Porilaine

"Sanoisin, että tämä on kuin aviovaimo, jolla on ihan oma luonteensa, eikä se luonne yleensä ole ihan helppo" – Vanhojen autojen omistajat tapaavat toisiaan maanantaisin "luuparkissa"

Joonas Salli
"Sanoisin, että tämä on kuin aviovaimo, jolla on ihan oma luonteensa, eikä se luonne yleensä ole ihan helppo" – Vanhojen autojen omistajat tapaavat toisiaan maanantaisin "luuparkissa"

Jani Tynkky ja Kaliforniasta asti Suomeen tuotu surffineiti vuosimallia 1946 ovat molemmat samanluonteisia. "Kyllä tällä on hyvä ja lämmin sydän. Ihan niin kuin omistajallaankin", vakuuttaa Tynkky nojatessaan Buick Super Sedanettensa kylkeen.

Eeva Järvenpää

Kertalaakista.

Kalifornian tyttö syttyy heti. Vaikka sää onkin sateinen, aurinkolaakson neito hyrisee koko suoran kahdeksikon voimalla tyytyväisyyttään. Kehräys ei jätä juuri mitään pelkän arvailun varaan: koko hytti jyrisee kun innostus kasvaa ja kierrokset nousevat.

Vasta viitisen vuotta Suomessa asunut kaunokainen käytti viime talven ehostautumiseen: pakkelit uusittiin ja ihohuokosia puhdistettiin.

Kertalaakista onnistui sen jälkeen eräs toinenkin juttu. Nimittäin katsastus.

–Hioin tämän peltipuhtaaksi kokonaan ja maalasin uudelleen. Ajattelin, että otan sen sellaisena treeninä että muistuu sitten taas mieleen millaista hommaa se nyt olikaan, kun hiotaan oikein kunnolla. Mutta nyt voin sanoa, että kyllä muistui mieleen ihan riittävän elävästi ne puolet, että en halua ihan heti uudelleen alkaa, huokaisee Amerikan leidin omistaja Jani Tynkky.

Tynkyn neito ei onneksi ole mustasukkaista lajia. Tynkyllä on nimittäin parikymmentä muutakin projektia vanhoista autoista vanhoihin moottoripyöriin. Osa on jo aloitettu ja osa vasta odottaa vuoroaan. Hänen keskittymistään on nyt vaatinut talon rakennustyö.

–Minulla on kimppaverstas ja kotona tietysti toinen autotalli. Sanon sitä toimistoksi. Kuulostaa paljon paremmalta, kun ilmoittaa, että mää lähden nyt toimistolle. Eli menee oikeasti autotalliin romujen kimppuun jotakin olematonta sinne viilaamaan, kertoo Tynkky nauraen.

Satakunnan mobilistit kokoontuvat joka maanantai Käppärän hautausmaan parkkipaikalla eli tuttavallisemmin luuparkissa. Jokainen auto on tervetullut näytille, kunhan sillä vain on ikää edes jonkin verran.

Ja omistajalla vastustuskykyä houkutuksille.

Joonas Salli
Jussi Heervä on onnellinen Volvon omistaja. Yli 190 senttiä pitkä Heervä joutuu laskostamaan itsensä ratin ja penkin väliin aina matkaan lähtiessään. Jos hän jotakin toivoisi, niin yhden pykälän lisää säätövaraa penkkiin.

Jussi Heervä on onnellinen Volvon omistaja. Yli 190 senttiä pitkä Heervä joutuu laskostamaan itsensä ratin ja penkin väliin aina matkaan lähtiessään. Jos hän jotakin toivoisi, niin yhden pykälän lisää säätövaraa penkkiin.

Helmenvärisen Volvo Amazonin omistajaa Jussi Heervää nimittäin polttelisi parkkipaikan toinen kaunotar, tumma ja sielukas Pyhimys-Volvo. Mutta omasta lapsuudesta tuttu Amazon on ollut toistaiseksi tarpeeksi. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä elämä vielä tuo talliin.

–Ihmisellä pitää olla jokin höyrähdys ja tämä on minun. Uskon, että jos Luoja haluaa, että minusta tulee Pyhimyksen omistaja niin sellainen sopiva ajaa vastaan joskus jollakin sopivalla hetkellä, Heervä virnistää.

Heervän oma Amazon on nimeltään Gunnar. Vaimon mielestä perheeseen hankitulla museoautolla piti olla nimi, ja paineen alla etsimättä Heervän mieleen pulpahti entisen omistajan nimi. Mutta sielu, se on silti kuin elämän naisella konsanaan.

–Sanoisin, että tämä on kuin aviovaimo, jolla on ihan oma luonteensa. Eikä se yleensä ole ihan helppo, analysoi Heervä kurillaan.

–Kun tuon ratin takaa katselee maailmaa, niin se on ihan eri näköinen kuin muuten. Ehkä se on sellainen pakopaikka. Olen sanonut, että mää en esitä olevani nuorekas vaan myönnän ihan suoraan olevani lapsellinen ja tämä tässä on meikäläisen pikkuauto. Vaikka onhan tämä siihen nähden aika tilava, mies vitsailee.

Joonas Salli
Jussi Heervä kertoo, että autoharrastajat usein hamstraavat autoihinsa vuosimallin mukaista tavaraa. Vuoden 1964 Volvo Amazonissa kulkee mukana saman ajan tiekarttoja ja lehtiä.

Jussi Heervä kertoo, että autoharrastajat usein hamstraavat autoihinsa vuosimallin mukaista tavaraa. Vuoden 1964 Volvo Amazonissa kulkee mukana saman ajan tiekarttoja ja lehtiä.


Kommentit (3)

  • Nimetön

    Taannoin eräs audi mies sai myrskyn aikaan vertaamalla autoja ja naisia. Olisiko tässä samat ainekset olemassa.

  • Matti Vilkuna

    Jokaisella autolla on sielu, historia ja tarina. Poislukien tietenkin 2000-luvun jälkeiset toistensa kopioita olevat pesupallot, joiden sisustatkin ovat vain mustaa taikka harmaata ämpärimuovia.

    Autossa on tuoksut ja muistot, sillä ihmisen tuoksumuisti on muisteista pisin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio