin hauskaa, etten malttanut lukea riittävästi pääsykokeisiin. Pääsin seuraavana vuonna opiskelemaan kansatiedettä Turkuun.

Olet tunnettu vanhojen rakennusten puolestapuhujana. Miten rakkautesi vanhoihin taloihin syntyi?

–En oikeastaan itsekään tiedä. En asunut lapsena koskaan vanhassa talossa, vaan muutimme aina uuteen. Olen kuitenkin saanut työskennellä vanhojen talojen ja esineiden parissa, ja työ on saanut minut kiinnostumaan aiheesta entistä syvemmin.

–Asun mieheni kanssa 1858 rakennetussa talossa. Meillä on myös paljon vanhoja huonekaluja. Emme ole hankkineet niitä siksi, että ne olisivat meistä erityisen "hienoja", vaan siksi, että ne ovat todistetusti kestäviä ja laadukkaita. Pyrin muutenkin ekologisesti kestävään elämäntapaan: hankin laatua, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti ostaa uutta. Ihan kokonaan tätä päämääräni ei toteudu vaateostoksilla!

–Ystävänikin joskus ihmettelevät, miksi meillä on esimerkiksi moderneja Alessin teepannuja. Ei meillä kaikki ole vanhaa, ja vanhoissa taloissa asuu yleisestikin ihan moderneja ihmisiä.

–Ja vaikka minä vanhasta pidänkin, lempimusiikkiani ei ole esimerkiksi kansanmusiikki. Minun nuoruudessa tuli punk. Se kolahti, vaikkei minusta punkkaria tullutkaan. Edelleenkin varhainen Suomi-punk, vaikkapa Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa! saa hyvälle tuulelle.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös