Porilaine

Murrekolumni: Marjamettä oli yht paha vaihtoehto ko siivoomine

Murrekolumni: Marjamettä oli yht paha vaihtoehto ko siivoomine
Elina Wallin

Kauniin pyhäaamun loppusuvest taik alkusyksyst auto nokka näytti ussei Preiviiki suuntaa. Aamusti oli ollu lupa kattel hissukissu lasteohjelmii ja se peräst syätii aamupala.

Sit jotenki salakavalasti mettävaatteet ilmesty lähietäisyyrel ja nurka takan vilahteli marjapoimuri, ämpäri ja hyttyspuikko. Hiljane masennus valtas pääkopa. Umpitylsää.

Joka tapaukses vaihtoehtoi ei pahemmi ollu. Sin oli mentävä, mihe vanhemmat oli päättäny lähtee. Marjamettä oli yht paha vaihtoehto ko siivoomine, vaik siivoomine ehkä tylsyyressäs vei viäl voito.

Marjamettäs oli joko liika kuuma taik liikaa hyttysii. Poikkeukset siäl kumminki alko allerkise henkee ahristammaa. Mettälairas oli laajat suapursukasvustot. Taik hiljattai karsittui puitterunkoi.

Myähemmi talvel mustikkasoppa maistu kyl hyvält, varsinki jos siit siilas kaikki klimpit eli marjat poijjes. Aijjes, ranskaleivä pääl voit ja lusikal aimo kahmasu lämmint, silleet mustikkakeittoo, se oli herkkuu se!

Mustikat vaa olis tosissaanki saanu hypähtää pakastuksee iha ittekses. Pualukoitte kans oli silti sama peli. Lisäks niit punaposkisii mollukoit piti kiikuttaa muutama litra syksysi kouluu. Ei vissii nykymukulat ennää nouki taksvärkkin koulu pakastuksee minkää valtakunna marjoi?

Vuasikausii kulu hianosti mettii ja rämeikköi vältelle. Ei tullu kateurepuuskaa kampraatie syyssaaliist, kunnes keski-ikä rupes lähestymmää. Mikä jessussentää siin onki, et vanhemmite ruppee teot ja joskus funteerauksekki pallaamaa sin aikasempai polvie kans samal viival?

Matopesust mattolaituril tullee suve ehroton kohokohta, ryytimaa esikasvatuksest ja kylvämisest käyrää vakavii keskustelui ja pohritaa kasvatusalusta oikeet materiaalii ja mettäretket alkaa ko ihmee kaupal kiinnostammaa!

Joitaki vuasii takaperi joka tuutist hollattii kui hyvä tattivuasi lainka onkaa. Mää katteli keskustakoris ympärilleni enkä nähny jostai syyst yhtää tattii. Pääti ottaa asjast selvää ja pääryi oikee meheväl tattipaikal. Aamen pluttis. Laulu oli valmis ja siänihulluus saanu valla. Piti pääst kattomaa ton ja ton ja viäl sinneki, jos tuallaki jokune ruskeelakkine vartoilis. Seuraavan vuan tattihulluus laajeni kanttarelleisii.

Hämmentävä onnetunne valtaa sialu ja miäle, ko pakastus täyttyy juur passeli kokkoisil annospusseil mettä antimii.

Kliimaksii päästää talve mittaa usseempaa otteesee keittoje, pastoje ja piirakoitte ääres, ko pakastukses o mist ottaa. Kööki laatteel tekis miäli tanssahtaa. Siin ei paljoo suapursuhaju nokas ennää haittaa. Kyl maar se sit kumminki tosi o, et viisaus lissääntyy iä myät ja luanno-oikkui o jokases lajis.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös