Porilaine

Jenni Ahtiaisen kolumni: Hämäläisten edesottamukset ovat tehneet minusta taas vähän ylpeämmän kotikaupungistani Porista

Jenni Ahtiaisen kolumni: Hämäläisten edesottamukset ovat tehneet minusta taas vähän ylpeämmän kotikaupungistani Porista
Jenni AhtiainenPori

Asuttuani lähes vuoden Kanta-Hämeessä on Pori avautunut mulle taas yhdestä perspektiivistä lisää.

Kun avaan suuni, ajaudun lähes aina keskusteluun Porista ja porilaisista. Jos olisin kotoisin Tampereelta saati monimurteisten persoonattomasta Helsingistä ei keskustelua luultavasti olisi, mutta Pori aiheuttaa ihmisissä tunnereaktion.

Yleensä olen se, joka avaa keskustelun. Dialogi jatkuu varovaisella hutaisulla, ”ai olet Porista”. Kun vastaan myöntävästi, seuraa muka-humoristinen ”ai no sit mä ymmärrän” –myöntely. Ja kun katson juttukumppania kysymysmerkin takaa, tulee sieltä loppukaneettina se tuttu varesmainen anekdootti, jota olen tuoppiani myöten täynnä.

Ei meitä porilaisia mikään v*ttu vaivaa. Vai vaivaako?

Edellisenä viikonloppuna vietin – silloin vielä tuntemattomien hämäläisten kanssa viikonloppua Helsingissä. Oli uuden ystäväni, Mallinkaisilta kotoisin olevan ”räjäyttäjä-Lotan” polttarit.

Kului noin minuutti, kun ensimmäinen heistä kysyi, olenko porilainen. Porin murre ei petä. Se on mielestäni yksi Suomen rumimmista, mutta olen saanut sen avulla Helsingistä kolme työpaikkaa. Porilaisuudesta jää kiinni heti, kun taas hämäläiset puhuvat melkein puhdasta kirjakieltä.

Kului noin tunti, kun yksi heistä halasi. En heti ymmärtänyt miksi, kunnes samainen turenkilainen sanoi sen ääneen. Hän piti minusta. Hämäläisillä on sama piirre kun satakuntalaisilla: he sanovat mitä ajattelevat. Suorasanaisuus on parhaimmillaan yhteinen kieli, jolla puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Hämeenlinnalaiset ja porilaiset ovat kaikki pikkukaupunkilaisia. Me nautimme samankaltaisesta ja -kokoisesta pikkukaupunkikulttuurista, jonka saluunoista ei henkseleiden paukuttelijoille tai muille besserwissereille löydy pöytää.

Me kaikki omaamme suorasanaisuuden jalon taidon, jota muualla luullaan vain hyväksi huumorintajuksi. Mutta hämeenlinnalaisen ja porilaisen ero on kuitenkin selvä. Porilainen kertoo väistämättä ylpeänä olevansa Porista, hämeenlinnalainen ei sitä tee. Miksi?

Porilaisille on annettu hulluus. Se tarkoittaa voimavaraa, joka antaa luvan yrittää mitä tahansa. Se tunnetaan kulttuuripuolella esimerkiksi Mika Rätön muotoisena ja kotikaukaloissa urheiluhulluutena. Ässien mestaruusottelussa halliin on tunkenut 14 000 porilaista, vaikka kapasiteettia on löytynyt vain 8 600 katsojalle.

Sanalla hullu ei viitata vain mielenterveydellisiin ongelmiin. Se tarkoittaa myös ihmistä, jonka käytös poikkeaa yhteisön normeista. Siksi hulluus mahdollistaa porilaisille paljon. Se antaa oikeuden olla vähän sekopäinen ja itsepäinen. Tehdä asiat hieman eri tavalla – vaikkei niin erikoinen olisikaan. Porilaiset ovat saavuttaneet hullun erikoisen kansanryhmän piirteen ja sitä olisi aivan tyhmää alkaa häpeämään.

Jokaisen porilaisen tulisi asua hetki muualla kuullakseen itse miten erikoislaatuisena porukkana meitä pidetään. Näiden ihanien hämäläisten edesottamukset ovat tehneet musta kotikaupungistani taas vähän ylpeämmän naisen.


Kommentit (1)

  • Kaija Suominen

    38v Hattulassa..tervetuloa KantaHämeeseen Jenni

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös