Porilaine

Kansa on puhunut: tässä on porilaisten perinneruokien kärkikolmikko!

Kun porilainen kaipaa perinteisiä makuja, hän syö siika- tai klimppisoppaa ja Ojalan lihapiirakkaa.

Kari Mankonen
Kansa on puhunut: tässä on porilaisten perinneruokien kärkikolmikko!

Perinteinen siikasoppa on ulkonäöltään varsin väritöntä. Siksi keittiömestari Emilia Mannila somisti kuvausannoksen viipaleella paistettua siikafileetä.

Marja-Kristiina VainelaPori

Porilaine kyseli lukijoiltaan, mikä on kaikkein paras porilainen perinneruoka. Kyselyyn osallistuttiin vilkkaasti. Kärki oli selvä: kun porilainen kaipaa perinteisiä makuja, hän syö siikasoppaa, klimppisoppaa tai Ojalan lihapiirakkaa.

Kirkkaaseen liemeen keitetty siikakeitto on vienyt monen porilaisen kielen mennessään.

Keittiömestari Emilia Mannila on keitellyt sitä vuosien varrella satoja litroja, sillä hän on työskennellyt kymmenen vuotta kalaravintolana kuuluisaksi tulleessa Merimestassa Reposaaressa. Noin vuosi sitten hän siirtyi Borg Kitchen & Bar -ravintolaan Eetunaukiolle.

–Siikakeiton suosio ei minua yllätä, sillä siinä on selkeät ja puhtaat maut. Mausteena käytetään vain merisuolaa, ei mitään muuta.

Mannila kertoo, ettei siikakeiton pohjaksi ei ole pakko keittää edes kalalientä, vaan soppa syntyy nopeasti: kattilaan vain vettä, kuorittuja ja kuutioituja perunoita sekä sipulia. Mukaan hyppysellinen suolaa. Keitetään, kunnes perunat ovat kypsiä ja mukaan lisätään kalapalat. Keitetään taas, mutta vain muutama minuutti, jotta kala ei hajoa möhjöksi. Kun kala on kypsää, mukaan lisätään vielä voita ja tilliä. Ja sitten syödään!

–Tämän annoksen kuvausta varten paistoin viipaleen siikaa voissa keittoannoksen päälle. Muutenhan siikasoppa on aika väritöntä, Mannila huomauttaa.

Hän tietää, että vanha kansa on keittänyt siikasoppaa varten perkeistä liemen.

–Keitto onnistuu kuitenkin myös ilman pohjan keittämistä. Ennen on soppaa keitelty useita tunteja. Lyhyempikin aika riittää, ja lopputulos on niin kauniimpi. Ennen kala tuli myös kokonaisena, mutta nykyään saatavilla on usein fileetä. Keitto onnistuu siitäkin mainiosti.

Merimestassa työskennellessään Mannila joutui keskelle erilaisten siikasoppakoulukuntien välistä kuohuntaa.

–Jotkut iäkkäät kalakeiton syöjät halusivat, että sopassa olisi lanttua. Toiset taas kaipailivat keittoon ruisleivän palasia! Murustetut palaset ovat tuoneet keittoon lisää sakeutta.

Siikakeitto on hyvä perus- ja juhlaruoka, jota Emilia Mannila tekee silloin tällöin kotonaankin.

–Lapsetkin tykkäävät siitä. Tosin välillä teen siikakeittoa aasialaisella twistillä, eli saatan lisätä mukaan seesaminsiemeniä ja merilevää.

Mannilalle ovat tuttuja Meri-Porissa kesäisin järjestettävät siikajuhlat, joissa myydään siikasoppaa.

–Siika on siitä hyvä kala, että sitä on saatavilla lähes ympäri vuoden. Sitä myös viljellään.

Kokeneena kalaruoan laittajana Emilia Mannila tietää, että kalaruoat yleensäkin tekevät hyvin kauppansa ravintoloissa. Hänen oma lempikalaruokansa ei kuitenkaan ole siikakeitto, niin hyvää kuin se onkin.

–Itse pidän eniten ahvenesta, paistettuna tai savustettuna.

Ojalan lihapiirakoita Porin torilla myyvä Tanja Medrano naurahtaa, kun tulee puhetta lihapiirakoista suosittuna perinneruokana.

–No toisaalta, onhan näitä piirakoita myyty jo 55 vuotta. Minä itsekin olen myynyt näitä jo 37 vuotta.

Piirakat ovat siis lunastaneet paikkansa porilaisten herkkusuiden keskuudessa.

Niitä on valmistettu samalla, salaisella reseptillä kaikki nämä vuodet. Ojalan lihapiirakan valttikorttina on erityisesti jauhelihatäytteen sekoitetut ohrasuurimot, jotka tuovat piirakkaan makua ja mukavaa suutuntumaa.

Moni lukija listasi myös klimppisopan suosikkiperinneruokiensa ykköseksi. Klimppisoppa on 1800-luvun lopulta peräisin oleva ruoka, jota on nautittu sekä arkena että pidoissa Satakunnassa, mutta myös Etelä-Pohjanmaalla.

Nykyään klimppisoppa on harvinainen herkku, jota tiettävästi enää harva valmistaa ainakaan säännöllisesti.

Soppa on oikeastaan lihakeitto, jonka höysteenä on taikinaklimppejä. Keitto valmistetaan yleensä naudan luista, lavasta tai potkasta, vedestä, mausteista sekä kasviksista.

Vuonna 1992 julkaistussa Satakuntalaisen keittokirjan neljännessä painoksessa on kaksikin klimppisoppareseptiä. Niistä jälkimmäinen on pitoklimppisoppa. Kummassakin on sama keittopohja, johon tulee joko naudan tai lampaan lihaa.

Ensimmäisen keittoversion klimpit tehdään kypsistä perunoista, vehnäjauhoista ja kananmunasta.

Pitoklimppisopan klimppeihin ei käytetä perunaa, vaan tässä fiinimmässä versiossa klimpit on valmistettu voista, vehnäjauhoista, lihaliemestä ja munista.


Kommentit (8)

  • Nimetön

    Klimppisoppaa en oo ikinä saanu, vaikka oon asunu Poris vuodest 1970 asti. Siikakeitto ja Ojalan piirakat hyvät valinnat!

  • Nimetön

    Miksi ihmeessä se piti peittää paistetulla kalalla edes kuvauksen ajaksi? Jos otetaan kuva vaikka nahkiaisesta, ei sitä tule peittää Ojalan lihapiirakalla, vaikka molempia saa torilta. Vaikka olisi kuinka väritön.

    Siiannahka on herkkua, jota kaikki eivät ymmärrä, siksi sen ohut nahka pitää paistaa rapeaksi jos haluaa sillä herkutella, keitettyä nahkaa ei juuri viitsi syödä, oikea kulinaristi syö myös silmillään.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio