Porilaine

Eläköitynyt kuvataideopettaja näkee kauneutta vaikka vanhoissa ikkunapielissä

Marja-Terttu Naukkarinen oli nuorena isän tyttö. Kun hän huomasi, että syntymäkotia purettiin, hän halusi talosta muiston. Nyt muisto somistuttaa Naukkarisen omaa puutarhaa.

Veera Korhonen
Eläköitynyt kuvataideopettaja näkee kauneutta vaikka vanhoissa ikkunapielissä

Mamman muru! Noki-koira on Marja-Terttu Naukkarisen uskollinen lenkkikaveri. Noki on jo tottunut siihen, että emäntä pysähtelee aina välillä juttelemaan ihmisten kanssa.

Eeva JärvenpääPori

Sinua on tituleerattu esteetikoksi. Oletko?

–Kyllä. Olen esteetikko ihan arkisissa asioissa. Tykkään siitä, että aamulla kun herään, niin vaatteideni värit eivät mielestäni saa riidellä keskenään. Sitten kun katan pöydän, minulle on tärkeää, että lasit, lautaset, pöytäliinat ja ruokaliinat ovat nätisti sopusoinnussa keskenään. Lisäksi tykkäisin, että puutarhassani ei olisi yhtään rikkaruohoa.

Olit 20 vuotta kuvataiteen opettajana Länsi-Porin koulun kuvataidepainotteisilla luokilla. Aloitit urasi kuitenkin ihan toisen aineen opettajana?

–Valmistuin Raumalta alun perin teknisen käsityön opettajaksi. Mutta koneet olivat siihen aikaan suuria ja pojat nujakoivat ja tuuppivat toisiaan aina laitteiden lähellä, niin ajattelin, että herranen aika, ei tämä ole minun hommaani. Olin aina kiinnostunut kuvataiteista ja kerran lukiessani Opettaja-lehteä näin ilmoituksen, jolla haettiin kuvataideopettajiksi opiskelemaan sekä taiteilijoita että opettajia. Hain koulutukseen ja pääsin. Valmistuin vuonna 1990.

Sinua tervehditään paljon kaduilla ja toreilla. Miten voit muistaa vielä vuosienkin päästä vanhojen oppilaidesi nimet ja kasvot oikein?

–En välillä muistakaan. Ihmiset muuttuvat niin paljon nuoruudesta aikuisuuteen tultaessa. Kyllä välillä pitää sanoa, että oi kuinka hauskaa, että sinä muistat minut, mutta autapas minuakin vähän muistamaan, että mistä me tunnemmekaan ja mikä sinun nimesi oli.

–Kyllä sellaisia ihmisiä on, jotka jo kaukaa vilkuttavat ja huutavat, että Naukkarinen moi! Mutta sitten on niitäkin, jotka kääntävät päänsä pois eivätkä halua nähdä opettajaansa. Jos kysyt että minkälainen opettaja olen ollut, niin varmaan aika tyly välillä, mutta joskus mielestäni myös aika ystävällinen. Haluaisin ajatella, että olen perusluonteeltani ihmisiä arvostava ja ystävällinen. Välillä on toki tarvinnut olla tiukkakin.

Miltä moikkailu tuntuu?

–Tuntuuhan se hienolta. Eivät ihmiset tähän mennessä ainakaan kivelläkään ole heittäneet. Vanhat oppilaat muistelevat minua kaiketi siis ihan hyvällä. Ja sekin on ollut mukava huomata, että ikävät muistot sulavat vuosien saatossa. Että jos jotakin ikävää on ehkä joskus sitten ollutkin, niin ei ainakaan jää katkeraksi niiden vuoksi.

Veera Korhonen
Ikkunapielet muuttuivat ovenpieliksi. Naukkarisen kasvihuone oli ennen tomaateille omistettu tila. Sittemmin hän raivasi tomaatteja vain yhdelle sivulle ja kantoi sisälle perheen puutarhakalusteet.

Ikkunapielet muuttuivat ovenpieliksi. Naukkarisen kasvihuone oli ennen tomaateille omistettu tila. Sittemmin hän raivasi tomaatteja vain yhdelle sivulle ja kantoi sisälle perheen puutarhakalusteet. "Nyt on parempi istuskella ja kattaa vaikka kahvit ulos, kun tuolit ja pöytä eivät ole aina märät tai likaiset", hän sanoo.

Monet tuntevat sinut Suomi 100-nuttukampanjasta. Oletko niitä neulojia, jotka katselevat telkkaria samalla kun kutimet vain suihkivat ikään kuin automaattiohjauksella?

–Kyllä minun pitää edelleen keskittyä siihen, mitä teen. Pystyn kyllä juttelemaan vaikka mieheni kanssa samalla kun neulon, mutta en ole sellainen, että ihan sen seitsemää työtä tekisin samalla kertaa. Nautin neulomisessa siitä, kun saan keksiä ja kehitellä itse. Aika harvoin teen mitään ihan täysin ohjeen mukaan. Mieluummin neulon sillä tavalla luovasti ja vapaasti. Siksi minun käsissäni ei joka päivä välttämättä synny mitään.

Olet lisäksi Porin taide- ja taideteollisuusyhdistyksen sihteeri. Harrastatko maalaamista tai muuta taitelua?

–Maailmassa on niin paljon hyviä taiteilijoita, joilla on palava halu tehdä vain taidetta. Minä olisin korkeintaan sellainen keskiverto taiteilija. Koen, että minun on turha ruveta sellaiseen, eikä minulla ehkä ole sisäistä paloa enää tämän puutarhanhoidon ja käsitöiden lisäksi. Sen sijaan minusta on ihanaa laittaa pöytä kauniiksi kun meille tulee vieraita. Sekin on vähän niin kuin taideteos. Kai sitä joskus voisi joskus jotakin maalatakin. Sitten pitäisi vain ottaa ja maalata.

Puutarhaharrastukseesi liittyy iso kasvihuone, johon on käytetty aika erityisiä osia?

–Syntymäkotini oli Porin linja-autoaseman kulmalla. Eräänä päivänä kun tulin töistä, näin, että sitä taloa purettiin. Kurvasin sinne pihalle ja kävin kysymässä työmiehiltä, että kun tämä oli minun syntymäkotini, niin saisikohan täältä ottaa jotakin muistoa. Miehet kysyivät, että mitä muistoa minä haluaisin. Sanoin siihen, että en nyt juuri ihan tiedä, mutta jos nuo ikkunanpielet saisin. Rakennusmies sanoi siihen vain, että tule huomenna kolmelta niin ne odottavat sinua täällä. Niin siinä kävi, että ikkunapielet nosteltiin autooni seuraavana päivänä.

–Vanhat ikkunanpielet päätyivät kasvihuoneemme ovenpieliksi. Oma isäni oli ammatiltaan puutarhuri, senkin vuoksi se sopii hyvin. Olin nuorena isän tyttö, tein isän kanssa paljon puutarhahommia.

Teillä on myös kaksivuotias shetlanninlammaskoira Noki. Onko Noki enemmän mamman kulta vai isukin poika?

–Kyllä hän on mamman poika. Kun tulen vaikka vain postilaatikolta, niin hän on sitä mieltä, että eipä olla taas nähty pitkään aikaan. Kun sitten lähden jonnekin, niin sanon Nokille, että mamma vilkuttaa sinulle vielä. Ja Noki tulee ikkunan alle, hyppää sohvalle ja katsoo ikkunasta kun mamma heiluttaa hänelle. Sitten kun auton valot syttyvät ja lähden peruuttamaan pihasta, niin Nokikin laskeutuu sohvalta ja menee nukkumaan.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Iloa ja valoa puutarhaasi Marja-Terttu!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös