On kevät ja kuljen Konepajanrantaa. Katupöly korventaa nenän limakalvoja, räjähdysmäisesti lisääntynyt auringonvalo kirpeän tuulen kera saa silmät vuotamaan. Kuljen vääjäämättömästi kohti kesää.
Yksi varma kevään merkki on Eurovision laulukilpailu. Tänä vuonna Suomea valittiin edustamaan paidaton riehuja, Käärijä, kappaleella Cha Cha Cha. Monissa ennakkoveikkauksissa ja vedonlyönneissä Suomen mahdollisuudet kärkikahinoihin näyttävät hyvin todennäköisiltä. Kuinka meidän käy, selviää 13.5.
Muistan elävästi, kun Lordi johdatti Suomen ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan Euroviisu-voittoon. Tunnelma kisakatsomossa oli suorastaan ekstaattinen, kun lopputulos oli selvillä. Lähdimme porukalla juhlimaan kaupungille laulaen sen vuoden erään osallistujamaan rallatusta We are the winners of Eurovision / We are, we are! Vastaantulijat olivat kaikki hyvällä tuulella, voitto yhdisti meitä. Hieno muisto.
Lordi oli varmasti raikas tuulahdus vuonna 2006 hivenen ummehtuneen oloiseen laulukilpailuun. Käärijä saattaa onnistua samassa, pian se nähdään. Musiikin merkitys kisassa on menettänyt merkitystään, paino on ollut jo pitkään itse esityksessä. Silmillä aistittavat rakennusaineet ovat muodostuneet jopa tärkeämmäksi kuin itse laulu. Tai laulaminen. Show’n pitää tehdä vaikutus. Siinä Käärijä on vahvoilla.
Itse musiikkia säveltävänä ja esittävänä olen jo ajat sitten luopunut toiveesta saada kuulla jotain itseäni miellyttävää Euroviisuissa. Toisinaan joku onnistuu yllättämään, kuten nyt vaikka Portugalin taianomainen Salvador Sobral. Biisit, joita laulukilpailussa tätä nykyä kuulee, ovat pääasiassa EDM:ää eli koneilla tuotettua tanssittavaa musiikkia. Ja siinä lokerossa aivan tajuttoman hyviä ralleja vuodesta toiseen saa kyllä kuultavaksi.
Muistan kirkkaasti ajat, jolloin Eurovision laulukilpailuissa oli laulajia säestämässä iso viihdeorkesteri, jota johti aina kulloisenkin esiintyjämaan oma kapellimestari. Ossi Runnen aikanakin olen viisuja seurannut, mutta Olli Ahvenlahden johtamana olen todistanut useimmat kisat. Se oli aloittelevalle muusikolle hienoa nähdä ja kuulla livenä toteutetut biisit. Toisin on nyt.
Taustanauhatkin ovat jo jääneet historian haviseville siiville, kun kovalevyt käyvät kuumana ja tuhannet valot sekä miljardeja maksavat, koko lavan täyttävät videoseinät ja -lattiat pitävät huolen, että tylsää ei ole kenelläkään.
Palataksemme tähän kevääseen: Jos Käärijä voittaa, tavataanko torilla? To-ril-la. Tavasin jo. Niinku Cha Cha Cha.
Kirjoittaja on porilainen muusikko ja näyttelijä.