Porilaine

Reposaaren monenkirjavat kalliokaiverrukset kertovat historiasta ja rakkaudesta – "ei niitä kaikkia kukaan ole varmaan koskaan pystynyt laskemaan"

Entisaikojen Tinderissä rakkautta tunnustettiin paitsi ihastukselle myös aatteille ja unelmille.

Jorma Holm ja Eeva Raike
Reposaaren monenkirjavat kalliokaiverrukset kertovat historiasta ja rakkaudesta – "ei niitä kaikkia kukaan ole varmaan koskaan pystynyt laskemaan"

Pari sataa vuotta kestäneen kaiverrusbuumin aikana aiheet ovat olleet hämmästyttävän samankaltaisia.

Eeva JärvenpääPori

Miltä rakkaus tuntuu? No näin talvella vähän liukkaalta jalan alla.

Sydämen päälle tallaaminen tuntuu kyllä vähän petturimaiselta. Mutta ei hätää, sydän pysyy iäti.

Näin on ainakin Reposaaren Takarannalla. Vanhimmat kalliokaiverrukset sykkivät syvien tunteiden mysteeriä 1800-luvun alkupuolelta nuorempien rinnalla vielä tänäkin päivänä.

Kallioon hakattuja tunnustuksia on nähtävillä usean kilometrin matkalla. Kaiverrusten alue ulottuu Takarannan Valonheitinkalliosta pohjoisluoteeseen Punaisille kallioille sekä eteläkaakkoon Junnilan kallioilta aina Lontoon kalliolle saakka. Syntyperäisen räpsööläisen Jorma Holmin mukaan kaiverrustilaa on jopa 2,5–3 kilometriä.

–Siellä on isompia ja näyttävimpiä kaiverruksia sekä myös pienempiä ja huomaamattomampia kaiverruksia. Ei niitä kaikkia kukaan ole varmaan koskaan pystynyt laskemaan. Kyllä niitä on satoja, Holm tietää.

Porin yliopistokeskuksen maisematutkimuksen yliopisto-opettaja Eeva Raike kertoo, että kallioilla on niin runsaasti kaiverruksia sen vuoksi, että Reposaaren Takaranta on aina ollut suosittu vapaa-ajan viettopaikka. Takarannalla on eri aikakausina ollut muun muassa tanssipaikka ja pyykinpesupaikka. Sen lisäksi kallioilla on odoteltu isoja laivalasteja tulevaksi satamaan ja podettu kaukokaipuuta. Se näkyy myös kalliokaiverruksissa. Paitsi sydämiä, nuolia ja nimikirjaimia tai merkittäviä vuosipäiviä, löytyy kallioihin ikuistettuina myös laivoja, ankkureita ja majakoita.

–Alueella on historian saatossa toiminut satama, saha ja konepaja, jotka olivat isoja työllistäjiä. Reposaaressa asui 1900-luvun alussa paljon ihmisiä. Takaranta on ollut sellainen alue rantaviivaa, jossa on ollut tilaa vaihtaa vapaalle. Osa kaiverruksista on selvästi tehty taidolla ja harkiten, ihmisillä on ollut käsillä tekemisen taitoa ja tottumusta. Osa on naputeltu jopa hienolla, koukeroisella kaunokirjoituksella, kertoo Raike.

Nuoruuden rakkaudesta ja idealismista kielivät myös toisenlaiset avautumiset. Kallioilla näkyy sosialismiin viittaavat sirppi ja vasara-symbolit sekä teksti Eläköön Neuvosto-Suomi. Jorma Holm tietää kertoa, että Suomen historian arkoina aikoina taidokkaasti tehtyjä mielenilmauksia käytiin häivyttämässä Reposaaren maisemasta pikeämällä ne peittoon. Yhä vieläkin osa näkemyksistä herättää tunteita.

–Kun kävin Takarannalla tässä muutamia vuosia sitten, oli teksti Eläköön Neuvosto-Suomi käyty harmaalla spray-maalilla peittämässä, että se ei näkyisi. Kirjoitus on kuitenkin historiallinen tosiasia eikä sitä maalit muuksi muuta. Suomessa oli 1920–1930-luvuilla pula-aika ja puutetta, ja ihmiset olivat erimielisiä yhteisten asioiden hoidosta. Mielestäni se on jännä, ettei tällaiseen yksityiskohtaan kyetä suhtautumaan vieläkään vain palana historiaa ja antaa tekstin olla rauhassa, toteaa Raike.

Mitä vanhat edellä sitä nuoremmat perässä. Reposaaren Takarantaa ei ole näihin päiviin mennessä unohdettu. Raiken mukaan kallioille ilmestyy lähes vuosittain uusia kaiverruksia. Toimivaa rinnakkaiseloa osoittaa se, että vanhat kaiverrukset on pääasiassa jätetty rauhaan ja uusia on kaiverrettu vapaisiin kohtiin.

Pari sataa vuotta kaiverrusbuumin alkamisen jälkeenkin aiheet ovat hämmästyttävän samankaltaisia. Rakkaudesta kertovia viestejä halutaan yhä edelleen jättää jälkipolville, vaikka sinkkuelämä ja treffailukulttuuri ovat muuttuneet ja arviolta puolet avioliitoistakin päättyy eroon.

–Kaiverruksissa taitaa olla vähän sama idea kuin lemmenlukoissa, joita kiinnitetään siltoihin. Ihmiset haluavat kaikkina aikoina pysyvyyttä elämäänsä. Halutaan luottaa. Rakkauttahan silti näinä Tinder-aikoinakin etsitään. Romantiikka ja rakkaus ovat sellaisia, että ne eivät kuole koskaan.

Räpsöön kalliohakkaukset

Porissa toimivan Turun yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman kenttätyökurssi pidettiin keväällä 2011 Reposaaressa. Samassa yhteydessä Raike opiskelijoineen oli Satakunnan Museon apuna Takarannalla kalliohakkausten inventoinnissa.

Varhaisimpia hakkauksia tehtiin todennäköisesti käyttäen kivistä hakkua tai talttaa ja puista lekaa.

Näkyvät parhaiten, kun aurinko paistaa kallioille hieman matalalta. Lisäksi kallioiden olisi hyvä olla hieman kosteita, jotta kuvat erottuvat.

Inventoiduissa kalliohakkauksissa yleisin symboli on sydän. Siihen liittyy usein kaksi nimeä tai kahdet nimikirjaimet, jotka ovat sydämen sisällä tai sydämen molemmin puolin.

Jos tiedät tarinoita hakkausten takana, Eeva Raikelle voi lähettää niitä osoitteeseen eeva.raike@utu.fi


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös