Porilaine

Jyrki Lepistö on urheillut itsensä Porin kymppikerhoon - "oli pakko näyttää appiukolle"

Jyrki Lepistö on Noormarkussa asuva fysioterapiayrittäjä, aktiivinen urheilija ja kilpapyöräilijä Lotta Lepistön ylpeä isä.

Hanna Laasanen
Jyrki Lepistö on urheillut itsensä Porin kymppikerhoon - "oli pakko näyttää appiukolle"

Pyörän selässä viihtyvän Jyrki Lepistön urheiluintoa ei Suomen talvi lannista. Maastopyörä kulkee talvellakin ja hiihtäminen on huippuhommaa.

Tuuli HeerväPori

Oletko oikeasti porilaine naama?

–Porilaisuuden asteikolla 1-10, asetun kohtaan 11. Olen intohimoinen porilainen ja tuon sen usein ylpeydellä esiin. Olen syntynyt Käppärässä ja asunut vain puolitoista vuotta muualla kuin Porissa tai nykyisin Poriin kuuluvassa Noormarkussa. Tuo puolitoista vuotta meni Ulvilan Harjunpäässä. Olen ollut myös Porin Tarmon aktiivinen jäsen vuodesta 1971.

Harrastat aktiivisesti liikuntaa. Mikä on ykköslajisi?

–Kyllä se on pyöräily. Nykyisin ajan noin 15 000 kilometriä vuodessa. Opin ajamaan polkupyörällä alle kouluikäisenä, kun asuimme Toejoella, muttei pyöräilyura vielä siitä alkanut. Meillä kyllä urheiltiin paljon. Pelasin lätkää, mutten ollut siinä kovin hyvä niin kuin en muissakaan pallopeleissä. Vasta aikuisena selvisi, ettei minulla ole strereonäköä, mikä varmaan selittää sitä asiaa. Isän innostuksen kautta kiinnostuin motocrossistakin. Ennen armeijaan menoa aloin kohottaa kuntoa ja sen jälkeen osallistuin Pirkan Hiihtoon ja kävin kansallisissa hiihdoissa. Opiskeluaikana hankin sitten kaverin innostamana kilpapyörän ja siitä se pyöräily lähti tosissaan.

Urheilu on vienyt sinut kymppikerhoonkin, eikö?

–Se kaikki alkoi vuonna -84 Kokemäen teräsmieskisoissa. Appiukko meinasi, että kannattaako minun osallistua, kun siellä on tosi kovia suorittajia. No pakkohan oli näyttää. Tulin siinä ensimmäisessä kisassani neljänneksi. Kehityin lajissa ja paikka olisi ollut Havaijin kisaankin. Kuulun myös alle kymmenen porilaisen kymppikerholaisen joukkoon, siis niiden, jotka ovat vetäneet triathlonkisan alle kymmeneen tuntiin. Huomasin kisoissa, että pyöräilyosuus kulkee parhaiden tahtiin, paremmin kuin uinti tai juoksu. Aloin keskittyä siihen.

Menestyt nyt mielestäsi liian hyvin. Miten se niin voi olla?

–Voitin juuri yli 50-vuotiaana maantiepyöräilyn Satakunnan-cupin yleisen sarjan. Näkisin kovin mielelläni enemmän nuoria, jotka pistäisivät minua pataan. Minulla on usein samassa harjoitusporukassa nuoria, joita tykkään kannustaa eteenpäin. En ole viime kädessä mikään valmentaja, vaan sanotaan ennemminkin vaikka kykyjenetsijä. Kaikkein palkitsevinta on ajaa pienten Tarmon junnujen kanssa metsälenkkiä. Vaikka nyt talvi tekee tuloaan, sekään ei estä antaumuksellista maastopyöräilijää. Tosin tykkään myös hiihtää, jos vaan lunta läheltä löytyy. Iso kiitos Porin kaupungille Isomäen ladun ylläpitämisestä. Se on sijoitus, joka kannattaa. Iso joukko eri-ikäisiä ihmisiä voi harrastaa talvilajia.

Tunnetaanko sinut edelleen parhaiten omana itsenäsi vai maailmanluokan pyöräilijä Lotta Lepistön isänä?

–Kyllä ne minut jo Porissa tuntee ennestään, mutta ehkä juuri Lotalle itselleen olen aiempaa enemmän isä. Puhumme vähemmän pyöräilystä kuin ennen, siitä hän saa ammattilaisena puhua muiden kanssa ihan tarpeeksi. Lotan uran eteen on kyllä tehty perheenä paljon. Menestys tuntuu hienolta.

Tyttäresi menestys taisi tehdä sinusta some-julkkiksenkin?

–Rion olympialaisista päivitin Facebookiin, mitä kaikkea meille Tuula-vaimoni kanssa tapahtui. Ihmiset tykkäsivät niitä lukea. Lainasin kurssikaveriltani tavan kirjoittaa Porin murteella. Se tuntui jotenkin sopivan parhaiten. Sittemmin minua pyydettiin myös paikallislehteen kolumnistiksi ja kirjoitan sinnekin omalla murteella. Minulta on kysytty, ovatko kaikki sattumukset, joista kirjoitan, oikeasti tapahtuneet. Kyllä ovat, ja vähän enemmänkin. Meidän tapamme matkustaa on esimerkiksi sellainen, missä ei kovin paljon ennakkoon suunnitella, mutta sitten sattuu ja tapahtuu sitäkin enemmän. Tosin Riossa ei auttanut, vaikka yritti suunnitella. Se on paikka, missä asioiden ennustettavuus on kovin pieni.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös