Porilaine

Nuorten kanssa työskentelevän Minna Walleniuksen korvanapeissa soi punk ja ajatuksissa tasavertaisuus: "ihminen pystyy kohtaamaan muita tasan sen verran kuin on joutunut kohtaamaan itseään"

Kulttuuripaja Lumossa tuetaan 18–35-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka ovat haastavassa elämäntilanteessa, kaipaavat tukea mielenterveyteen ja yhteisöllistä tekemistä. Lumon vastaavan Minna Walleniuksen ajatuksissa punkissa ja partiossa on jotakin samaa: itse tekemisen meininkiä, tinkimättömyyttä ja oppimista.

Hanna Laasanen
Nuorten kanssa työskentelevän Minna Walleniuksen korvanapeissa soi punk ja ajatuksissa tasavertaisuus: "ihminen pystyy kohtaamaan muita tasan sen verran kuin on joutunut kohtaamaan itseään"

Minna Wallenius ajattelee, että ihmiset ovat pohjimmiltaan aika pitkälti samanlaisia. Erottavat tekijät ovat vain pintaa. "Perustoiveet ja tarpeet on kuitenkin aika samoja kaikilla: elää turvassa, saada jonkinlainen perustoimeentulo, rakastaa ja tulla rakastetuksi sekä toteuttaa itseään."

Eeva Järvenpää

Olet asunut seitsemän vuotta Porissa. Miten päädyit tänne alun perin?

–Muutin tänne mieheni perässä, sillä mieheni on porilainen. Asuin siihen aikaan pääkaupunkiseudulla ja me tapasimme Mikkelissä musiikkikeikalla. Se oli vähän niin kuin kohtalo. Minun piti olla sinä viikonloppuna ihan muualla, minulla piti olla työkeikka. Työkeikka peruuntui ja meninkin ramopunkkia soittavan Himanes-bändin 20-vuotisjuhliin. Menin sinne ja Rami oli myös paikalla. Se oli siinä.

–Ilman sitä hetkeä en olisi ehkä ikinä tullut Poriin perustamaan kulttuuripajaa ja ehkä en olisi ikinä löytänyt tätä palaa elämääni. Olen kirjoittanut johonkin mun muistikirjaan sellaiseksi unelmaksi niihin aikoihin kun olen Poriin muuttanut, että haluaisin perustaa jonkinlaisen tyttöjen ja poikien talon haastavassa elämäntilanteessa oleville nuorille. Piirsin unelman viereen oikein sellaisen kuvan, missä oli sydän talon ikkunassa. Tässä sitä sitten ollaan.

Kuulet varmasti paljon koskettavia tarinoita? Miten jaksat?

–Kannan yllättävän vähän nuorten murheita mukanani. Vaikka onhan ne tarinat tosi koskettavia ja rajujakin. On rankkaa koulukiusaamista, perheväkivaltaa, mielenterveysongelmia tai alkoholismia perheessä, köyhyyttä, todella vaikeaa lapsuutta ja muuta. Se on oikeasti ihan toinen maailma ja ihan toiset lähtökohdat mistä monet näistä nuorista ponnistavat. Loppupeleissä en voi koko maailmaa pelastaa, mutta ehkä pienen palan tällä työllä voi tehdä. Saan nuorten parissa työskentelystä paljon iloa, ja myös hyvät harrastukset pitävät huolta jaksamisesta. Käyn uimassa ja kuntosalilla ja meillä on kaksi kissaa. Pyöräilen työmatkoja. Lisäksi rakastan matkustelua ja livekeikkoja. Miehelläni on yhden miehen levy-yhtiö, joten meillä kuunnellaan paljon musiikkia ja elämme sen ympäröiminä.

Mikä musiikissa on sinulle tärkeää?

–Minulla oli noin 10–15 vuotta sitten elämä aika lailla kriisissä, siinä elettiin aika tummia hetkiä. Jouduin miettimään monia asioita uudestaan ja pyrin silloin tietoisesti tekemään asioita, jotka tuottavat iloa ja joista tulen onnelliseksi. Silloin rupesin enemmän käymään muun muassa näillä ramopunk-keikoilla ja kuuntelemaan livenä musiikkia. Onhan se makee tunne kun vahvistimista menee koko kehon läpi se basson jytke ja soundit läpäisee. Nautin myös siitä yhteisöllisyydestä, kun on kyseessä vielä tällainen pikkuinen genre kuin punk.

Se aika taisi olla oma kulttuuripajani. Joku viisaampi on joskus sanonut, että ihminen pystyy kohtaamaan muita just tasan sen verran ja niin syvällisesti kuin on joutunut kohtaamaan itseään. Jos ei olisi omassa elämässä koskaan joutunut kohtaamaan näitä kaikkia iloja ja suruja, niin kyllä se syvyys saattaisi tästä toisten ihmisten kohtaamisesta puuttua.

–Kerron meidän nuorille aina, että vaikeista ajoista voi toipua ja elämä voi saada ihan uuden suunnan. Olen tuonne meidän seinällekin kirjoittanut kysymyksen, että mistä asioita voin tänään olla kiitollinen. Ettei upottaisi vain miettimään sitä, mitä kaikkea multa puuttuu ja mikä kaikki on huonosti. Että voisi hetkeksi hengähtää niistä painavista ajatuksista kun tulee tänne Lumoon.

Osa vieroksuu nuoria. Mitä sanoisit heille?

–Sanoisin, että tutustukaa nuoriin, jutelkaa heille ja jättäkää hetkeksi ne ennakko-oletukset sinne romukoppaan. Meillä kaikilla on tarve tulla kohdatuksi ja olla totta toisillemme omana itsenämme. Perustoiveet ja tarpeet on kuitenkin aika samoja kaikilla: elää turvassa, saada jonkinlainen perustoimeentulo, rakastaa ja tulla rakastetuksi sekä toteuttaa itseään. Etsikää mulle ihminen, joka ei näitä haluaisi. Se on loppujen lopuksi aika pintaa mikä meitä erottaa, ehkä ikä ja ulkonäkö, koulutustausta ja varallisuus. Muuten ollaan aika lailla samanlaisia.

Miten punk-asenne istuu tähän kaikkeen?

–Minulle punk on sitä, että saa toteuttaa itseään. Että ei tarvitse kuvia kumarrella eikä lupia pyydellä, vaan saa tehdä ja toteuttaa itse. Joku näkee siinä varmaan anarkiaa, mutta mielestäni voisin ihan hyvin tuoda tähän vaikka partion, ja sielläkin opetetaan tekemään itse ja ratkomaan ongelmia ja pärjäämään ja hoitamaan. Ehkä aika harva rinnastaisi partiota ja punkkia, mutta mää näen niissä paljonkin samaa. Tehdään itse, tinkimättä, toteutetaan ja opitaan. Joskus menee pieleen ja joskus menee myös maaliinkin.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio