Porilaine

Noormarkkulaisaitan kymmenet luodinreiät askarruttavat omistajaa – "En tiedä, miksi minulle kerrottiin tällainen tarina"

Jukka Lehtonen osti aitan Harjakankaalta vuonna 1965. Hänen kuulemansa tarinan mukaan aitan vierustalla on tehty hirmutekoja keväällä 1918. Seinässä on kymmeniä luodinreikiä, mutta voiko tarina silti pitää paikkansa?

Tuuli Heervä
Noormarkkulaisaitan kymmenet luodinreiät askarruttavat omistajaa – "En tiedä, miksi minulle kerrottiin tällainen tarina"

Tästä seinästä löytyy kymmeniä luodin jälkiä.

Tuuli HeerväPori

Vuonna 1965 Jukka Lehtonen oli nuori perheenisä, joka haki perheelleen omaa yöpymispaikkaa äitinsä suvun maille Loukostenjärven rantaan Eurassa. Sopiva kesämökki löytyi kollegan vinkistä Noormarkun Harjakankaalta. Mansikkamäen rakennuksia oltiin purkamassa alkavan soranoton alta.

–Siellä oli kaksi aittaa vieretysten. Ostin niistä pienemmän 450 markalla. Päärakennuksestakin haaveilin, mutta siihen ei silloin ollut varaa. Kuulemani mukaan se meni Kustaviin, Jukka Lehtonen kertoo.

Mansikkamäki oli alkuaan Keitingin tilasta lohkottu torppa. Sen rakennukset sijaitsivat mäen päällä, aivan Laviantien varrella nelisen kilometriä Noormarkun keskustasta. Maa laskee nyt jyrkästi heti tien viereltä, sillä siitä on kuljetettu siis soraa muualle. Tilan uudet rakennukset nousivat kauemmas tiestä.

Tuuli Heervä
Tien vieri viettää nykyisin jyrkästi alas siinä kohdin, mistä aikanaan päästiin Mansikkamäen pihaan.

Tien vieri viettää nykyisin jyrkästi alas siinä kohdin, mistä aikanaan päästiin Mansikkamäen pihaan.

Lehtosen ostama 3,5 x 3,5 -metrinen aitta purettiin paikalla ja kuljetettiin hirsinä Euraan.

–Museoammattilaiset ovat arvioineet aitan olevan peräisin 1750-luvun paikkeilta, Jukka Lehtonen sanoo.

Ostohetkellä Jukka Lehtosen mieleen painui Mansikkamäen vanhan isännän kertomus.

–Hän sanoi, että aitan seinää vasten ammuttiin 12. maaliskuuta 1918 Ahlströmin nuoria konttoristeja ja virkamiehiä. Näitä olisi oltu viemässä Poriin Helsingistä tulleen punaisten plutoonanpäällikön johdolla, joka siviilissä oli maalari, Jukka Lehtonen toistaa kuulemansa.

Tätä hän on pitänyt totuutena, kunnes kuuli vähän aikaa sitten, että kuvatun kaltainen tapaus Noormarkussa on ollut, mutta ei Harjakankaalla vaan Koliahteella, Ruosniemeen vievän tien varrella.

–En tiedä, miksi minulle kerrottiin tällainen tarina. Onko siinä tapahtumat menneet sekaisin, vai yritettiinkö aitan "mainetta" nostaa myyntihetkellä, Jukka Lehtonen pohtii.

Kyseisen aitan seinästä kyllä löytyy kymmeniä luodinjälkiä. Jukka Lehtosen mukaan ne asettuvat niin, että niiden voisi ajatella ympäröivän 3–4:ää ihmishahmoa. Onko joku kuitenkin joutunut päättämään maallisen matkansa tällä seinustalla?

Tuuli Heervä
Jukka Lehtosen mukaan seinässä on 12 millin lyijyluoteja.

Jukka Lehtosen mukaan seinässä on 12 millin lyijyluoteja.

Jukka Lehtonen on aseharrastaja ja hänen mukaansa aitan ampumajäljet voisivat kyllä sijoittua sisällissodan aikaan.

–Käytössä näyttää olleen Berdan-kivääri: 12-millinen lyijyluoti ja mustaruutilataus. Silloiset luodit eivät kyenneet puhkaisemaan aitan 6-tuumaisia hirsiä, kuten uudemmilla aseilla olisi käynyt.

Tuuli Heervä
Luodit eivät ole menneet läpi aitan seinähirsistä.

Luodit eivät ole menneet läpi aitan seinähirsistä.

Mansikkamäen tilalla tätä nykyä asuva Timo Haapajärvi ei muista kuulleensa Mansikkamäestä sisällissotaan liittyviä tarinoita.

–Torppaa isännöi kaksi veljestä. Anoppini oli naimisissa näistä toisen kanssa, hän kertoo.

Valkoiset pitivät hallussaan Lassilaa, punaiset Harjakangasta ja muuta Noormarkkua. Hyökkäyksiä tehtiin puolin ja toisin maaliskuun 1918 aikana.

Valkoiset hyökkäsivät 30.3. Noormarkun kirkonkylään ja Harjakankaalle ennen muuta sitoakseen punaisia joukkoja pois Tampereen taistelusta.

30.3. taisteluista tuli Satakunnan rintaman verisimmät yhteenotot. Ainakin 22 valkoista kaatui, näistä 9 Harjakankaalla. Punaisia kaatui yhteensä ainakin 50, valkoiset ilmeisesti teloittivat antautuneita punaisia.

Punaiset olivat vanginneet 27 A. Ahlström Oy:n virkailijaa sekä muuta valkoisille lojaaliksi epäiltyä henkilöä 25.2.1918.

Pääjohtaja Walter Ahlströmin veli Rafael liittyi myöhemmin vapaaehtoisesti tähän joukkoon.

Osa vangituista vapautettiin ja 16 jäljelle jäänyttä, mm. Rafael Ahlström, oli tarkoitus kuljettaa Poriin kuulusteltavaksi 10.3.

Noin viiden kilometrin matkan jälkeen Koliahteella vangit kuitenkin surmattiin ampumalla.

Vankeja saattaneet kertoivat oikeudessa, että heillä oli määräys ampua pakoa yrittävät.


Kommentit (5)

  • Nimetön

    Isä oli 60 luvulla vähäraumalla purkamassa riiheä jonka sisäseinissä oli rintakehän korkeudella seinillä luodiniskemiä ja hirret vanhasta verestä tummina, omistaja halusi välttämättä eroon rakennuksesta, ei halunnut että suvun historiasta jäisi tälläistä jälkeä tuleville polville nähtäväksi, punaisia oli ammuttu riihen sisällä oikein huolella.

  • Sukujuuri

    Se on sääli, etten luultavasti koskaan saa tietää miksi valkoiset ottivat isoisopapaltani pään sotasaaliiksi. Tärkeintö kuitenkin on, että se on merkki siitä, että hän oli varmasti esimerkillinen punainen. Sankariainesta. Kannan ylpeänä tätä sukujuurta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio