Porilaine

Reposaaren siesta teki lähtemättömän vaikutuksen taiteilijakaksikkoon

Kaksikon tekemä muistokivi muistuttaa levon tärkeydestä.

Heikki Westergård
Reposaaren siesta teki lähtemättömän vaikutuksen taiteilijakaksikkoon

Reposaaren siesta ei unohdu! Taiteilijakaksikko Verna Kovanen ja Krista Seppälä vaikuttuivat Räpsöön nyt jo edesmenneestä perinteestä.

Marja-Kristiina VainelaPori

Myös lepo on tärkeää, ei ainainen touhu ja tuottavuus. Tämän asian tärkeyden ymmärsivät jo 1950-luvulla reposaarelaiset, joiden tuolloin aloittama siesta oli kuuluisa ilmiö jopa Porin ulkopuolella.

Siestasta kuitenkin luovuttiin 1990-luvun loppupuolella. Tästä syystä -55-98 -niminen taiteilijakaksikko järjesti viime viikolla muistotilaisuuden takavuosikymmeninä vietetyn päivittäisen lepotunnin kunniaksi.

– Emme ole kumpikaan Reposaaresta, vaan päädyimme tänne maisteriohjelmaamme liittyvän kurssin ansiosta, kertovat Aalto-yliopistossa opiskelevat Verna Kovanen ja Krista Seppälä.

Naiset olivat vaikuttuneet kuultuaan Reposaaren siestaperinteestä. He kertoivat kumpikin kärsineensä loppuunpalamisesta, ja siksi ajatus päivittäisestä lepotauosta herätti ihastusta.

– Haimme rannalta isohkon, laakean kiven. Siihen kirjoitettiin Siesta 1955-98 Never Forget. Reposaarelaiset saavat itse päättää, minne se kiinnitetään.

Heikki Westergård
Verna Kovanen haastattelee Olavi Hellsteniä ja Heikki Loimupaloa siestamuistoista. Paikalliset muistelivat, että ennen siestaa Reposaaren kaupoissa oli tungosta, kun kaikki halusivat hoitaa ostoksensa ennen kuin myymälät menivät tunniksi kiinni.

Verna Kovanen haastattelee Olavi Hellsteniä ja Heikki Loimupaloa siestamuistoista. Paikalliset muistelivat, että ennen siestaa Reposaaren kaupoissa oli tungosta, kun kaikki halusivat hoitaa ostoksensa ennen kuin myymälät menivät tunniksi kiinni.

Viime torstaina vietettyyn siestamuistomerkin paljastustilaisuuteen kerääntyi parikymmentä henkeä. Verna Kovasen ja Krista Seppälän ideana oli myös kerätä siestaan liittyviä muistoja.

Muistoja totisesti riitti. Myös vänkäystä kuultiin: väittelyä tuli muun muassa siitä, minä vuosina sitä siestaa oikein vietettiin.

Yleinen mielipide kuitenkin oli, että siestaa vietettiin vuosina 1955-1998 saarella päivittäin kello 12–13. Kaupat sulkivat tuolloin ovensa tunnin ajaksi.

– Huomionarvoista on, että jopa Alko eli ihan valtakunnalliseen ketjuun kuuluva liike vietti Reposaaressa siestaa, mainitsevat saarella asuvat Heikki ja Tarja Loimupalo.

Siestan alkusyy oli muistelijoiden käsityksen mukaan puhtaan taloudellinen: Kauppojen työntekijöille kuului myös ruokatunti, mutta kauppiaat eivät olleet halukkaita palkkaamaan ruokatunnin ajaksi lisätyövoimaa.

– Idea taisi lähteä Sippolan kaupasta. Siitä se sitten levisi muuallekin Reposaareen. Täällä oli silloin 1950-luvulla vaikka kuinka monta kauppaa. Nykyään on vain yksi, Sale, Loimupalot kertovat.

Kauppojen ideasta siesta myös loppui vuonna 1998. Isoille kauppaketjuille ei reposaarelainen erikoisuus enää kelvannut.

Heikki Westergård
Jorma Holm on asunut ikänsä Reposaaressa ja tuntee aitoa kotiseuturakkautta. Hänen mielestään siestasta kertova muistokivi sopisi vaikka entisen kaupan seinään tai Reposaaritalolle.

Jorma Holm on asunut ikänsä Reposaaressa ja tuntee aitoa kotiseuturakkautta. Hänen mielestään siestasta kertova muistokivi sopisi vaikka entisen kaupan seinään tai Reposaaritalolle.

Reposaaren siestan ja koko sikäläisen elämänmenon asiantuntija on Jorma Holm, paljasjalkainen räpsööläinen. Mies on asunut saarella koko ikänsä lukuun ottamatta yhdeksän kuukauden mittaista hairahdusta, jolloin Holm asui niinkin kaukana kuin Uniluodossa.

– Siestamuistomerkki sopisi vaikka Sippolan entisen kaupan seinään Kirkkokadun varrelle tai Reposaaritalolle, hän ehdottaa.

– Kyllä siesta Reposaaren arjessa tietenkin näkyi, kun elämä saarella aina hiljeni puolilta päivin. Tosin siestaa vietettiin sellaiseen kellonaikaan, että työläiset palasivat muutenkin ruokatunnilta takaisin töihin ja perheenäidit vetäytyivät tiskaamaan.

Holm kehuu elämän olevan Reposaaressa rauhallista edelleen, vaikkei siestaa siellä enää vietetäkään.

– Täällä on tapana jäädä juttelemaan tuttujen kanssa vaikka keskelle risteystä. Silloin autot väistävät! Myös 40–55 hengestä, lähinnä ikämiehistä koostuva rantaparlamentti kokoontuu edelleen säännöllisesti. Kesäaikaan tapaamme ihan päivittäin ja talvella kerran viikossa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös