Pori
Kun Pirjo Ahlberg muutti kolmisen vuotta sitten Porin Reposaareen, hän oli palanut loppuun ja sairastunut fyysisesti niin pahoin, että tarvitsi keppejä kävelyyn ja paljon lääkkeitä kyetäkseen toimimaan.
”Työskentelin koulunkäynnin ohjaajana Messukylän koulussa Tampereella, ja kotona olin kahden nuoren miehen yksinhuoltaja. Koulussa hoidettavien asioiden määrä kasvoi koko ajan: tuli uudet koululait, integraatiot ja inkluusiot, samaan aikaan alueelle tuli paljon maahanmuuttajia, jotka toivat kouluun omat haasteensa. Ei saatu sijaisia, vaikka töiden määrä kasvoi, ja kotona sain vielä taistella murrosikäisen pojan kanssa”, Ahlberg kuvailee burnoutiin johtanutta tilannetta.