Oma nava tutkiskelluu – peili o tarvittaes hyvä apuväline

27.12.2022 12:06

Vuarevaihtee tianoo o luvallist sissääpäi kääntymise aikaa, oma nava tutkiskelluu. Ko päälimäiset nöyhtät saa nypittyy poijjes, alkaa totuus paljastummaa, jos o valmis se näkemää. Tiätysti tämä kaikki erellyttää oma nava löytymist. Peili o tarvittaes hyvä apuväline.

Kulunu vuasi o konkretisoinu ittel keski-iä olemukse. Melko voimakas nostalkisointi o tuntunu liittyvä kaikkee kokemissee. Ko suvel mentii uimaa, rupes mu miäleeni tulvimaa muistoi Herraipäiväi uimalaituri pääst, ko mummu ja Anja opetti minnuu uimaa. Mul oli pelastusliivit ja sit yhtäkkii uskalleettiiki koklat sillail, et mummut ui rinnal ja mää pulikoitti keskel. Siit se lähti ja mökkisammakkoo verellää yhä.

Elämä hauraus o toine. Kui ohkase lanka varas ja sattuma saneleman moni asja tapahtuu. Mimmosii tapahtumavyyhtei voi syntyy iha olemattomast. Jos unohtaa puhelime sisäl ja lähtee sitä hakemaa, lisäkiarroksest aiheutunu viivästys voi tuar mukanas muutaki ko myähästymise määräpääst. Voi ossuu kolaripaikal, voi välttyy liikennesumalt, voi onnistuu kuulemaa autorarjost lempikappalee. Voi voi ja jos jos.

Toisaalt tunnistaa myäs kehittymist omas funteeraamises. Vaatimatont se kehitys tiätysti o, mut jottai kumminki. Selkeimmi se huamaa, ko juttelee nuarempai kans. Aijjestas kui mu sialuni tanssii, ko kuule pualt nuaremma jämptei miälipitteit, raikkait tuulahruksii suaruurest.

Jos nuaren elämä o välil monimutkast ja paineikast, helpottaa sillo asioisii mutkaton suhtautumine. Joku sanos sitä jopa yksoikeeks.

Itteni tunnista hyvi tost jälkimäisest. Kyl nuarempan asiat tosissaanki näki mustavalkosempin, vaikkei sitä sillo yhtää ymmärtäny. Nykysi kaikemailma färit sotkee ajattelluu. Välil funteeraamine o nii monisyist, kaikis färeis ja niitte sävyis sekä tummemmalt et vaaleemmalt pualelt, et ajattelemine viä kauheesti aikaa, enerkiast puhumatika. Toisinas (melko ussei) ole lopettanu funteeraamise valla.

Lähipiirist o tullu enttist tärkeempi. Pandemia-aikan piirit piäneni luannostas, eikä iha aikasempaa vallattomuutee ol viäl palattu. Tärkeysjärjestys selvästi o hakenu oikeempaa olemustas.

Menneitte muistelu lisäks tämä vaihe vuarest avvaa klasei tulevaa. Viime vuasie yllättävie käänteitte tähre huamaan, et en oikee uskal valmiiks funteerat mittää. Sit ko tulleeki joku ylittepääsemätön este, pettymykse tunne o musertava.

Se ei silti tarkot, et toiveikkuut tarttis haurat. Ens vuareks mää toivo terveyt jokasee perhepiirii. Ja sit kumminki, ko joku ain joskus sairastuu, toivo jaksamist sairastunnee läheisil. O musertavvaa ol rinnal, ko ei ol konstei helpat.

Ja sit jos sairaus tai muu o semmost laatuu, et sihe lähi-ihmise apu auttaa, antakaa se jelpat. Siit o illoo molemmil, auttajalleki. Siit saa nii paljo voimaa, et pärjää tämä mailma muissaki melskeis.

Se tähre e toivo muut. Lempeet vuarevaihret jokaikisel. Jolsei rinnal ol kettää, jota halat, ottakaa itteenne olkapääst lujasti kiini.

Kiitos oma itteni, et olet yhres läjäs yhäti, jatketaa yhteist matkaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut