Porilaine

Jytää ja purkkaa

Pasi Juhola
Jytää ja purkkaa
Marja-Kristiina VainelaPori

Lokki-lava takan tunnelma o kaike karraamise jälkee niinko hirastetust filmist. O hetki enne porttie aukeemist. Sihe hetkee o kuljettu erilaiste ruutuje kaut: varaukset, nevvottelut, sähköpostit, puhelut, nevvottelut, sopimukset, suunnittelut ja sitä rattaa. Rarjopuhelin antaa hiaroklyyffisii selostuksii, jokka vaa rakentajat ymmärtää. Sit tullee tiato, et portil o jono. Yhtäkkii hirastus loppuu ja normaalivauhti jatkuu. Seisahtunu hetki kesti korkeintas puale minuuttii. Kaikki o valmist juhlijoitte tul.

–Tervetulloo Kirvatsi Jytää! mää kuule oma ääneni sanova.

Jännitys purkaantuu sitä mukkaa, ko jono leviää ja hakkee paikkas nurmikentält. Paluu nuaruutee o alkanu.

Tuntuu ainutlaatuselt ol mukan valmistelemas jottai semmost, mist yks su toine pystyy noukkimaa omat mansikat. Vaik nuaruus o jokasel omalaises ja kokemukset koetaa omast näkökulmast, o jokase vuasikymmene nuaruures jottai kummallist yhteist. Niis o rohkeus, vallattomuus ja vapaus. Niihi kuuluu musiikki, nautinto ja kapina. Toisel kapinaa o jättää läksyt tekemäti, toisel kapinaa o kuulustel just sitä musiikkii, mist vanhemmat ei tahro ymmärtää mittää. Kunnes nuarist tullee vanhempii ja uus sukupolvi koettellee omal tavallas.

Halu palat hetkeks nuaruure päivii yhristää melkei meit kaikkii riippumati vuasikymmenist. Nostalkia, hajut ja makumuistot. Nostalkia oli viäl 1800-luvul määritelty sairaureks, johe saatto jopa kual. Sittemmi diaknoosi o onneksi karonnu ja se o saanu romantillisempii piirteit. Onneks. Hajuist jo nyte voiraa helposti nostalkisoir esimerkiks Karjarantaa leimannut teurastamo hajjuu. Oluttehtaa mäskit o viäl nii tuarees muistis, et sitä joka ei hajjuu muist, kattotaa vähintäs kiaroo.

No maut sit! Oi kui ihanalt maistu omenalimunaati suure sauna vilvotteluhuanees, ko istuttii ohheentunu hantuuki sisäl. Ja kui kamala maku oli kouluaikoje kanaviilokis. Aika taitaa viäl korostaa muistoo, joko kiillottae taik himmentäe.

Tuntuu turvalliselt ja vitsikkäält sujahtaa mukkaa muistelemmaa. Uppoomine muistoisii o usseemmil helppoo, varsinki ko kuulee tutu kappalee tai maistaa takavuasilt tutu mau. Helppourest kiälii seki, kui mialuusti nykyset ja tulevat enttiset nuaret o löytäny viime vuasin heinä- elokuu vaihtees Kirvatsii jytäämää.

Hiuka yli seittämäkymmpine kävijä ottaa minnuu ohimenne hihast kiini. Se silmät tuikkii ja mää luule, et se kiskasee mu suaraa kanssas seittämäkymentluvu diskoo.

–Kiitos taas! se huikkaa ja mää tunne jonku yhteise onnetuntee se tuntemattoma ihmise kans. Yhteys ja tiätylaine yhteisöllisyys lepää tapahtuma yläpualel ja laskeutuu läsnäolijoitte harteil. Yhtäält kuuluu ilone hihitys ja toisaal kihhoo silmäkulmaa kyynel.

–Tämä oli mee kappale.

Elina Wallin

Kirjoittaja on porilaine murreihmine


Kommentit (1)

  • Opettaja

    Opettelis kirjottaa porii, ei kukaa puhu tollai

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös