Porilaine

Elina Wallinin murrepakina: Porilaine luanteelaatu o ko purkka tukas

Elina Wallinin murrepakina: Porilaine luanteelaatu o ko purkka tukas
Elina Wallin

Herraipäivilt kulki polku rantaa pitki suaraa Yyterii. Yhres kohtaa oli kauhee liaju ja toises paikas piti juast vimmatusti, ettei kukkaa huamaa. Siin kohtaa oli nimittäi Ruuseleevi lomamökit ja meil mukuloil sanottii, et se o yksityisalue. Sin ei olis saanu men, mut me mentii silti. Yhtäkkii vaa.

Sihe liitty ain jottai kummallist kuplivaa jännityst, ko mentii flikois mökilt sannoil.

Siin kohtaa ko Herraipäivät muuttuu hiljalles Yyteriks, oli ain kesäkuumal kauhee haju. Rantaa ajautunu levä ja muu möhnä kuumetessas aiheutti melkose krääsä. Ja tuntu se jalkapohjissaki hiukka ällöttävält. Yäk. Mut ko siit pääsi ylitte, oltii ihana pehmee hiakkaranna pualel.

Jos tahto men oikee sin kunno rantaa, piti kävel taik vaihtoehtosesti juast, viäl jonku matkaa. Jos jäi surffirantaa, oli ain se pelko et joku lautailija o takaraivos kiini. Ei tosin koskaa ollu, mut pelläät sitä silti osattii. Tuntu ihanalt levittää hantuuki rantahiakkaa ja lämmitel aurinkos.

Vaik uimine oli pääasias, välil piti myryttää sannas ja koot simpukoit. Millail rantaa oli voinu tul nii älyttömä fiinei valkosii ja vaaleepunasii simpukakuarii! Se tuntu ihmeelliselt! Simpukat kuuluu mailma suurii merrii ja kaukasii maihi

Mää tuli sihe lopputuloksee, et valtameret oli halunnu lähettää terveisii meil tän pohjosee ja muistuttaa, et mailmaa teki kuulutte, sijainnistanne hualimati. Oli pökerryttävää putsat simpukoit kämmenepohjas ja kuvitel kui pitkä matka ne oli kulkenu.

Toine rannalt kerättävä asja oli pikkuriikkiset muavipallerot. Jonkulaine takavuasie mikromuavi seki oli, mut suurt huvvii niist sai ko osas ottaa ilo irti. Niit koottii piänii lasisii lääkepulloisii ja läpi talve ne markkeeras erimoisii lääkkeit, fluaritapleteist nitroo, leikeist riippue.

Ikänäs niit ei toki suuhu pantu, se vertta järkee oli kasvanu päähä.

Sit alko suuret tuulet puhaltammaa ja rantaa rakennettii laituri. Se se vast kummalline homma oli. Iha vähä tuntu suure mailma meininkilt, vaik lyhkäsee se ilo sillo jäi. Mää kumminki leikei olevani Floridas. Täyrest kävi!

Nyte tuntuu kauhee kivalt seurat Yyteri kaikesorttist kehitystyät. Monemoine hyrinä o pääl ja se myät kauhee prutkutus.

Voiraa siis ol hualeti. Vaik kaikki muu muuttus, porilaine luanteelaatu o ko purkka tukas.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Juuri näin. Loppukommetti kuvaa todella hyvin asiaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio